6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla on blogikirjoituksia noin 4000 sivua suunnilleen , 4 vuoden ajalta ja sieltä löytyy tositarinoita laidasta laitaan. Yli 350000 lukukertaa 100 maasta.
Moni haluaa että kirjoitan esim , jotakin paranormaalia, jotakin kummitusmaista ja niin teen taas vaikka samasta aiheesta olen jo kirjoittanut muutamaan otteeseen.
Ok.
Siis mennään Espoon Olariin, noin vuoteen 1978 ja lenkkipolulle. Se sijaitsee keskuksesta 1 km päässä ja oli hyvä juosta. Talvella ei mutta heti kun lumet suli niin oijee. Siihen ajettiin jatkuvasti kuivia sahajauhoja joka teki radan kimmoisaksi ja jaloille hyväksi.
Olen aina ollut hyvässä kunnossa , juoksuakin ajatellen ja monesti tykkäsin haastaa muut radalla juoksevat.
Kuten sinäkin iltapäivänä tein. Radalla olin juossut jo kymmenkunta kierrosta x 1,5 km ja aikeissa lähteä kämpälleni päin. Edessäni , noin 50 metrin päässä havaitsin lenkkeilijän viilettävän ja siis hänestä saan oivan kilpakaverin. Tarkoitukseni oli pyyhältää juoksijan ohitse , katsoa mihinkä kaverin kunto riittää ja sitten pyyhältää hänen ohitseen.
Juu.
Mutta.....vaika kuinka koetin häntä tavoittaa, niin välimatkamme pysyi koko ajan samana.Jota suuresti ihmettelin. Koska oli alkukevät, niin ei ruohojakaan kunnolla vielä ollut, ei puskiakaan, eikä muutenkaan mitään näkökenttää peittävää. Puutkaan eivät olleet suuria ja niiden väli suunnilleen 10 metrin luokkaa.
Hammasta purren juoksin. Voi sanoa että kaikin voimin yritin , mutta en miestä tavoittanut metriäkään. Kun tuli sellainen alue jossa näkyväisyys oli 30-40 metriä, niin hämmästyneenä havaitsin miehella olevan tumma puku yllään , nappaskengät jalassaan ja valkoinen paita. Heti ajattelin että tuo taitaa olla joku "Lasse Virenin" kaltainen entinen huippujuoksija,. joka huvikseen juoksentelee.
Siispä halusin tunnistaa hänet. Edessämme oli aika jyrkkä nousu jonka yhteydessä olin aikaisemminkin viilettänyt muiden ohitse ja siihen siis voimani latasin. Mahanalustani jalkoja täynnä turbovaihteella kipaisin sen mäen yli.......mutta ??!!
Pukujuoksujaa ei missään näkynyt.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä. Puuf. Kuin se kuuluisa kaasu Saharaan.
Pyörin siinä katoamispaikalla aika pitkään ja etsin mahdollisia piilopaikkoja mutta sellaisia ei ollut.
Pukumies katosi.
Kuka hän oli?
Mistä hän tuli?
Minne hän meni?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla on blogikirjoituksia noin 4000 sivua suunnilleen , 4 vuoden ajalta ja sieltä löytyy tositarinoita laidasta laitaan. Yli 350000 lukukertaa 100 maasta.
Moni haluaa että kirjoitan esim , jotakin paranormaalia, jotakin kummitusmaista ja niin teen taas vaikka samasta aiheesta olen jo kirjoittanut muutamaan otteeseen.
Ok.
Siis mennään Espoon Olariin, noin vuoteen 1978 ja lenkkipolulle. Se sijaitsee keskuksesta 1 km päässä ja oli hyvä juosta. Talvella ei mutta heti kun lumet suli niin oijee. Siihen ajettiin jatkuvasti kuivia sahajauhoja joka teki radan kimmoisaksi ja jaloille hyväksi.
Olen aina ollut hyvässä kunnossa , juoksuakin ajatellen ja monesti tykkäsin haastaa muut radalla juoksevat.
Kuten sinäkin iltapäivänä tein. Radalla olin juossut jo kymmenkunta kierrosta x 1,5 km ja aikeissa lähteä kämpälleni päin. Edessäni , noin 50 metrin päässä havaitsin lenkkeilijän viilettävän ja siis hänestä saan oivan kilpakaverin. Tarkoitukseni oli pyyhältää juoksijan ohitse , katsoa mihinkä kaverin kunto riittää ja sitten pyyhältää hänen ohitseen.
Juu.
Mutta.....vaika kuinka koetin häntä tavoittaa, niin välimatkamme pysyi koko ajan samana.Jota suuresti ihmettelin. Koska oli alkukevät, niin ei ruohojakaan kunnolla vielä ollut, ei puskiakaan, eikä muutenkaan mitään näkökenttää peittävää. Puutkaan eivät olleet suuria ja niiden väli suunnilleen 10 metrin luokkaa.
Hammasta purren juoksin. Voi sanoa että kaikin voimin yritin , mutta en miestä tavoittanut metriäkään. Kun tuli sellainen alue jossa näkyväisyys oli 30-40 metriä, niin hämmästyneenä havaitsin miehella olevan tumma puku yllään , nappaskengät jalassaan ja valkoinen paita. Heti ajattelin että tuo taitaa olla joku "Lasse Virenin" kaltainen entinen huippujuoksija,. joka huvikseen juoksentelee.
Siispä halusin tunnistaa hänet. Edessämme oli aika jyrkkä nousu jonka yhteydessä olin aikaisemminkin viilettänyt muiden ohitse ja siihen siis voimani latasin. Mahanalustani jalkoja täynnä turbovaihteella kipaisin sen mäen yli.......mutta ??!!
Pukujuoksujaa ei missään näkynyt.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä. Puuf. Kuin se kuuluisa kaasu Saharaan.
Pyörin siinä katoamispaikalla aika pitkään ja etsin mahdollisia piilopaikkoja mutta sellaisia ei ollut.
Pukumies katosi.
Kuka hän oli?
Mistä hän tuli?
Minne hän meni?
Ekku Mattila.
