SPEDICTIONS....Espanjasta....Englantiin...Belgiasta....Egyptiin...Saksasta....Venäjälle...Ruotsista....Usahan.

20/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Avasin hohtavan kirjan.
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
ja minä näin,
ja minä kuulin:


Räjähdyksen Ranskassa,
kolme taloa sortuu,
kirjastossa  sekasorto.

Venäjällä   uusi mies,
keltainen on  nimi,
ohjat saa  pomoltansa,
sukua  Aleksille.

Egyptissa  vallataan  juna,
ihan Kairon lähellä,
pommit  tappaa  kaksisataa.

Ruotsin  uusi  toivo,
kuolee pois  nuorena,
tukehtuupi  lihanpalaan.

Kaksi konetta  maahan  sortuu,
sininen ja punainen,
toisen kyljessä  kookospalmu.

Sukeltaa, mut ei nouse enää,
Espanjassa  murhetta,
vene  vie  kuusija  kahdeksan.

Belgiassa  löytyy  kuorma-auto,
lavalla  raskas kuolema,
sytytys  ei toiminut.

Merkelin  sukulainen,
kuolee  tulipalossa,
moottoritiellä  kolari.

Musta mies  tappaa  valkoisen,
Trumpin  talon lähellä,
isiksen lippua heiluttaa.

Myrkkyä jälleen Englannissa,
Daianan  talossa,
oli  väärä osoite.

Japanissa  juna kaatuu,
se  törmää  autoon  säiliön,
yli sata  menehtyy.

Raskas  öljy  likaa   meren,
saarilla Canarian.


Ekku Mattila.

Voitin savusaunan Juha Miedon häviön takia, mutten herra V meni puihin.

19/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.




Ajelin  vuonna  1984  Kauhajokisen   entisen asesepän  Viitasen luokse, sillä  omistamassani  hirvikiväärissä  oli  tähtäin  ns  "hukassa".  Se  vei pahasti  vasemmalle  300 metriltä  ja  tuumasin että jospa  ammattimies  osaa  sen laittaa  uudelleen  kuntoon.
Viitasen  luona oli  sillä hetkellä  muutamia  asiakkaita  ja  puheensorina oli  kova, sillä Juha Mieto  hiihtäisi  Olympialaisissa  ...ja  "varma  mitali olisi  taatusti tulossa"....näin  hehkutti  aseseppä. Hän oli nähnyt  useasti  unta  että Mietoo saa mitalin, mutta minä  väitin vastaan  sanoen.."Juha  ei saa mitalin  mitalia". Perustin  väitettäni  tietäjän  "ammattitaitooni"  sekä  Miedon ns huonoon auraan joka taas  tarkoitti  epäonnistumista  hiihdossa.
"Lyökää siitä vetoa...kehoittivat  muut  asiakkaat...lyökää vetoa  ja niin  me  tehtiinkin.  Viitanen oli niin varma  Juhan mitalista että  laittoi vetoon hänen omistamansa  savusaunan Vaasan  saaristossa , arvoltaan  30000  markkaa ja minä laitoin puolestani  noin    2000  markan hintaisen  Nelimarkan latomaisemataulun.  Kättä puristettiin ja  sillä sipuli.
Kului parisen viikkoa  ja  Sarajevon talviolyyyympialaiset  alkakoon.Vuosi  oli  1984.  Seurasin Miedon  hiihtoa, jossa hän jäi  niukasti neljänneksi....oujee  ja  luulin omistavani  savusaunan  Vaasan saaristosta, mutta  kakan marjat.  Aseseppä Viitanen meni ns puihin, eikä meinannutkaan maksaa  vetoansa minulle.  Soittaessani hänelle  hän  sanoi että veto on aina veto.Ei siinä ole  mitään lainvoimaa takana.Sehän on  leikkiä  vain.
Ainakin minä olisin  takuuvarmasti luovuttanut  hänelle  sen Nelimarkan  latomaisemataulun, jos olisin hävinnyt sen vedon. Pakkaan olla sanani   mittaanen miäs.  Härmälääsen sana   pitää aina.
Jep.


Ekku Mattila.

"Häh se toimii sittenkin"...sanoi Isäni autopuhelimestani.

18/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Vuonna  1987  ostaa pätkäytin  ns  autopuhelimen , Highway  Panasonik  450  , Jappanilaaneen, painoa  noin  8 kiloa, melkein metrisellä antenilla ja  puhelimen  kyljessä oli  mangneetilla  kiinni   puhelinluuri.  Se oli  sellaisessa kannettavassa olkalaukussa ja maksoi... huhhuh....pitkälle  yli  10000 mummonmarkkaa.
Kesti  muutaman viikon ennenkuin se ns avattiin ja  sillä voi soittaa ja heti naputtelin  vanhempani puhelinnumeron ja heille  kertomaan...:
"Terve...ostin autopuhelimen...juu sellainen  puhelin joka on kiinni autossa  ja sillä voi soittaa  vaikka Kiinaan....ei tartte  lankoja, vaan  kaikki menee  puhelinlinkkimastojen  kautta taivasta pitkin.....se on  ihan uusi kek..."..
Isäni keskeytti  ja  melkein huusi.."  että mitä häh??...mitä soot menny tekemään..??..sehän on huijausta...ei  se voi toimia ilman puhelinlankoja...jaa että hä?...yli  10000  markkaako siitä maksoit...??..voi saaterin  viistoista  sua....oot aikamoinen  tomppeli...sinne meni rahas kuules...voi voi...herranpieksut..."..klig....piip..piip...piip..
Voi etttä mua itutti  ja  heti  hyppäsin  autooni, tuhatta ja  sataa Alahärmään , kotipihaani  kurvailin  että   hiekka  hetken  pölisi  ...autopuhelin  kädessäni.  Siihen naputtelin isäni numeron ja hän hetken päästä vastasi..."haloo...Mattilalla...kukas siellä??...ja  että sinä...missä nyt olet..?...aijaa  pihalla...kenenkä ??...millä mukamas soitat..??...ei  se voi toimia..valehtelet  mokoma...voi että sua on huijattu pahemman kerran....voi  voi ".
Niinpä minä  hymyillen kotitalooni   sisälle astuin, jossa  isäni  yhä lankapuhelimen  luuri  kädessään  sohvalla istui.....hämmästynyt ilme  naamallaan..."mitä   sekö  toimii...?? ilman  johtoja...mutta  eihän se ole mahdollista....
Siispä hetken kuluttua  jokirantaan astelin, tuvasta noin  150 meeterin päähän ja sielä soitin  uudelleen isälleni....ja jopa  väättyri  Härmäläänen  vihiroinkin uskoi.  "Se  toimii  sittenkin".
Sehän toimii.

Ekku Mattila.

Pommini aiheutti hälytyksen pankkirakennuksessa.

17/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Yhtenä uutenavuotena  ostin ilotulitusjuttuja  Kallion   myymälästä ja  odottamaan  vuoden vaihtumista. Paikka oli Hesa  ja  Porvoonkatu  5-7 B  63. Vuosi  1972.
Siihen aikaan  pystyi ostamaan aikalailla kovia  ns  tykinlaukauksia, jokka on nykyisin  ehdottomasti kiellettyjä ja  kun  sellaisen  räjäytti  betonitalojen  keskellä...niin avot.
Ja  niin  tuli ilta   31/12,  kello  lähemmäs  24,00. Minäpoika  9 kerroksisen  asuntoni  parvekkeelle , pahvilaatikko jossa  oli  enimmäkseen  juuri  tykinlaukauksia ,   tulitikulla  lanka  savuamaan....sekä  alas kadulle  jytkyjä nakkelin. PUM..PUM..PUM...PUUUUUM.!!!!
Ihmiset kadulla kiljui riemuissaan (ko?) . Tuumasin että jospa kaksi kerralla heitän, ne  vierekkäin käteeni otin ja  samalla tulitikulla  kummatkin tulilangat  sain syttymään...ja  alas  viskasin. Kuului todella  tavaton jytkäys,  korvat  menivät lukkoon ja   innoissani olin.
Kunnes.....
Kului minuutin/toista kun  alkoi kuulumaan  puupää..puupäää....puupäää...puuuupää   ujellusta ja havaitsin miten  useita  poliisiautoja  kohden  asuntoni  edustaa  kurvaili. Autoista purkautui useita  poliisisetiä  (siihen aikaan ei naisimmeispoliiseja ollu)  ja  ne alhaalla  olevaa  rakennusta  piirittämään  kirkkaat  taskulamput  vain  välähteli.  Samassa hokasin. Alhaalla  oli  parikerroksinen rakennus, jonka toisessa  päässä  sijaitsi  KOP   sivupankkikonttori.  Heittämäni  tykinlaukaukset  olivat ilmeisesti  tehneet  hälytyksen  ja  sen seurauksena  poliiseja  paikalle.
Vaikka mulle jäikin  muutama  tykinlaukaus, niin senverran  viisas  olin, etten niitä  enää alas nakellut.
Woi  sitä Wanhaa nuaruuren aikaa.

Ekku Mattila.

Täyspartani kasvu ja tuho.

17/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


"Parta-aikaani"  muistellen..


Vuonna  1968  tuumasin että jsopa  kasvatan itselleni kokoparran  ja koska olen sanojeni mittaaneen miäs, niin sisoo.
Olin asunut Hesassa  vuoden  toista  ja partapäätöksestäni  kului  vuoden, kun isäni soitti että hän tulee siellä käymään junalla  se ja se  ja  minäpoika partoineni  häntä   asemalle  vastaan. Kun juna  Vaasasta  tuli  laiturille, niin  ihmisiä sieltä purkaantui  muutama sata. Jo kaukaa tunnistin isäni Alahärmästä, keskeltä pitäjätä , karvahattu päässä,vaikka  oli  jo Huhtikuu  , paksu  lämmin pomppa  päällään, tummat  housut jaloissaan  sekä kädessään  lapaset.
Seisomaan hän jäi  ja  selvästi minua  katseellaan  etsi. Kävelin isäni eteen, muutaman meeterin päähän  ja  iloisena  sanoin..."tervepä terve...tulit  niinkuin  sanoit...mites  niinkun muuten kuuluu"?......mutta  minä sain  sellaisen  altakulmien katseen isältäni ja hän sanoi kovalla äänellä.........."minä  tässä  poikaa  orottelen...sen piti tulla  mua vastahan..."..johon minä vastasin..."että  minähän tässä  jo olen...poikas....minä...poikas...".
Ainakin minuutin isäni mua  tutkisteli ja sitten lopuksi  tunnisti  omaksi poijakseen  ja  kovalla äänellä  sanoi..."voihan  helevetti sentään...mikä sulla on  naamassas...tollainen  ruma karvakasa...oot  kun joku  pummi.....aja  saatana  heti   noi  karvat pois..".
Arvakkaapas....noustiin raitsikka  kolmoseen, joka  vei  mun Porvoonkatu  5-7  B  63  asunnolleni  ja  koko ajan isäni mun karvanaamani haukkui.Selvästi  raitsikan  ihmisillä oli hauskaa.Juu....ja kun  kämppääni mentiin, niin minä  suoraa päätä  vessaan jossa  raastoin  ruman  partakarvani  pois.
Homma kesti  tunnin verran. Oli  se parta niin takus.

Ekku Mattila.

SPEDICTIONS.......Hollannista...Amerikkaan...Ranskasta...Italiaan...Tanskasta...Saksaan...

16/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
 ja minä kuulin,
ja minä näin:


Ranskassa  kone  maahan sortuu,
kuusi kuolee,
ministereitä jokainen.

Paganinin vuorella,
syttyy sota,
talot kaatuu,
aurinko on  vihreä,
kuusitoista on  luku.

Sairastuu ja Ranska,
ministeri on pää,
Lafrompoiseksi kutsuttu,
kesällä hän kuihtuu pois.

Skotlannissa on kylä,
Gaelia  huudetaan,
kun meri valtaa  talonne.

Tenossa liikku vanhat haamut,
ne pään lähellä,
Meksikossa katoaa kaupunki,
jyrinä on valtava.

Pato sortuu Argansissa,
järvessä White Riverin,
kuolleita   yhdeksäntuhatta.

Toisen kerran  häviää,
Zwinger,
kun Dresden taas  tuhoutuu.

Kasaan kaatuu  kirskuen,
silta Vähän-Beltin,
pituutta  1700,
meri on voittaja.

George  on Kreikkalainen,
nyt  tummuu taulus,
taiteesi katoaa,
nimesi menee  pilalle.

Under  1000- talen,
Alvastra  klosterruin ,
i  Östergotland,
Den  skabli   forsörd.

Aavasaksas  on Hanhisaari,
Arolasta Leutsuvaaraan,
paikalla  vieraita  joukkoja,
pulina  on kova.

Vesi nousee  ylitsesi,
patosi on Hollannis,
Haringvlieti on nimesi.

Ekku Mattila.

Voittorunoni 1968.

16/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Katselin Wanhaa  päivä/lenkkikirjaani   Helsingin ajoilta  vuonna  1968  ja  Wanhat  muistot  palaavat  vauhdilla mieleeni. Olin jo siihen aikaan  kirjoitellut runoja ja  lähettänyt  pariin lehteenkin. mm  Nyyrikkiin. Voitin  ekapalkinnon ja sain palkkioksi  ostokupongin kirjakauppaan josta  ostaa pätkäytin  hyvän  kirjoituskoneen.
Noh...yksi  ilta isäni soitti  ja kysyi mitäs  touhuilet  ja  sanoin että mm runoja kirjoittelen. Isäni siihen että  ethän ole mikään ammattilainen, joten  runosi  eivät taida olla  mistään kotoisin ja  siihen vastasin että  juuri  viikko/pari sitten  voitin Nyyrikki-lehden  runokilpailunkin..johon isäni  taas  että  sinun kannattaa lopettaa  sellainen  touhu ja keskittyä  työhön.  Työstä se palkka  tulee, ei mistään akkain runoista...
Sitten isäni sanoi  ettäääh...noh..jos kerran  kirjoittelet  runoja niin paappa muutama  värsy  esim sodasta ja mä sanoin että joo sopii.....heihei  me  toivotettiin ja  heti paikalla   avasin runosuoneni  ja  alkoi pukata  sodasta  kertovaa   runonlaulantaa..
¤¤¤
Saatte  ihan vapaasti lainata  esim tätä  seuraavaa  runoani  , mutta  mainitkaa  että se on Ekku Mattilan  kirjoittama.
¤¤¤
Siis:
Sota  tulee kauhun lailla,
repien se meitä raapii,
raastaa henget  ruumiistamme.

Lomalta kun monttuus palaat,
vaimos kuva tajunnassas,
luoti löytää lävitsesi.

Kirahtaen äänes kaikuu,
kouristaa sut kumaraan,
sammaleessa  veripilkku.

Maahan kaadut  ähkäisten,
silmäs auki revähtäneet,
etsivänä  luodit  vinkuu.

kyl on hengen  ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä  kuolonmiekan.

Kuolema  on hiljaisuutta,
laaksoissa  taas  tuuli käy,
missään ei näy  Jumalaa.

Ekku Mattila.


JK: Panin  runoni postiin  isälleni  ja  soitin  muutaman päivän päästä. Äitee vastasi ja  sanoi että  isäsi on ollut  kumman hiljaa kun  luki  sotarunoni. Taisi  Wanhat  sotamuistot  tulla mieleen?