Kallon palaset pitkin seiniä.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Asuin Espoon Matinkylässä  1974-78. Leenankujalla , kolmas kerros.
Hesaan  12 km.
Syntymäpäivänäni  19/4  puhelimeni soi aamulla   kahdeksan paikkeilla ja luulin siellä  olevan joku tuttuni onnitteluja  toivotellen.
Siskoni soitti. Hän sanoi että Raimo on tappanut itsensä. Hän oli toisen siskoni mies Poriin muuttaneet   muutama vuosi sitten.
Seuraavana aamuna lähdin töihin  Lauttasaareen  pyörälläni. Ennen Länsiväylää   pyörätie tekee sellaisen mutkan ja juuri siinä kohdassa minua vastaan tuli  tavatonta  vauhtia  miespyöräilijä  , naisten pyörällä ajaen , todella hurjaa  vauhtia.  Hän oli isokokoinen , hiukset  sikinsokin  ja kasvoillaan valtava kauhun sekä tuskan ilme. Minä kummastelin että missä nyt mennään.
Väistin häntä  varmuudeksi aika  penkalle, sillä luulin ettei hän hallitse  pyöräilyään, vaan törmäämme yhteen.
!!??!!.
Heti tunnistin hänet.
Tuttu  mies Ilmajoelta.
Raimo nimeltään.
Sisareni mies.....joka  oli eilen kuollut.
Kauhun ilme kasvoillaan.
??!!.
Heti  käännyin taakseni katsomaan. Aikaa meni  muutama sekuntti. Mutta Raimo oli hävinnyt kuin  tuhka tuuleen.Pyörätiellä ei ollut ketään. Tie oli tyhjä.
Katuiko hän itsemurhaansa?
Haulikolla hajoitti  päänsä.
Kallon palaset pitkin makuuhuonetta.
Sotku oli kuulemma aikamoinen.
¤¤


Ekku Mattila.

Pukulenkkeilijän mysteeri.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Minulla on blogikirjoituksia noin  4000   sivua  suunnilleen , 4 vuoden ajalta ja sieltä löytyy   tositarinoita laidasta laitaan. Yli  350000  lukukertaa  100 maasta.
Moni  haluaa että  kirjoitan  esim , jotakin   paranormaalia, jotakin kummitusmaista ja niin teen taas vaikka samasta aiheesta olen jo kirjoittanut muutamaan otteeseen.
Ok.
Siis mennään Espoon Olariin, noin vuoteen 1978 ja lenkkipolulle. Se sijaitsee keskuksesta   1 km päässä ja oli hyvä  juosta. Talvella ei mutta heti kun lumet suli niin oijee. Siihen ajettiin jatkuvasti  kuivia  sahajauhoja joka  teki radan kimmoisaksi ja jaloille  hyväksi.
Olen aina ollut   hyvässä kunnossa , juoksuakin ajatellen ja monesti tykkäsin  haastaa  muut radalla juoksevat.
Kuten sinäkin iltapäivänä  tein. Radalla olin juossut jo  kymmenkunta kierrosta x 1,5 km  ja aikeissa lähteä  kämpälleni  päin. Edessäni , noin   50 metrin  päässä havaitsin  lenkkeilijän  viilettävän ja siis hänestä saan oivan  kilpakaverin. Tarkoitukseni oli  pyyhältää  juoksijan ohitse , katsoa mihinkä kaverin kunto riittää ja sitten pyyhältää hänen  ohitseen.
Juu.
Mutta.....vaika kuinka koetin häntä tavoittaa, niin välimatkamme pysyi koko ajan samana.Jota suuresti ihmettelin. Koska oli  alkukevät, niin   ei ruohojakaan kunnolla vielä ollut, ei puskiakaan, eikä muutenkaan  mitään  näkökenttää peittävää. Puutkaan eivät olleet  suuria   ja niiden väli suunnilleen  10 metrin luokkaa.
Hammasta purren  juoksin. Voi sanoa että  kaikin voimin  yritin , mutta en miestä tavoittanut metriäkään. Kun tuli sellainen  alue jossa näkyväisyys oli  30-40 metriä, niin   hämmästyneenä havaitsin miehella olevan tumma puku  yllään , nappaskengät jalassaan  ja valkoinen paita. Heti ajattelin että tuo taitaa olla joku "Lasse Virenin" kaltainen  entinen huippujuoksija,. joka  huvikseen juoksentelee.
Siispä halusin tunnistaa hänet. Edessämme oli aika jyrkkä nousu jonka  yhteydessä  olin aikaisemminkin viilettänyt  muiden   ohitse ja siihen siis voimani latasin. Mahanalustani jalkoja täynnä   turbovaihteella  kipaisin sen mäen yli.......mutta ??!!
Pukujuoksujaa ei missään näkynyt.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä. Puuf. Kuin se kuuluisa kaasu Saharaan.
Pyörin siinä katoamispaikalla  aika pitkään ja etsin mahdollisia  piilopaikkoja  mutta sellaisia  ei ollut.
Pukumies katosi.
Kuka hän oli?
Mistä hän tuli?
Minne hän meni?

Ekku Mattila.

Kummallista , eikö vain?

5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Syntymäkotini sijaitsee  Alahärmän Knuuttilanraitilla. Noin  km päässä Juhani Palmun   taiteilijakodista. Aivan Palmun  asuntoa vastapäätä   asui koko ikänsä kaksi henkilöä, toinen Palmun naapurissa  ja toinen häntä vastapäätä.  Sanotaan heitä vaikka Taunoksi ja  Toivoksi.
Molemmat kävivät  samaa kansakoulua.
Olivat samalla luokalla.
Maanviljelijöitä  kumpikin.
Armeijassa samassa komppaniassa ja  samassa joukkueessa.
Sotivat   samoissa paikoissa , samoissa taisteluissa,  haavoittuvat  samassa  paikassa.
Olivat yhtäaikaa  Tilkassa , Hesassa  sotasairaalassa.
Saivat  samoihin aikoihin  lapsensakin.
Rakensivat talonsa   samana kesänä.
Sairastuivat  suunnilleen samaan aikaan molemmat.
Kun  1978 Tauno kuoli, sanoi Toivo että kohta häntäkin viedään ja kuoli kahden päivän päästä.
Haudattiin samalla viikolla.
¤¤¤¤¤
Aika jännä juttu ja tosi.

Ekku Mattila.

Ojalan kutomo 1963 ja ilmastointi.

5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Olin vuonna  1963  17 vuotias ja töissä kolmivuorossa Ojalan Kutomossa Alahärmän kirkolla, ihan ravirataa vastapäätä, lähellä Laakson kauppaa.
Yövuoro meneillään,  loppukesä, taisi olla  Elokuu ja todella lämmin ilma.Minkäänlaisia   ilmanvaihtokoneita ei ollut. jokainen ikkuna levälleen. ovet myös ja siinä oli kaikki. Hikosin kuin  Eskimo  helevetin kiirastulessa. Meinasi  henki loppua  täysin.
Juu.
Huoneessa  oli 3 kutomakonetta, rasseleita, kaikki kävi  ja neljäs  oli rikki. Sitä rikkonaista katsellessani sain ahaaelämyksen. Tuostapa teen hyvän huippuimurin ja siis tuumasta toimeen..............helppo nakki ajattelin.
Juu
Kiinnitin  sähkömoottorin  aksilan päähän neljä paksua   paffinpalaa. Ne teippasin vahvalla mustalla senkaikaisella  jeesusteipillä.Palojen pituus oli  noin 30  senttiä ja leveys  kymmenkunta  senttiä.  Noniin siinäpä sulle Ekku oiva tuuletin Nyt  loppuu hikoileminen.Aaah....hyvä homma.....ja tökkäsin sähkömoottorin vihreän napin ns päälle.
!!!!???!!!.
Voihan perskelees....!!
Yhtäkkiä   oli koko huone ilmassa lenteleviä paffinpaloja  täynnä.Ne sinkoilivat sinne ja tänne.Katosta pitkin seiniä. Sikinsokin.Syntyi tavatoon sekamelska.Sen lisäksi pahvinpalat osuivat käynnissä oleviin kolmeen muuhun kutomakoneeseen ja  rikkoivat niissä olevat  ns niisilangat. Kaikki menivät  epäkuntoon kerralla, sammuivat  heti ja pudottivat valmiin kankaan alas ja  resut kiinnittyivät koneiden  neulojen ympärille.Räts vaan kuului.
 Neuloja oli   800  per kone...keles.
Ja eikun korjaamaan vahinkoa jonka olin aiheuttanut.  Aamulla  tuli Erkki pomo paikalle. Arvakkaapa hänen ilmettään? Lupasin laittaa ne koneet ,kuntoon ja myöskin sen tein.Olin  yhtämittaa töissä 24  tuntia, siis kolme vuoroa , hampaitani purren.
Huh  vieläkin muistan sen katastrofin.
Oli se temppu.


Ekku Mattila.

Hirttosilmukka, talitintti ja elämän risti.

5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kävin aamulla puita pienimässä  yhdessä talossa.Heidän talonsa lämpiää  perinteisellä tavalla, halkoja, 3  pystymuuria  ja iso takka .Isäntä on loukannut kätensä eikä  voi  sirkkelöidä ja mä  voin........4 tuntia ja liiterissä on talven puut.
Noin  vuonna 2012 isäntä, sanotaan häntä vaikka Maunoksi, sai päähänsä että jospa ittensä tappaa ja siis tuumasta toimeen. Hyppäsi  pyöränsä päälle , taskuunsa parin metrin narun ja  sotki  asfalttitietä eteenpäin , kunnes kääntyi  oikealle hiekkatielle.
500  metriä   päätieltä. Oli  hyvä paikka kuolonhetkelle.
Aivan tien vieressä  oli sopiva puu, alaoksat parin metrin korkeudella ja Mauno narua oksan päälle heittelemään.
Ilma oli kylmä , syksyn tuntua, luontokin kuolemassa. Missään ei kuulunut linnun laulua, kertoi Mauno minulle  silloin.Mutta.......
Jostakin lennähti  iloinen talitintti. Se alkoi  kiertelemään Maunon pään yläpuolella , melkein  hädissään lauloi ja sitten laskeutui miehen  olkapäälle. Lintu istui ja lauloi, istui ja lauloi ja välillä lenteli maunon  ympärillä. Selvästi hätäisenä. Kuin huolissaan jostakin.Ikäänkuin tiesi mitä on kohta tulossa. Että Mauno on menossa manan laaksoon.
Kuolema oli vaaksan päässä.
Se tepsi. Mauno heräsi ikäänkuin horroksesta. Veti  köyden pään irti  oksalta, irrotti sen ja kiitti talitinttiä. Ja lähti kohti tietä, kohti elämää.Kohti elämää. Päästyään valtatielle Mauno tuli katumapäälle.Hän ajatteli että se talitintti oli vain pelkkää sattumaa , jonkinlainen  sairaan linnun outo käyttäyttyminen. Ettei sillä ollut mitään tarkoitusta.Siis uudelleen vaan  ,ajatteli Mauno.
Jospa nyt onnistuu.
Ajoi valtatien yli 200 metriä ja uutta puuta etsimään.Kuolon puuta, jospa nyt se onnistuu.
Mutta....
Miehen nenään alkoi   tulla  ruusun tuoksua , selvää  ruusun tuoksua, kuin kukkakaupassa ikään. Koko ajan se voimistui.Tuoksu  yltyi niin valtavaksi, että toisen kerran Mauno heräsi. Hän ymmärsi ettei tämä voi olla enää sattumaa , että nyt on menossa joku korkein hetki, ylempänä ihmistä, ymmärryksen tuolla puolen. Että joku haluaa estää tulossa olevan tapahtuman. Estää tahallisen kuoleman . Synkän itsemurhan. Lopullisen teon.Pisteen elämälle.
Niin Mauno  lähti kotiinsa päin.
Kohden uutta elämää.
Elämää kohti.
Ja itki koko matkan.
Ilosta.
Seuraavana  päivänä hän ymmärsi kun katsoi karttaa.Ne  tiet tekivät  selvän ristin. Suoraan, sitten oikealle, takaisin  ja vasemmalle.Sitten kotiin. Mauno  kävi   ristin tiellä.

Ekku Mattila.

Puollustin itseäni ja sain 6 kuukautta linnaa.

4/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tänään on 4/11.
2001 oli kans 4/11 kun illalla  kuuden tienoilla ovikello  soi......ring...ring...ring...ja   kuului   kovaa jyskytystä. Joku hakkasi ulko-ovea  tosissaan. Jyms..yms..jyms..
Ja mä oven aukaisin.
Portailla seisoi siilitukkainen, pituudeltaan noin 180 :nen , 33 vuotias   mies, joka sanoi että tuuppa pihalle Ekku ja mä tein niin.
Kuinkas ollakaan.....jouduin tappeluun....kaveri  huitoi  olan takaa minua kohden ja mä väistelin.
Yritti potkia mua kohden ja mä väistelin......päähäni hän  tähtäsi.....ja mä kumartelin...
Viuuh....viuuh...viuuh..
Samalla  olin ihmeissäni.....ja väistelin...
Viuuh...viuuh..
Viuuh..
"Nyt kuule saat elämäsi selkäsaunan", hän huuteli.....ja mä väistelin....
Viuuuh..viuuh..
Kunnes sain tarpeekseni ja aloin tappelemaan.Minulla on karate/judotausta  vuodesta  1966.Vyönkin olen onnistunut  ansaitsemaan ja se taitaa olla aika  musta. Innostuin niin. että  vastapuoli sai  kunnolla  turpiinsa , kunnolla sai  turpaansa. Oijee. Kun huomasi ettei pärjää  usutti  54 kiloisen rotwailerkoiransa kimppuuni ja mä tapoin sen . Löin lumilapiolla  siltä niskat poikki. Ja sitten uudelleen   siilitukan päälle. Rikoin myös hänen autonsa. Ikkunatkin hakkasin hajalle.  Lommoille  kyljet, vintturaan pyyhkijät. Taisin mennä ns hiukan yli.
Minulla oli siihen aikaan keuhkosyöpä ja elonaikaa luvattiin 3 kuukautta. Siilitukka oli kyliltä koettanut saada lisävoimaa, mutta kukaan ei lähtenyt hänen  avukseen, minua vastaan.
Noh....tuli oikeus.
Mikään ei auttanut. Ei .
Sain 3 kuukautta  linnaa ja kun valitin Vaasan hoviin tuli  3 kuukautta lisää. Kivusta ja särystä  siilitukalle   6000 markkaa. Koirastansa  yritti  50000, mutta ei mennyt läpi. Oli kuulemma  valiorotu. Tonnin maksoin.
Siilitukka on jo R.I.P.
Sai muutama vuosi sitten  sydänkohtauksen ja otti ja kuali. 49  vuotiaana lähti  enkelkuoroon.
Vierikko nimeltään. Rauha muistollesi olkoon nyt ja aina.

Ekku Mattila.

Räjäytin hullun kissin taivaan tuuliin.

3/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


nyt tunnustan "räjähderikokseni"....hyi..hyi...tuhma Ekku.

Asuin vuonna   1985 Keravalla , yhdessä rivitalossa, 5 huonetta ja keittiö. Kahdessa kerroksessa.
Kurkelanraitti 3.
Kämppääni kuului   suuri  ulkoterassi, jonka kummallakin sivulla oli puiset kaiteet. Mulla oli  komia kissi, kolli, joka  lähti illalla  kissinaisiin ja tuli takaisin aika myöhään, kollien tapaan.
Miiiauuuh.
Tämän   takia en voinut laittaa parvekkeen ovea kokonaan kiinni, vaan  laitoin   sen raolleen hakasella, noin  15  senttiä raolleen.Ja hyvin  toimi.Kissi meni ja tuli hyppööreissuiltaan....kunnes.........
Yks yö heräsin todella jumalattomaan meteliin joka kuului  alakerrasta.Tuntui kun siellä olisi tapellut sata mustalaasta puukoin kirvein  ja  kovaa  kiljumista  kuului .Ääni oli tavatoon..
&%¤!!"#"!!¤%¤#"!!Mouruuuuuu..
Menin  nopiaa alas...ja näin miten parvekkeen  oven raosta  puristi ittsensä  pihalle tavattoman ikokoinen kissa.Se on ruma ja karvaanen.Hyi perskelees.
Hyi.
Soli varmaan tullut mun kissin perästä. asuntooni ja siellä ajoi takaa  sitä.  Tästä  se meteli johtui.
Noh...ajattelin ettei se toistu, mutta..
Muutaman kerran viikossa sama  juttu.Se rumilus työntyi  tupaani, ajoi takaa kissaani, ympäri huonetta, verhoissakin roikkui, kaatoi maljakoita  sikinsokin ja sitten ryntäsi pakoon pihalle.
Muutamana yönä viikossa sitä kyttäsin mutta se varmasti kyttäsi mua ja tiesi sttei silloin voinut tulla kämppääni remuamaan.
Kun en sitä kytännyt ja vaan menin maata, niin !! Meteli alkoi taas yöllä ja todella kova.Melkein sanoisin ettei se kissirumilus ollut tästä maailmasta, vaan pikkupirulaanen. Ketku.
Mutta...
Kun sitä jatkui kuukauden kaksi, niin menin paikalliseen sähköliikkeeseen.Ostin  yhden jutun ja toisenkin ja sitten kotiini.
Oijee.
Ulkoterassini kivijalan viereen laitoin   alumiinisen   levyn, noin  30 x  30 x sentti. Sen alle painokytkimen, sähkönallin, jonka olin työntänyt suunnilleen  20 grammaan tynymiittia.
Tynyn olin......löytäny....juuh.köh.
Kaksnapaasen johdon vedin terassini ovenraosta  olohuoneeseeni, jossa kökötti auton akku ja kumpaakin napaan  kiinnitin  johdot. Alumiinin yläpuolelle laitoin varovasti   makkaranpalasia.............juu.
Oma kissi visusti sisälle siksi  yöksi ja eikun odottamaan.
Noin kello 01.00  lattia tömähti.Ulkoa kuului melko kova jymähdys. Siis katsomaan riennin.
Rumanaama kissi oli kadonnut.Pensaassa, noin 5 metrin päässä roikkui harmahtavanpunertavia karvariekaleita.Myös  maassa näkyi kuin aurinko  olisi noussut...sellaisia punaisia viiruja oli  terassin  lattialla maassa. Niiden suunta oli viuhkamaisesti  viistoon kohti pensasaitaa.
Köh.
Kissiä ei senkoommin enää näkynyt.Taikka kuva kyllä oli olemassa. Kun menin läheiseen ruokakauppaan sen eteisessä ilmoitustaululla oli kuva tekstineen ja se kuului näin:
"Rakas  mörri kissamme on kadonnut.100 markan löytöpalkkio luvataan.Niin hyvät kuin huonotkin uutiset. Soita numeroon...&&&&&&&&.."
En muuten soittanut. E.

Ekku Mattila.

Jk...älkää herran tähden tätä tunnustustani poliiseille kertoko.....ollaan ihan hiliaa.