6/4-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Työnsin hetki sitten moottoripyöräni pihan poikki toiseen rakennukseeni pienessä lumisateessa joten renkaista jäi selvät jäljet maahan ja kas kas......heti hyppään aikamatkaajan kyytillä Espoon Olariin ja vuoden 1978 Helmikuuhun. Asuin kyseissä paikassa, Maapalonkadulla noin 3 vuotta ja voi että kyllä vipinää riitti. Ensinnä Olarissa oli jonkunlainen mopo/moottoripyöräjengi joiden pääasiallinen harrastus oli käydä öisin rikkomassa Olarissa asuvien autoja niiden parkkipaikoilla........sivupeilit väänsivät rikki, samoin tuulilasinpyyhkijät, raapivat autojen kylkiä terävillä esineillään ja joskus puhkaisivat myöskin renkaat.
Kyselin muiden asukkainen mielipidettä..että jospa me menemmme joukolla ja annamme kolleille vähän "isän käresta" muttei muut uskaltaneet. Kun omasta autostani rikottiin sivupeilit , pyyhkijät sekä raapivat konepellin raapooksille, niin minähän en siitä yhtään tykännyt. Siinä taloyhteisössä oli ns koronahuone, jossa me tökittiin puutikuilla niitä muovisia nappiloita pelilauran kulmis oleviin nahkapusseihin ja sen huoneen ovet olivat aina auki. Parina viikonlopun yönä niitä pahantekijöitä siinä huoneessa yksin kyttäsin, kunnes vihroinkin tärppäsi. Koronahuoneen oven yläikkunasta näjin, miten 5-6 mopopoikaa hiljaa kaasuttivat autojemme parkkipaikalle , jättivät moponsa kylielleen pienen mettän reunaan ja hiljaa matalana hiippailivat pahantekopaikkaansa kohden......
Kuuntelin koronahuoneen raollaan olevasta ovesta ja kun ensimmäinen kalahdus parkkipaikalta kuului, niin minäpoika vauhdilla paikalle. Aitetttääääh.....juu......vaikka niitä kolleja oli 5-6 ja olivat nuaria vetreitä 14-16 ikääsiä jo aikuusen kokoosiakin, niin "sattumalta" taisin voittaa sen ottelun........josta kiitos "Meidokanin karateseuralle" Kallion Braahenkadun salille. Saatte arvata että kovaa ne juoksivat. Kaikki vähän sillai kippurassa ja ontuen. Ähkinää vaan kuului kun ne nosti moponsa pystyyn, ne käyntiin ja sinne menivät alikulkusillan kautta kukin omiin asuntoihinsa.
Muttaa......kun kävin autoani tarkemmin tutkimassa taskulampun valossa, niin aiiaatanaaaaah... olivat lyöneet rikki autoni tuuliklasin......ja se oli niiden kollien toinen paha virhe. Se kolmas virhe oli tavallaan ihan hyväkin. Nimittäin jonkun niiden kollien mopon seisontatukijalka oli jäänyt retajamaan maata vasten ja koska maassa oli uutta valakoosta lunta siihen jäi selvästi näkyvä raapaisu kummallakin puolen takapyörää. Voiettä mä ilahruin kovasti. Menin oman tupamme varastohäkkiin, jossa oli vaikka mitä ja just se jota tarvittin.....noin meeterin mittaaneen rautaputki , viitisen senttiä paksu. Se käres seurasin ihan helpolla niitä jälkiä seuraten alikulkusillan alitse noin 500 meeterin päähän, yhden ison omakotitalon kuistin eteen, jossa ...hehheh....kökötti se sama mopo jonka seisontatukijalka retaji. Jossen nyt ihan tarkkaan muista, kuinka kauaa , "kulutin siinä aikaani" se rautaputki käressäni ja saattaa olla että se mopo oli sen jälkeen ns entinen.
Senverran se "juttu" auttoi että ottivat opikseen, vaikkakin kyllä jouduin useamman kerrran uusimaan "karateharjoitukseni" niiden kanssa muutaman kuukauden aikana, mutta tuli aika jolloin jättivät ainakin Maapallonkarun parkkipaikan rauhaan. Jäljistä päin kuulin että minua kutsuttiin, eikä suotta hulluksi Mattilaksi. Täs lopuksi en malta olla lähettämättä terveisiä sinne rapakon taakse Ameriikkaan R. Molanderille , nuorten sarjassa hyvin pärjäillyt nyrkkeilyhommissa . Sattui niin "jännästi" että me otimme ns yhteen hänen ,että kahden kaverinsa kanssa ja kumma kyllä taisin voittaa sen ottelun 1978. Toisaalta taas hävisin kyllä ns leivättömän pöyrän ääres, johon olin pakotettu tulemaan kutsuttuna. Sakkoja sekä kivusta ja särystä maksettavaa minulle tuli heille kaikkiaan noin yhteensä 6000 markkaa. Silloin olin nuari ja hurija. Nyt oon enää hurija.
Ekku Mattila.
