8/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ny tuloo vissiin paras.....
Noh.....meitä kolleja se niskaperseulosheitto senverran vaivasi että tuumattin jollakin lailla kosaa se Eevalle.
Me äkättiin että joka Lauantai-ilta kuuren jäläkheen Eeva nousi polkupyöränsä selkään ja lähti jonnekin. Hänen pyöränsä nojaili sen paarinsa oikialla pualella olevaan risuaitaan ja sen edessä oli hirsinen lutti/varastoaitta. Tämän tunnustan.....hokasin että siinä hirsiaitan seinäs oli muutamia rautarenkaita , hevosten kiinipitämisen takia ja jopa.........
Haettiin jostakin vahavaa narua. Toinen pää kiinnitettiin aitan rautarenkaaseen ja se toinen pää Eevan polokupyärän perähän. Sitten eiku orottamahan. Moltiin visusti piilos sen risuaitan toisella pualen.....ja orotettiin ja taas orotettiin.....ja jopa kello tuli kuuren nurkille. Siinähän Eeva tulikin.Laittoi pyärän jopparille jonkun paffilaatikon , käänsi pyöränsä menosuntaan, kapusi sen päälle.....ja ponkaisi vauhtia.
Voi jumankautta ihmiseet. Eeva oli aika raskastekoista mallia , jotakin nykyystä XXXXX :stä ja voitta arvata miten hän maahan mätkähti kun naru loppui. Niinja tottajumankautta mitä meteliä Eeva päästi. Siinä kuului kaikkenmaailman kirosanat , taikka huurot , sellaasekkin jokka oli meille viälä tuntemattomia. Ja meille tuli kova hätä......sillä mehän emme voineet päästää sellaista naurua jokka olis muutoon tulleet suustamma ja jokahittellä oli käsi turpansa eres vaimentaakseen sitä hahahahhatusta. Kankhan Maurilta vesi suorastaan valui silimistään. Noli nauruvettä.
Myähemmin kuultiin , että Eeva oli joutunut käymhän Tynin Saaralla asioolla. Saara oli lääkäri joka toimi Kirkolla ja Eeva olis valittanut "naisen vaivoja". Polokupyärän ohjaustanko oli vissiin iskenynnnä Eevan naisellisiin juttuihin ja aika pahastikin.
Voi vaan kuvitella jossolis saanu selevää kukka oli syyllisiä siihen tapahtumhan. Tiesvaikka meillolis nuaruus saanu äkkilopun. Oli sillä Eevalla niin vahava se karvaisten käsien ote.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ny tuloo vissiin paras.....
Noh.....meitä kolleja se niskaperseulosheitto senverran vaivasi että tuumattin jollakin lailla kosaa se Eevalle.
Me äkättiin että joka Lauantai-ilta kuuren jäläkheen Eeva nousi polkupyöränsä selkään ja lähti jonnekin. Hänen pyöränsä nojaili sen paarinsa oikialla pualella olevaan risuaitaan ja sen edessä oli hirsinen lutti/varastoaitta. Tämän tunnustan.....hokasin että siinä hirsiaitan seinäs oli muutamia rautarenkaita , hevosten kiinipitämisen takia ja jopa.........
Haettiin jostakin vahavaa narua. Toinen pää kiinnitettiin aitan rautarenkaaseen ja se toinen pää Eevan polokupyärän perähän. Sitten eiku orottamahan. Moltiin visusti piilos sen risuaitan toisella pualen.....ja orotettiin ja taas orotettiin.....ja jopa kello tuli kuuren nurkille. Siinähän Eeva tulikin.Laittoi pyärän jopparille jonkun paffilaatikon , käänsi pyöränsä menosuntaan, kapusi sen päälle.....ja ponkaisi vauhtia.
Voi jumankautta ihmiseet. Eeva oli aika raskastekoista mallia , jotakin nykyystä XXXXX :stä ja voitta arvata miten hän maahan mätkähti kun naru loppui. Niinja tottajumankautta mitä meteliä Eeva päästi. Siinä kuului kaikkenmaailman kirosanat , taikka huurot , sellaasekkin jokka oli meille viälä tuntemattomia. Ja meille tuli kova hätä......sillä mehän emme voineet päästää sellaista naurua jokka olis muutoon tulleet suustamma ja jokahittellä oli käsi turpansa eres vaimentaakseen sitä hahahahhatusta. Kankhan Maurilta vesi suorastaan valui silimistään. Noli nauruvettä.
Myähemmin kuultiin , että Eeva oli joutunut käymhän Tynin Saaralla asioolla. Saara oli lääkäri joka toimi Kirkolla ja Eeva olis valittanut "naisen vaivoja". Polokupyärän ohjaustanko oli vissiin iskenynnnä Eevan naisellisiin juttuihin ja aika pahastikin.
Voi vaan kuvitella jossolis saanu selevää kukka oli syyllisiä siihen tapahtumhan. Tiesvaikka meillolis nuaruus saanu äkkilopun. Oli sillä Eevalla niin vahava se karvaisten käsien ote.
Ekku Mattila.
