4/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämänkin tositarinan olen kirjoittanut ainakin kaksi kertaa jo, mutta koska se on niin mielenkiintoinen/kummitustarina, niin toistan sen..
On vuosi 1982 , Saarijärvi , kevät ja olen menossa maate. Kello oli noin 22,00.
Öitä.
Silloinen rouvaska oli mennyt synnyttämään Jyväskylän sairaalaan ja olen kotosalla 3 muksumme kanssa.
Kersat nukkuu viereisessä huoneessa ja mä omassa ja eiku valot sammuksiin ja antaapa unen tulla....
Huone on säkkipimeä.....
Muutaman minuutin kuluttua tunnen miten päälläni olevaa peittoa vedetään ylöspäin jalkopäästä ja se rullautuu suoraan mun naamalleni....,.....häh...tuumaan ja sytytän valot....
Kas..kas.....ei mitään kummempaa ja unen päästä kiinni.....
Mutta.......hetken päästä alkaa jälleen peitto liikkkumaan jalkopäästä ja taas mun naamalleni ja eiku valot uudelleen päälle......mutta ei mitään kummempaa taaskaan...
Noh..johan on........kolmannen kerran yritän unen maille ja ..juu..juu....niin..iin...
Taas.....??!!
Peitto alkaa liikkumaan mun naamalleni mutta nytpä olin sillai valppaana että kesken peiton "liikkumisen" nappaan valot palamaan...ja filtin liike tyssää heti. Hetkein luulin syyllisen olevan pienen kissin, joka nukkuu villasukassa vuoteeni vierellä olevalla tuolilla, mutta ei ollut kissi syyllinen..
Ei ollut.
Ei auttanut muu kun mennä kirjahyllyyn, ottaa sieltä isooon kirjan ja siitä kohtaa Herra siunaa meitä rukouksen ja sen jätin auki tyynyni alle.
Peitto pysyi paikallaan jalkopäässä , eikä liikkunut mihinkään.
Se talo oli kummitustalo ja muutimme sieltä pois kolmen kuukauden asumisen jälkeen.
Jup.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämänkin tositarinan olen kirjoittanut ainakin kaksi kertaa jo, mutta koska se on niin mielenkiintoinen/kummitustarina, niin toistan sen..
On vuosi 1982 , Saarijärvi , kevät ja olen menossa maate. Kello oli noin 22,00.
Öitä.
Silloinen rouvaska oli mennyt synnyttämään Jyväskylän sairaalaan ja olen kotosalla 3 muksumme kanssa.
Kersat nukkuu viereisessä huoneessa ja mä omassa ja eiku valot sammuksiin ja antaapa unen tulla....
Huone on säkkipimeä.....
Muutaman minuutin kuluttua tunnen miten päälläni olevaa peittoa vedetään ylöspäin jalkopäästä ja se rullautuu suoraan mun naamalleni....,.....häh...tuumaan ja sytytän valot....
Kas..kas.....ei mitään kummempaa ja unen päästä kiinni.....
Mutta.......hetken päästä alkaa jälleen peitto liikkkumaan jalkopäästä ja taas mun naamalleni ja eiku valot uudelleen päälle......mutta ei mitään kummempaa taaskaan...
Noh..johan on........kolmannen kerran yritän unen maille ja ..juu..juu....niin..iin...
Taas.....??!!
Peitto alkaa liikkumaan mun naamalleni mutta nytpä olin sillai valppaana että kesken peiton "liikkumisen" nappaan valot palamaan...ja filtin liike tyssää heti. Hetkein luulin syyllisen olevan pienen kissin, joka nukkuu villasukassa vuoteeni vierellä olevalla tuolilla, mutta ei ollut kissi syyllinen..
Ei ollut.
Ei auttanut muu kun mennä kirjahyllyyn, ottaa sieltä isooon kirjan ja siitä kohtaa Herra siunaa meitä rukouksen ja sen jätin auki tyynyni alle.
Peitto pysyi paikallaan jalkopäässä , eikä liikkunut mihinkään.
Se talo oli kummitustalo ja muutimme sieltä pois kolmen kuukauden asumisen jälkeen.
Jup.
Ekku Mattila.
