5/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla puita pienimässä yhdessä talossa.Heidän talonsa lämpiää perinteisellä tavalla, halkoja, 3 pystymuuria ja iso takka .Isäntä on loukannut kätensä eikä voi sirkkelöidä ja mä voin........4 tuntia ja liiterissä on talven puut.
Noin vuonna 2012 isäntä, sanotaan häntä vaikka Maunoksi, sai päähänsä että jospa ittensä tappaa ja siis tuumasta toimeen. Hyppäsi pyöränsä päälle , taskuunsa parin metrin narun ja sotki asfalttitietä eteenpäin , kunnes kääntyi oikealle hiekkatielle.
500 metriä päätieltä. Oli hyvä paikka kuolonhetkelle.
Aivan tien vieressä oli sopiva puu, alaoksat parin metrin korkeudella ja Mauno narua oksan päälle heittelemään.
Ilma oli kylmä , syksyn tuntua, luontokin kuolemassa. Missään ei kuulunut linnun laulua, kertoi Mauno minulle silloin.Mutta.......
Jostakin lennähti iloinen talitintti. Se alkoi kiertelemään Maunon pään yläpuolella , melkein hädissään lauloi ja sitten laskeutui miehen olkapäälle. Lintu istui ja lauloi, istui ja lauloi ja välillä lenteli maunon ympärillä. Selvästi hätäisenä. Kuin huolissaan jostakin.Ikäänkuin tiesi mitä on kohta tulossa. Että Mauno on menossa manan laaksoon.
Kuolema oli vaaksan päässä.
Se tepsi. Mauno heräsi ikäänkuin horroksesta. Veti köyden pään irti oksalta, irrotti sen ja kiitti talitinttiä. Ja lähti kohti tietä, kohti elämää.Kohti elämää. Päästyään valtatielle Mauno tuli katumapäälle.Hän ajatteli että se talitintti oli vain pelkkää sattumaa , jonkinlainen sairaan linnun outo käyttäyttyminen. Ettei sillä ollut mitään tarkoitusta.Siis uudelleen vaan ,ajatteli Mauno.
Jospa nyt onnistuu.
Ajoi valtatien yli 200 metriä ja uutta puuta etsimään.Kuolon puuta, jospa nyt se onnistuu.
Mutta....
Miehen nenään alkoi tulla ruusun tuoksua , selvää ruusun tuoksua, kuin kukkakaupassa ikään. Koko ajan se voimistui.Tuoksu yltyi niin valtavaksi, että toisen kerran Mauno heräsi. Hän ymmärsi ettei tämä voi olla enää sattumaa , että nyt on menossa joku korkein hetki, ylempänä ihmistä, ymmärryksen tuolla puolen. Että joku haluaa estää tulossa olevan tapahtuman. Estää tahallisen kuoleman . Synkän itsemurhan. Lopullisen teon.Pisteen elämälle.
Niin Mauno lähti kotiinsa päin.
Kohden uutta elämää.
Elämää kohti.
Ja itki koko matkan.
Ilosta.
Seuraavana päivänä hän ymmärsi kun katsoi karttaa.Ne tiet tekivät selvän ristin. Suoraan, sitten oikealle, takaisin ja vasemmalle.Sitten kotiin. Mauno kävi ristin tiellä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla puita pienimässä yhdessä talossa.Heidän talonsa lämpiää perinteisellä tavalla, halkoja, 3 pystymuuria ja iso takka .Isäntä on loukannut kätensä eikä voi sirkkelöidä ja mä voin........4 tuntia ja liiterissä on talven puut.
Noin vuonna 2012 isäntä, sanotaan häntä vaikka Maunoksi, sai päähänsä että jospa ittensä tappaa ja siis tuumasta toimeen. Hyppäsi pyöränsä päälle , taskuunsa parin metrin narun ja sotki asfalttitietä eteenpäin , kunnes kääntyi oikealle hiekkatielle.
500 metriä päätieltä. Oli hyvä paikka kuolonhetkelle.
Aivan tien vieressä oli sopiva puu, alaoksat parin metrin korkeudella ja Mauno narua oksan päälle heittelemään.
Ilma oli kylmä , syksyn tuntua, luontokin kuolemassa. Missään ei kuulunut linnun laulua, kertoi Mauno minulle silloin.Mutta.......
Jostakin lennähti iloinen talitintti. Se alkoi kiertelemään Maunon pään yläpuolella , melkein hädissään lauloi ja sitten laskeutui miehen olkapäälle. Lintu istui ja lauloi, istui ja lauloi ja välillä lenteli maunon ympärillä. Selvästi hätäisenä. Kuin huolissaan jostakin.Ikäänkuin tiesi mitä on kohta tulossa. Että Mauno on menossa manan laaksoon.
Kuolema oli vaaksan päässä.
Se tepsi. Mauno heräsi ikäänkuin horroksesta. Veti köyden pään irti oksalta, irrotti sen ja kiitti talitinttiä. Ja lähti kohti tietä, kohti elämää.Kohti elämää. Päästyään valtatielle Mauno tuli katumapäälle.Hän ajatteli että se talitintti oli vain pelkkää sattumaa , jonkinlainen sairaan linnun outo käyttäyttyminen. Ettei sillä ollut mitään tarkoitusta.Siis uudelleen vaan ,ajatteli Mauno.
Jospa nyt onnistuu.
Ajoi valtatien yli 200 metriä ja uutta puuta etsimään.Kuolon puuta, jospa nyt se onnistuu.
Mutta....
Miehen nenään alkoi tulla ruusun tuoksua , selvää ruusun tuoksua, kuin kukkakaupassa ikään. Koko ajan se voimistui.Tuoksu yltyi niin valtavaksi, että toisen kerran Mauno heräsi. Hän ymmärsi ettei tämä voi olla enää sattumaa , että nyt on menossa joku korkein hetki, ylempänä ihmistä, ymmärryksen tuolla puolen. Että joku haluaa estää tulossa olevan tapahtuman. Estää tahallisen kuoleman . Synkän itsemurhan. Lopullisen teon.Pisteen elämälle.
Niin Mauno lähti kotiinsa päin.
Kohden uutta elämää.
Elämää kohti.
Ja itki koko matkan.
Ilosta.
Seuraavana päivänä hän ymmärsi kun katsoi karttaa.Ne tiet tekivät selvän ristin. Suoraan, sitten oikealle, takaisin ja vasemmalle.Sitten kotiin. Mauno kävi ristin tiellä.
Ekku Mattila.
