23/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
¤¤¤¤!!??.
Niin ...se Kriminsota....josta äsken kirjoitin. Karkasin sinne Ruotsin kautta, salaa ,kun mieleni teki....samanikäisten kollien kanssa , seikkailua hakemaan, mutta kuolon saimme.
Kuolon saimme.
1974 aivan sattumalta ajoin Wärtsilän kautta , Järvenpäästä , tietä jota en ollut koskaan ajanut.Kun yht/äkkiä tunsin kummaa tunnetta ja pysähdyin. Edessäni oleva maisema oli minulle tuttu.Tiesin miten tie kaartuu, vaikken sitä nähnyt autoni ikkunasta.Tiesin missä on pieni joki, vaikken sitä nähnyt autoni ikkunasta. Tiesin että pellolla oli ollut suuri talo , missä paja. missä ulkorakennus. Tiesin että pellolle menevällä tiellä oli kauan aikaa sitten ollut isoja koivuja, tien molemmilla puolella. Sadan metrin matkalla.
Minä tiesin. Minä tiesin.Minä tiesin.
Ja minä itkin.
Kyyneleet virtasivat valtoimenaan poskilleni.Tärisin tavattomasta mielenliikutuksesta, henkeäni haukkoen istuin autossani.Melkein tunsin pakahtuvani tunteesta, onnen hetkestä, ajasta silloin ennen, kauan sitten , kun olin nuori poika. Tunsin miten olin tullut kotiin jostakin kaukaa , toisesta maasta , tuhansien kilometrien päästä. Maasta johon olin kuollut. Nuorena poikana. Silloin ennen....
Venäjän maasta. Krimiltä. Jossa mä kuolin.
1855.
¤¤¤¤
Ajoin autollani kilometrin eteenpäin ja näin vasemmalla puolella talon. Se oli noin 100 metrin päässä tiestä , hiekkatie , pienellä kummulla , muutama koivu sen ympärillä. Ja pihaan ajoin. Talosta tuli nainen, noin 70 kymppinen , vaaleat hiukset , liina päässä.
Liina päässä.
"Päivää mä sanoin....kysyisin ,että onko tässä joskus ollut suuri talo ja navetta ?.. ja paja...joki jota ei nyt näy....tämän tien reunalla suuria koivuja kymmenittäin...muistatko "?
Ja nainen vastasi..
"Vanha iso talo , aikaa sitten oli suurien koivujen reunustama."..purettu aikaa sitten.
"Suuri navetta..purettu aikaa sitten...
"Tänne johtavan tien molemmilla puolin suuria koivuja"....kaadettu aikaa sitten.
"Tuolla oli ennen puro , joka on peitetty....aikaa sitten"..
"Sen rannalla oli paja , purettu aikaa sitten"...
¤¤¤¤
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
¤¤¤¤!!??.
Niin ...se Kriminsota....josta äsken kirjoitin. Karkasin sinne Ruotsin kautta, salaa ,kun mieleni teki....samanikäisten kollien kanssa , seikkailua hakemaan, mutta kuolon saimme.
Kuolon saimme.
1974 aivan sattumalta ajoin Wärtsilän kautta , Järvenpäästä , tietä jota en ollut koskaan ajanut.Kun yht/äkkiä tunsin kummaa tunnetta ja pysähdyin. Edessäni oleva maisema oli minulle tuttu.Tiesin miten tie kaartuu, vaikken sitä nähnyt autoni ikkunasta.Tiesin missä on pieni joki, vaikken sitä nähnyt autoni ikkunasta. Tiesin että pellolla oli ollut suuri talo , missä paja. missä ulkorakennus. Tiesin että pellolle menevällä tiellä oli kauan aikaa sitten ollut isoja koivuja, tien molemmilla puolella. Sadan metrin matkalla.
Minä tiesin. Minä tiesin.Minä tiesin.
Ja minä itkin.
Kyyneleet virtasivat valtoimenaan poskilleni.Tärisin tavattomasta mielenliikutuksesta, henkeäni haukkoen istuin autossani.Melkein tunsin pakahtuvani tunteesta, onnen hetkestä, ajasta silloin ennen, kauan sitten , kun olin nuori poika. Tunsin miten olin tullut kotiin jostakin kaukaa , toisesta maasta , tuhansien kilometrien päästä. Maasta johon olin kuollut. Nuorena poikana. Silloin ennen....
Venäjän maasta. Krimiltä. Jossa mä kuolin.
1855.
¤¤¤¤
Ajoin autollani kilometrin eteenpäin ja näin vasemmalla puolella talon. Se oli noin 100 metrin päässä tiestä , hiekkatie , pienellä kummulla , muutama koivu sen ympärillä. Ja pihaan ajoin. Talosta tuli nainen, noin 70 kymppinen , vaaleat hiukset , liina päässä.
Liina päässä.
"Päivää mä sanoin....kysyisin ,että onko tässä joskus ollut suuri talo ja navetta ?.. ja paja...joki jota ei nyt näy....tämän tien reunalla suuria koivuja kymmenittäin...muistatko "?
Ja nainen vastasi..
"Vanha iso talo , aikaa sitten oli suurien koivujen reunustama."..purettu aikaa sitten.
"Suuri navetta..purettu aikaa sitten...
"Tänne johtavan tien molemmilla puolin suuria koivuja"....kaadettu aikaa sitten.
"Tuolla oli ennen puro , joka on peitetty....aikaa sitten"..
"Sen rannalla oli paja , purettu aikaa sitten"...
¤¤¤¤
Ekku Mattila.
