maanantai 12. huhtikuuta 2021

Sodan 1809 kuollut kasakka kummitteli, mutta piti "sopimuksemme" ja lähti valoa kohti.

 12/4-2021.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Clairvoant.


Muutettiin   tänne  kauhajoelle  1990 ja melkein heti  alkoi   tuolla ulkona, niin  talvella, keväällä, syksyllä  sekä   harvemmin kesällä  aikamoinen "palamiikki". Koska  minä  paljon istuskelen  ulkona niin huomasin   jo  1990  syksyllä  melkomoista  vilinää/kolinaa  sekä  selviä  askeleita  kuului ja vaikka oli  lunta niin mitään jälkiä ei  lumessa  ollut.  En  puhunut  muille  mitään , mutta  vanhin  poikamme  sanoi...."aatana....yksi  varjo  seurasi mua kun olin  tupakilla  navetan nurkalla...se   tuli   uhkaavasti  lähemmäksi  ja minun oli pakko  juasta karkuun tupaan". Samoin vaimoni oli  huomannut  samoin, sekä muutkin  muksumme. 

Noh.....yksi  syksyinen  iltäpäivä vaivuin ns  "loveen"   ja  sainkin selville  mistä  moinen kummittelu   täällä  johtui.  1809   sodan aikana   täällä  kauhajoella(kin)  oli  lukuisia  tappeluita velivenäläästen kanssa ja  rumihia   syntyi puolin/toisin.  Yksi  puolikuollut  kasakka  oli  pakoon  juostessaan  päässyt  tähän meidän   tuvan kohtaan, jolloin täällä  ei ollut  kuin  risuisia joutomaita/räkkäpuita  ja  kuollut  juuri  tuohon kohtaan  johon sen  muistomerkin  hänelle  pystytin.   Muutaman kuukauden aikana  mettän pedot  sun muut marot  levittivät  kasakan  luut  sinne/tänne, mutta sen  "hautakohta"   jäi  ns  energiakenttään.Lupasin  siinä  "loven" aikana  että jos  teen hänelle   muistomerkin, niin  sovitaan  ettet  enää  täällä  kummittele , vaan jatkat  eteenpäin , valoa kohti.

Niinpä.....justiin niin: Sen jälkeen  kun muistomerkin  laitoin   täällä on ollut  aivan levollista.  

Ekku Mattila.