5/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
"Nynne tuloo...poijat ampukaa.....ampukaa..nynne ryssät hyäkkää ".
On vuosi 1950 paikka Alahärmä , syntymäkotini , nykyisellä Knuuttilanraitilla ja keskitalvi.
Olin silloin 4 vuotias ja yhä muistan ne Isäni yölliset hätäiset huudot,.....nynne hyökkää ...ampukaa...ampukaa.... Isäni näki painajaisia , sodan hirvittäviä painajaisia . Raskaat muistot ja näyt tulivat Isäni uniin.
Miten monta kertaa , keskellä yötä näin miten Isäni ryntäs pihalle , kirves kädessään ,paukkupakkasessa ja vähissä vaatteissa , jokirantaan kovaa juosten , ryssiä vastustamaan. Äitini joutui hänet takaisin ohjaamaan tuvan lämpimään. Vapisevan miehen. Silmät suurina. Kädet täristen.Muistan sen lääkkeen hajunkin , jota Äitini miehelleen tarjosi. Se oli jotakin sydänlääkettä, tippoina lasiin , vettä päälle.Ruskealle se näytti ja pahalle haisi. Siinä pikkupullossa oli pieni kaatonokka, kuin linnulla , lasista se oli. Lasinen korkki painettiin kiinni......
Muistan ettei Isäni enää unta saanut, vuoteella kääntyili , raskaita huokauksia kuului ja koko ajan keittiön punttikello naksutti menetettyä aikaa. Klik...klak..klik...klak ja vähää ennen kellon lyöntiä se suraji ...suuur...suur...suur ja sitten kello löi tasatunnit sekä puolikkaat.....ja taas klik..klak..klik..klak......
Ne olivat sodan raskaita jälkijättöjä , pahoja kauhu-unia , verta sekä sotkua , ruumiiden osia puiden oksilla , vanhan tuttavan auki jääneet silmät . Hillin Esko kirkolta , suutarin ainut poika....sisälmyksensä maahan valuen.
"Nynne ne tuloo....poijaat ampukaa.......ampukaa....nynne ryssät hyäkkää".
¤¤
Kyl oli hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
"Nynne tuloo...poijat ampukaa.....ampukaa..nynne ryssät hyäkkää ".
On vuosi 1950 paikka Alahärmä , syntymäkotini , nykyisellä Knuuttilanraitilla ja keskitalvi.
Olin silloin 4 vuotias ja yhä muistan ne Isäni yölliset hätäiset huudot,.....nynne hyökkää ...ampukaa...ampukaa.... Isäni näki painajaisia , sodan hirvittäviä painajaisia . Raskaat muistot ja näyt tulivat Isäni uniin.
Miten monta kertaa , keskellä yötä näin miten Isäni ryntäs pihalle , kirves kädessään ,paukkupakkasessa ja vähissä vaatteissa , jokirantaan kovaa juosten , ryssiä vastustamaan. Äitini joutui hänet takaisin ohjaamaan tuvan lämpimään. Vapisevan miehen. Silmät suurina. Kädet täristen.Muistan sen lääkkeen hajunkin , jota Äitini miehelleen tarjosi. Se oli jotakin sydänlääkettä, tippoina lasiin , vettä päälle.Ruskealle se näytti ja pahalle haisi. Siinä pikkupullossa oli pieni kaatonokka, kuin linnulla , lasista se oli. Lasinen korkki painettiin kiinni......
Muistan ettei Isäni enää unta saanut, vuoteella kääntyili , raskaita huokauksia kuului ja koko ajan keittiön punttikello naksutti menetettyä aikaa. Klik...klak..klik...klak ja vähää ennen kellon lyöntiä se suraji ...suuur...suur...suur ja sitten kello löi tasatunnit sekä puolikkaat.....ja taas klik..klak..klik..klak......
Ne olivat sodan raskaita jälkijättöjä , pahoja kauhu-unia , verta sekä sotkua , ruumiiden osia puiden oksilla , vanhan tuttavan auki jääneet silmät . Hillin Esko kirkolta , suutarin ainut poika....sisälmyksensä maahan valuen.
"Nynne ne tuloo....poijaat ampukaa.......ampukaa....nynne ryssät hyäkkää".
¤¤
Kyl oli hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.
Ekku Mattila.
