17/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
"Parta-aikaani" muistellen..
Vuonna 1968 tuumasin että jsopa kasvatan itselleni kokoparran ja koska olen sanojeni mittaaneen miäs, niin sisoo.
Olin asunut Hesassa vuoden toista ja partapäätöksestäni kului vuoden, kun isäni soitti että hän tulee siellä käymään junalla se ja se ja minäpoika partoineni häntä asemalle vastaan. Kun juna Vaasasta tuli laiturille, niin ihmisiä sieltä purkaantui muutama sata. Jo kaukaa tunnistin isäni Alahärmästä, keskeltä pitäjätä , karvahattu päässä,vaikka oli jo Huhtikuu , paksu lämmin pomppa päällään, tummat housut jaloissaan sekä kädessään lapaset.
Seisomaan hän jäi ja selvästi minua katseellaan etsi. Kävelin isäni eteen, muutaman meeterin päähän ja iloisena sanoin..."tervepä terve...tulit niinkuin sanoit...mites niinkun muuten kuuluu"?......mutta minä sain sellaisen altakulmien katseen isältäni ja hän sanoi kovalla äänellä.........."minä tässä poikaa orottelen...sen piti tulla mua vastahan..."..johon minä vastasin..."että minähän tässä jo olen...poikas....minä...poikas...".
Ainakin minuutin isäni mua tutkisteli ja sitten lopuksi tunnisti omaksi poijakseen ja kovalla äänellä sanoi..."voihan helevetti sentään...mikä sulla on naamassas...tollainen ruma karvakasa...oot kun joku pummi.....aja saatana heti noi karvat pois..".
Arvakkaapas....noustiin raitsikka kolmoseen, joka vei mun Porvoonkatu 5-7 B 63 asunnolleni ja koko ajan isäni mun karvanaamani haukkui.Selvästi raitsikan ihmisillä oli hauskaa.Juu....ja kun kämppääni mentiin, niin minä suoraa päätä vessaan jossa raastoin ruman partakarvani pois.
Homma kesti tunnin verran. Oli se parta niin takus.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
"Parta-aikaani" muistellen..
Vuonna 1968 tuumasin että jsopa kasvatan itselleni kokoparran ja koska olen sanojeni mittaaneen miäs, niin sisoo.
Olin asunut Hesassa vuoden toista ja partapäätöksestäni kului vuoden, kun isäni soitti että hän tulee siellä käymään junalla se ja se ja minäpoika partoineni häntä asemalle vastaan. Kun juna Vaasasta tuli laiturille, niin ihmisiä sieltä purkaantui muutama sata. Jo kaukaa tunnistin isäni Alahärmästä, keskeltä pitäjätä , karvahattu päässä,vaikka oli jo Huhtikuu , paksu lämmin pomppa päällään, tummat housut jaloissaan sekä kädessään lapaset.
Seisomaan hän jäi ja selvästi minua katseellaan etsi. Kävelin isäni eteen, muutaman meeterin päähän ja iloisena sanoin..."tervepä terve...tulit niinkuin sanoit...mites niinkun muuten kuuluu"?......mutta minä sain sellaisen altakulmien katseen isältäni ja hän sanoi kovalla äänellä.........."minä tässä poikaa orottelen...sen piti tulla mua vastahan..."..johon minä vastasin..."että minähän tässä jo olen...poikas....minä...poikas...".
Ainakin minuutin isäni mua tutkisteli ja sitten lopuksi tunnisti omaksi poijakseen ja kovalla äänellä sanoi..."voihan helevetti sentään...mikä sulla on naamassas...tollainen ruma karvakasa...oot kun joku pummi.....aja saatana heti noi karvat pois..".
Arvakkaapas....noustiin raitsikka kolmoseen, joka vei mun Porvoonkatu 5-7 B 63 asunnolleni ja koko ajan isäni mun karvanaamani haukkui.Selvästi raitsikan ihmisillä oli hauskaa.Juu....ja kun kämppääni mentiin, niin minä suoraa päätä vessaan jossa raastoin ruman partakarvani pois.
Homma kesti tunnin verran. Oli se parta niin takus.
Ekku Mattila.
