23/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muistan kuin eilisen päivän kun kuolin.
R.I.P.
Kesken ankaran tykistökeskityksen sain Srapnelliammuksen räjähtäessä sen sirpaleista yhden, joka osui vasemmalle puolelle nivustaipeeseen. Reisivaltimo katkesi , verenvuoto valtava ,elonaikaa vain muutama minuutti.
Muistan sen kummallisen pehmeän tunteen.Jouduin kuten pehmeän pumpulin sisälle , lämpöiseen olotilaan , sinisen valon keskelle. Kaikki äänet katosi .Taistelun melu katosi.. Hävisin johonkin turvallisen tuntuiseen tilaan, ei pelkoa, ei tuskaa, ei hätää. Tunsin palaavani kotiin.
Kotiin.
Ja samalla näin itseni jostakin ylempää. Näin miten nuori poika roikkui tykinpyörän puolapuussa kiinni , kummallakin kädellä kiinni pitäen, vartalo kumarassa, pää roikkuen alaspäin. Kohden rintaa....velttona jo.Viimeiset voimansa ponnistaen.
Sitten hän lysähti. Vajosi ensin polvilleen vetiseen savivelliin, siitä pyörähti viistosti tykinpyörän viereen, jonne melkein upposi.Vain toinen polvi jäi näkyviin, sekä koukistunut käsi.
Ja....
Aukirevähtäneet silmät. Jotka märkä savivelli armeliaasti peitti.
Kuolema tuli. Kerralla.Nuorelle pojalle.Tykinlaatajalle kaukaa Suomen Järvenpäästä. Wärtsilästä 6 kilometriä.
Rikkaasta talosta.
Minä olin 15 vuotias.
Vuosi oli 1855. Tapaus Krimin sota.
Osumapaikassa on yhä jälki.Syntymämerkki. Sirpaleen tekemä.
¤¤¤¤¤
Olin noin 5 vuotias kun näin jossakin kirjassa kuvan tykistä. Innoissani aloin kertomaan vanhemmilleni, että olin ollut lataamassa samantapaista tykkiä jossakin kaukaa , savisella pellolla ja miten sain osuman nivuseeni, josta pullahti punaista verta .Miten vajosin vetiseen mutavelliin, miten tunsin pyörtymistä , kummaa makua suussani , miten kaikki äänet katosivat. Että olin muualta kotoisin ja että kuolin sinne.
¤¤¤¤¤
Pankaas arvaamaan miten sain tukkapöllöä.Äidiltäni meinaan.....voi poijat miten hän mua retuutti.Iso hiustuppo vain jäi äitini käteen ja ne oli mun tukastani. Vielä muutaman kerran erehdyin samasta asiasta äitilleni kertomaan , kuukauden/parin välein. Sitten opin. Ja pitämään suuni kiinni.
Tukkapöllö auttoi.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muistan kuin eilisen päivän kun kuolin.
R.I.P.
Kesken ankaran tykistökeskityksen sain Srapnelliammuksen räjähtäessä sen sirpaleista yhden, joka osui vasemmalle puolelle nivustaipeeseen. Reisivaltimo katkesi , verenvuoto valtava ,elonaikaa vain muutama minuutti.
Muistan sen kummallisen pehmeän tunteen.Jouduin kuten pehmeän pumpulin sisälle , lämpöiseen olotilaan , sinisen valon keskelle. Kaikki äänet katosi .Taistelun melu katosi.. Hävisin johonkin turvallisen tuntuiseen tilaan, ei pelkoa, ei tuskaa, ei hätää. Tunsin palaavani kotiin.
Kotiin.
Ja samalla näin itseni jostakin ylempää. Näin miten nuori poika roikkui tykinpyörän puolapuussa kiinni , kummallakin kädellä kiinni pitäen, vartalo kumarassa, pää roikkuen alaspäin. Kohden rintaa....velttona jo.Viimeiset voimansa ponnistaen.
Sitten hän lysähti. Vajosi ensin polvilleen vetiseen savivelliin, siitä pyörähti viistosti tykinpyörän viereen, jonne melkein upposi.Vain toinen polvi jäi näkyviin, sekä koukistunut käsi.
Ja....
Aukirevähtäneet silmät. Jotka märkä savivelli armeliaasti peitti.
Kuolema tuli. Kerralla.Nuorelle pojalle.Tykinlaatajalle kaukaa Suomen Järvenpäästä. Wärtsilästä 6 kilometriä.
Rikkaasta talosta.
Minä olin 15 vuotias.
Vuosi oli 1855. Tapaus Krimin sota.
Osumapaikassa on yhä jälki.Syntymämerkki. Sirpaleen tekemä.
¤¤¤¤¤
Olin noin 5 vuotias kun näin jossakin kirjassa kuvan tykistä. Innoissani aloin kertomaan vanhemmilleni, että olin ollut lataamassa samantapaista tykkiä jossakin kaukaa , savisella pellolla ja miten sain osuman nivuseeni, josta pullahti punaista verta .Miten vajosin vetiseen mutavelliin, miten tunsin pyörtymistä , kummaa makua suussani , miten kaikki äänet katosivat. Että olin muualta kotoisin ja että kuolin sinne.
¤¤¤¤¤
Pankaas arvaamaan miten sain tukkapöllöä.Äidiltäni meinaan.....voi poijat miten hän mua retuutti.Iso hiustuppo vain jäi äitini käteen ja ne oli mun tukastani. Vielä muutaman kerran erehdyin samasta asiasta äitilleni kertomaan , kuukauden/parin välein. Sitten opin. Ja pitämään suuni kiinni.
Tukkapöllö auttoi.
Ekku Mattila.
