11/11-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin 22 vuotta sitten erään sairaalan vuodeosastolla katsomassa tuttuni sisarta (sanotaan häntä vaikka Elsaksi). Hän oli maannut täysin liikkumattomana vuoteessa 3 vuotta.
Kaikki alkoi kovasta kuumeesta , 40 asteisesta , joka kesti 4 vuorokautta yhteenmenoon.
40 astetta.
Lisäksi Elsa sai kolme keuhkokuumetta 2 kuukauden aikana ja näiden yhteisvaikutuksesta hän kadotti henkisen ominaisuutensa häviten harmaaseen tuntemattomuuteen. Elsasta tuli koneiden avulla elävä robotti.
Huone jossa hän makasi oli valkoinen sekä hyvin pieni. Hyvä jos siihen tilaan mahtui vuode , pari jakkaraa ,sekä pieni pöytä. Ikkunassa valkoiset sälekaihtimet. Tila vaikutti kuolleelta ,sekä täysin tyhjältä.
Huoneesta kuului pelkästään hengityskoneen matalaa suhinaa ja naksahtelua.
Tuttavani jutteli Elsalle , kuten sairaanhoitajat olivat hänelle neuvoneet. He sanoivat että Elsa kuulee kyllä ajoittain ja välillä ei reagoi lainkaan.
Minäkin koetin yrittää. Kysyin Elsalta ,että olisko hyvä jos huoneessa olisi vaikka radio ,josta tulisi musiikkia ja jos olet samaa mieltä, niin räpsäytä silmiäsi.........??
Selvästi näkyi miten hänen silmäluomensa liikahti. Kysyin toisenkin kerran ja vielä lisää ja joka kerta Elsa räpsäytti silmäluomiaan. Tuttavani siitä paikasta hoitajille juttelemaan , sekä kertomaan että Elsa haluasi radion huoneeseensa, eikä mennyt kuin muutama minuutti kun radio tuotiinkin...........vähän oudosti kyllä meidän suuntaan katselivat sisar hento valkoiset...
.....että mitä häh?
Ja radio auki....Wanhaa tangoa sieltä tuli. Olavi Virta lauloi "merelle siltaa...ei koskaan tule tämmöistä iltaa "...
Niin me lähdettiin Elsan luota ja selvästi huomasimme hänen kasvoissaan jonkinlaisen elämän ilmeen......inhimmillisen häiveen...
Ja pois me menimme.
Tuumasimme tuttuni kanssa parin viikon kuluttua, että jospa menemme uudelleen Elsaa katsomaan.
Siellähän hän makasi valkoisessa huoneessa.Ikkunat sälekaihtimilla peitettyinä.Hengityskone sihisi ja naksahteli..puuf,,,puuf...klik..klik...mutta jotakin puuttui.
Radiota ei enää ollut , eikä sairaalan johtajalääkärin mukaan tulekaan. "Mitä hullutusta...Elsahan on aivoton kasvi....ei hän mitään musiikkia kuule....vai mukamas musiikkia ....turhaa höpinää"..................
......
Koetimme uudelleen saada Elsalle radio huonneeseensa, mutta emme siinä onnistuneet enää.
Hän eli hiljaisessa huoneessaan vielä 3 vuotta ja sitten kuoli pois.
Pääsi kitumasta sanoisin.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin 22 vuotta sitten erään sairaalan vuodeosastolla katsomassa tuttuni sisarta (sanotaan häntä vaikka Elsaksi). Hän oli maannut täysin liikkumattomana vuoteessa 3 vuotta.
Kaikki alkoi kovasta kuumeesta , 40 asteisesta , joka kesti 4 vuorokautta yhteenmenoon.
40 astetta.
Lisäksi Elsa sai kolme keuhkokuumetta 2 kuukauden aikana ja näiden yhteisvaikutuksesta hän kadotti henkisen ominaisuutensa häviten harmaaseen tuntemattomuuteen. Elsasta tuli koneiden avulla elävä robotti.
Huone jossa hän makasi oli valkoinen sekä hyvin pieni. Hyvä jos siihen tilaan mahtui vuode , pari jakkaraa ,sekä pieni pöytä. Ikkunassa valkoiset sälekaihtimet. Tila vaikutti kuolleelta ,sekä täysin tyhjältä.
Huoneesta kuului pelkästään hengityskoneen matalaa suhinaa ja naksahtelua.
Tuttavani jutteli Elsalle , kuten sairaanhoitajat olivat hänelle neuvoneet. He sanoivat että Elsa kuulee kyllä ajoittain ja välillä ei reagoi lainkaan.
Minäkin koetin yrittää. Kysyin Elsalta ,että olisko hyvä jos huoneessa olisi vaikka radio ,josta tulisi musiikkia ja jos olet samaa mieltä, niin räpsäytä silmiäsi.........??
Selvästi näkyi miten hänen silmäluomensa liikahti. Kysyin toisenkin kerran ja vielä lisää ja joka kerta Elsa räpsäytti silmäluomiaan. Tuttavani siitä paikasta hoitajille juttelemaan , sekä kertomaan että Elsa haluasi radion huoneeseensa, eikä mennyt kuin muutama minuutti kun radio tuotiinkin...........vähän oudosti kyllä meidän suuntaan katselivat sisar hento valkoiset...
.....että mitä häh?
Ja radio auki....Wanhaa tangoa sieltä tuli. Olavi Virta lauloi "merelle siltaa...ei koskaan tule tämmöistä iltaa "...
Niin me lähdettiin Elsan luota ja selvästi huomasimme hänen kasvoissaan jonkinlaisen elämän ilmeen......inhimmillisen häiveen...
Ja pois me menimme.
Tuumasimme tuttuni kanssa parin viikon kuluttua, että jospa menemme uudelleen Elsaa katsomaan.
Siellähän hän makasi valkoisessa huoneessa.Ikkunat sälekaihtimilla peitettyinä.Hengityskone sihisi ja naksahteli..puuf,,,puuf...klik..klik...mutta jotakin puuttui.
Radiota ei enää ollut , eikä sairaalan johtajalääkärin mukaan tulekaan. "Mitä hullutusta...Elsahan on aivoton kasvi....ei hän mitään musiikkia kuule....vai mukamas musiikkia ....turhaa höpinää"..................
......
Koetimme uudelleen saada Elsalle radio huonneeseensa, mutta emme siinä onnistuneet enää.
Hän eli hiljaisessa huoneessaan vielä 3 vuotta ja sitten kuoli pois.
Pääsi kitumasta sanoisin.
Ekku Mattila.
