26/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1973 mulle tuli avioero ja sen kunniaksi ostin moottoripyörän. 350 kuutioisen Yamahan.
Oijee.
Otin Valtion töistä vuoden virkavapaata, Hain Suomen leirintäalueiden oppaan ja eikun tienpäälle.
Fruum...fruum...
Tarkoituksenani oli kesän jälkeen palata takaisin Helsingin Kalliossa olevalle kämpälleni Porvoonkatu 5-7 B 63.
Mutta eihän se niin mennyt.
Sillä... Raimo veljeni oli mennyt kihloihin,ja he tarvitsivat asuntoa ja tottakait....luovutin omani heille. Olkke hyvä.
Luulin että löydän jostakin toisen asunnon ennen talven tuloa, mutta eihän se taaskaan niin mennyt..
Noh antaakaas olla......
Kesä oli ja meni ja tuli syksy sekä loska. Monessa asunnonvälityspaikassa kävin, mutta eipä onnistunut. Ei. Ennenkuin huomasinkaan leirintä-alueet menivät yksi kerrallaan kiinni ja niin minä olin moottoripyörineni /telttoineni keskellä Hesaa.
Marraskuussa oli ulkona pakkasta muutama aste. Kun muutakaan paikkaa ei ollut, niin hiippailin vanhaan tuttuun paikkaani , entisen asuntoni kellarivarastoon , numeroon 63 ja sinne lämmittelemään....
Varaston koko oli noin 1,5 metriä x metri.Korkeus suurinpiirtein 2,5 metriä. Jokapuolella oli ns katiskaverkkoa, myös ovessa myös. Siihen sai myöskin lukon, jos halusi ja usealla sellainen olikin.....
Siis sinne minä ujuttauduin.Nostelin seinille vaatteita sekä paperinpaloja ja varaston oven peitin sisäpuolelta paffinpalalla. Ei hyvä....ensinnä en saanut jalkojani suoraan ja perseeni alla oli kaikenmaailman lumppusäkkejä. Nooh....kesken oleiluni kuulin miten käytävää pitkin asteli nainen pienen muksunsa kanssa. Ja saateri....naisen varasto oli ihan siinä mun vieressä, oikealla puolella ja sitä hän alkoi tonkimaan. Etsi kaiketi jotakin , tiesmitä.
Uteliaiden kersojen tapaan naisen muksu alkoi suorittaa tutkimusta. Se availi muutaman oven ja lähestyi uhkaavasti varastoa 63 jossa itse olin.
Ennenkuin huomasinkaan muksu koetti avata varastoni ovea ja minä siitä kaikin voimin kiinni pitämään. Sisäpuolelta , sormellani vetäen. Sitten näin miten pieni sormi siirsi edessäni olevaa paffinpalaa sivummalle ja näin syntyneestä aukosta huomasi minut.
"Äiti...ipana huudahti....äiti täällä on setä.."
"Ei siellä mitään setää ole...äiti vastasi..."
"on on...täällä on setä...lapsi intti....
"Ole nyt hiljaa...äiti sanoi...ei siellä voi olla mitään setää...usko nyt".
¤¤¤¤
Huh.....huokaisin....onneksi kersa lähti äitinsä kanssa ja pystyin jatkamaan lämmittelyäni.
Huh.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1973 mulle tuli avioero ja sen kunniaksi ostin moottoripyörän. 350 kuutioisen Yamahan.
Oijee.
Otin Valtion töistä vuoden virkavapaata, Hain Suomen leirintäalueiden oppaan ja eikun tienpäälle.
Fruum...fruum...
Tarkoituksenani oli kesän jälkeen palata takaisin Helsingin Kalliossa olevalle kämpälleni Porvoonkatu 5-7 B 63.
Mutta eihän se niin mennyt.
Sillä... Raimo veljeni oli mennyt kihloihin,ja he tarvitsivat asuntoa ja tottakait....luovutin omani heille. Olkke hyvä.
Luulin että löydän jostakin toisen asunnon ennen talven tuloa, mutta eihän se taaskaan niin mennyt..
Noh antaakaas olla......
Kesä oli ja meni ja tuli syksy sekä loska. Monessa asunnonvälityspaikassa kävin, mutta eipä onnistunut. Ei. Ennenkuin huomasinkaan leirintä-alueet menivät yksi kerrallaan kiinni ja niin minä olin moottoripyörineni /telttoineni keskellä Hesaa.
Marraskuussa oli ulkona pakkasta muutama aste. Kun muutakaan paikkaa ei ollut, niin hiippailin vanhaan tuttuun paikkaani , entisen asuntoni kellarivarastoon , numeroon 63 ja sinne lämmittelemään....
Varaston koko oli noin 1,5 metriä x metri.Korkeus suurinpiirtein 2,5 metriä. Jokapuolella oli ns katiskaverkkoa, myös ovessa myös. Siihen sai myöskin lukon, jos halusi ja usealla sellainen olikin.....
Siis sinne minä ujuttauduin.Nostelin seinille vaatteita sekä paperinpaloja ja varaston oven peitin sisäpuolelta paffinpalalla. Ei hyvä....ensinnä en saanut jalkojani suoraan ja perseeni alla oli kaikenmaailman lumppusäkkejä. Nooh....kesken oleiluni kuulin miten käytävää pitkin asteli nainen pienen muksunsa kanssa. Ja saateri....naisen varasto oli ihan siinä mun vieressä, oikealla puolella ja sitä hän alkoi tonkimaan. Etsi kaiketi jotakin , tiesmitä.
Uteliaiden kersojen tapaan naisen muksu alkoi suorittaa tutkimusta. Se availi muutaman oven ja lähestyi uhkaavasti varastoa 63 jossa itse olin.
Ennenkuin huomasinkaan muksu koetti avata varastoni ovea ja minä siitä kaikin voimin kiinni pitämään. Sisäpuolelta , sormellani vetäen. Sitten näin miten pieni sormi siirsi edessäni olevaa paffinpalaa sivummalle ja näin syntyneestä aukosta huomasi minut.
"Äiti...ipana huudahti....äiti täällä on setä.."
"Ei siellä mitään setää ole...äiti vastasi..."
"on on...täällä on setä...lapsi intti....
"Ole nyt hiljaa...äiti sanoi...ei siellä voi olla mitään setää...usko nyt".
¤¤¤¤
Huh.....huokaisin....onneksi kersa lähti äitinsä kanssa ja pystyin jatkamaan lämmittelyäni.
Huh.
Ekku Mattila.
