13/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1982 isäni soitti että tuukko Härmään ja näytän sulle mitkä puut voidaan kaataa pois ja niistä tehdään halkoja.
Ja mä tein niin. Ajoin syntymäkotipitäjääni Alahärmään, jossa isäni jo odotteli.Hän oli merkannu kaadettavat kymmenkunta koivua ja sanoi että soitappa Sepposen Jaakolle, sillä hän on vanha tekijä ja osaa kaataa puut johon minä sanoin että kyllä minäkin sen homman osaan.Turhaa Jaakkoa tähän hommaan tarvii vaivata...mutta isäni edelleen väitti että sahaat vain omaan jalkaasi, usko ny...mutta en uskonut ja hain moottorisahan autoni takaloosterista, siihen pensaa ja pari nykäystä...pruumf...ja siinä se oli. Husku kävi kun kultakello.
Isä sanoi että menee pois sillä ei raaski kattoa kun jalkaani sahaan ja voi että kun mua harmitti. Ja eikun hommiin vaan. Ensimmäiset pari/kolme koivua meni nurin kivasti , niistä katkaisin meeterin halkoja vinon kasan ja melkein tyytyväinen itteeni olin.
Noin tunnin päästä yksi koivu meni ns konkeloon, tarttui toiseen runkoon oksistaan kiinni ja sitä tottakait purkamaan aloitin. Puolittain siinä jouduin aika vaarallisestikin kurkottelemaan käynnissä olevalla moottorisahalla , oksan sieltä katkaisin, toisen tuolta ja......kun kevätliukasta oli, niin jalkani horjahti. Siinä huskussa oli ns jarruvika, joka tarkoitti ettei terä heti lakannut pyörimästä vaikka kaasun kiinni laitoin. Ainakin 2-3 sekunttia terä jatkoi liikkumista ja tottakait mun vasemman jalkani löysi. Polven yläpuolelle terä jyrsi mukavasti ettäääh...mutta onneksi mulla oli kaksi vaatekertaa päälläni ja niiden ansiosta terä lakkasi pyörimästä.
Fruuuufs.
Autsista....ja heti tunsin miten lämmintä "nestettä"= verta alkoi hitaasi valumaan mun vasempaan saappaani sisälle , minä konkkasin saunan eteiseen, jossa työtapaturmaa tutkimaan aloin. Verta tihkuva haava oli noin 10 senttiä pitkä ja repaleinen tottakait ja taas konkkasin tupaan josta löysin desinfiontisuihkepurkin ja siitä suihkimaan isältä salaa haavan päälle. Vinttiin kapusin ja vanhan ikkunaverhon riivin sopiviksi suikaleiksi ja niistä kiedoin haavan päälle muutaman kerroksen.
Kaffille menin isäni kanssa ja sanoin että tuun uudelleen muutaman päivän päästä, koska sahani prittailee ja se meinaan korjata välillä.Isäni ei huomannut mitään ja en juliennut tunnustaa että hän oli oikeassa. Noin parin viikon päästä loput koivut kaadoin eikä sillä kertaa mitään haaveria sattunut. Ainiin....yhä edelleen on arpi kintussani muistona vuoden 1982 tapaturmasta.
Ekku Mattila.
ja...enkä tietystikään mihinkään lääkärin mennyt.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1982 isäni soitti että tuukko Härmään ja näytän sulle mitkä puut voidaan kaataa pois ja niistä tehdään halkoja.
Ja mä tein niin. Ajoin syntymäkotipitäjääni Alahärmään, jossa isäni jo odotteli.Hän oli merkannu kaadettavat kymmenkunta koivua ja sanoi että soitappa Sepposen Jaakolle, sillä hän on vanha tekijä ja osaa kaataa puut johon minä sanoin että kyllä minäkin sen homman osaan.Turhaa Jaakkoa tähän hommaan tarvii vaivata...mutta isäni edelleen väitti että sahaat vain omaan jalkaasi, usko ny...mutta en uskonut ja hain moottorisahan autoni takaloosterista, siihen pensaa ja pari nykäystä...pruumf...ja siinä se oli. Husku kävi kun kultakello.
Isä sanoi että menee pois sillä ei raaski kattoa kun jalkaani sahaan ja voi että kun mua harmitti. Ja eikun hommiin vaan. Ensimmäiset pari/kolme koivua meni nurin kivasti , niistä katkaisin meeterin halkoja vinon kasan ja melkein tyytyväinen itteeni olin.
Noin tunnin päästä yksi koivu meni ns konkeloon, tarttui toiseen runkoon oksistaan kiinni ja sitä tottakait purkamaan aloitin. Puolittain siinä jouduin aika vaarallisestikin kurkottelemaan käynnissä olevalla moottorisahalla , oksan sieltä katkaisin, toisen tuolta ja......kun kevätliukasta oli, niin jalkani horjahti. Siinä huskussa oli ns jarruvika, joka tarkoitti ettei terä heti lakannut pyörimästä vaikka kaasun kiinni laitoin. Ainakin 2-3 sekunttia terä jatkoi liikkumista ja tottakait mun vasemman jalkani löysi. Polven yläpuolelle terä jyrsi mukavasti ettäääh...mutta onneksi mulla oli kaksi vaatekertaa päälläni ja niiden ansiosta terä lakkasi pyörimästä.
Fruuuufs.
Autsista....ja heti tunsin miten lämmintä "nestettä"= verta alkoi hitaasi valumaan mun vasempaan saappaani sisälle , minä konkkasin saunan eteiseen, jossa työtapaturmaa tutkimaan aloin. Verta tihkuva haava oli noin 10 senttiä pitkä ja repaleinen tottakait ja taas konkkasin tupaan josta löysin desinfiontisuihkepurkin ja siitä suihkimaan isältä salaa haavan päälle. Vinttiin kapusin ja vanhan ikkunaverhon riivin sopiviksi suikaleiksi ja niistä kiedoin haavan päälle muutaman kerroksen.
Kaffille menin isäni kanssa ja sanoin että tuun uudelleen muutaman päivän päästä, koska sahani prittailee ja se meinaan korjata välillä.Isäni ei huomannut mitään ja en juliennut tunnustaa että hän oli oikeassa. Noin parin viikon päästä loput koivut kaadoin eikä sillä kertaa mitään haaveria sattunut. Ainiin....yhä edelleen on arpi kintussani muistona vuoden 1982 tapaturmasta.
Ekku Mattila.
ja...enkä tietystikään mihinkään lääkärin mennyt.
