21/11-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ojalan Amalia kysyi minulta ,että tuukko heiniä tallaamaan sitä mukaa kun niitä lathon työnnellään.
Oli vuosi 1962 ja minä suostuin (koska luvattiin 5 markkaa päivässä) taikka koska en viittinyt kieltäytyäkään..
Oli Lauantai ja kiirusta piti.
Oltiin työskennelty suunnilleen 2-3 tuntia ja lato alkoi olla jo aikalailla täynnä. Minä siellä ylimpänä pompin heiniä tiiviimmaksi ,sekä välillä nakkelin heinasuolaa kasan päälle.
"Nohniin...sanoi Amalia...latoon ei maharu enempää...tuuppa pois siältä"...ja mä tulin. Ladossa oli sellainen avonainen ovi...kooltaan noin metrin/toista ja siitä heinäkasasta oli mukava liukua siitä aukosta ulos.
Pomppasin kovan vauhdin ja eikun ulukoilmaan vaan.........perskutarallaa...mutta ..joku hyväkäs oli jättänyt heinähangon nojalleen siihen aukon eteen...kaks piikkiä ylöspäin törröttämään ja minä suoraan niihin osuin.
Tumps.....!!....ja aijaijaijai.....
Toinen piikki osui suoraan mun oikean jalkateräni sivulle, sekä meni siitä läpi. Ensin luultiin ,että senkun vedetään se pois kintustani, mutta eipä onnistunutkaan. Se oli niin tiukassa jalassani ,että jouduttiin hakemaan Ikolan Pentti ja hänen voimillaan se onistuikin.
Oli se kuulkaas näky....
Minä makaan seliälläni heinäpellolla heinahangon piikki jalassani ja Pentti yrittää vetää sitä pois.
Muistaakseni raahauduin metrin/toista maata pitkin ennenkuin homma onnistui.
Kiva toi nuaruus..
Ekku Mattila.
JK....ei sitä mihinkään lääkäriin ehtinyt mennä...sellaasta kuplivaa ja kirvistävää ruskiaa sotkua haavaan kaadettiin.Se koski enemmän kun se ekajuttu.
Juu.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ojalan Amalia kysyi minulta ,että tuukko heiniä tallaamaan sitä mukaa kun niitä lathon työnnellään.
Oli vuosi 1962 ja minä suostuin (koska luvattiin 5 markkaa päivässä) taikka koska en viittinyt kieltäytyäkään..
Oli Lauantai ja kiirusta piti.
Oltiin työskennelty suunnilleen 2-3 tuntia ja lato alkoi olla jo aikalailla täynnä. Minä siellä ylimpänä pompin heiniä tiiviimmaksi ,sekä välillä nakkelin heinasuolaa kasan päälle.
"Nohniin...sanoi Amalia...latoon ei maharu enempää...tuuppa pois siältä"...ja mä tulin. Ladossa oli sellainen avonainen ovi...kooltaan noin metrin/toista ja siitä heinäkasasta oli mukava liukua siitä aukosta ulos.
Pomppasin kovan vauhdin ja eikun ulukoilmaan vaan.........perskutarallaa...mutta ..joku hyväkäs oli jättänyt heinähangon nojalleen siihen aukon eteen...kaks piikkiä ylöspäin törröttämään ja minä suoraan niihin osuin.
Tumps.....!!....ja aijaijaijai.....
Toinen piikki osui suoraan mun oikean jalkateräni sivulle, sekä meni siitä läpi. Ensin luultiin ,että senkun vedetään se pois kintustani, mutta eipä onnistunutkaan. Se oli niin tiukassa jalassani ,että jouduttiin hakemaan Ikolan Pentti ja hänen voimillaan se onistuikin.
Oli se kuulkaas näky....
Minä makaan seliälläni heinäpellolla heinahangon piikki jalassani ja Pentti yrittää vetää sitä pois.
Muistaakseni raahauduin metrin/toista maata pitkin ennenkuin homma onnistui.
Kiva toi nuaruus..
Ekku Mattila.
JK....ei sitä mihinkään lääkäriin ehtinyt mennä...sellaasta kuplivaa ja kirvistävää ruskiaa sotkua haavaan kaadettiin.Se koski enemmän kun se ekajuttu.
Juu.
