6/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Hyvää itsenäisyyspäivää !!
Isäni joka oli sodassa noin 3,8 vuotta kertoi aikoinaan seuraavan tarinan.
Oli 6/12-1943 ja hän oli hiihtopartion tunnustelijana. Ollessaan pääjoukon edellä suunnilleen 100 metrin päässä isäni haistoi mahorkan vahvaa hajua ja tiesi että kohta saattaa olla totiset paikat heille jokaiselle.
Hän pysähtyi...mukamas korjaamaan rikkonaista sukseaan, otti sen jalastaan , sekä sadatteli kuuluvasti. Kun pääjoukko tapahtuman huomasivat niin tajusivat että jotakin on menneillään ja he pysähtyivät.
Isä kääntyi takaisin omaa latuaan ja ollessaan lähellä muita teki hälytyksen. Syntyi kova taistelu jonka tuloksena iivanat tapettiin jokainen ja ilman isän nenään tullutta mahorkan hajua ainakin hän olisi kuollut varmasti.
¤¤¤
Toinen isäni kertoma sotatilanne:
Hän sekä kaksi muuta kävelivät erästä metsätietä noin 2 km päässä etulinjasta. Isäni oli keskimmäisenä ja kuuli miten vieressään jokin jysähti. Hänen kaverinsa pää hajosi vihollisen tarkka-ampujan osumasta ja hetken kuluttua kävi myös samoin sotilaalle joka oli isäni toisella puolella.
Salamana Isäni heittäytyi maahan ja siihen kohtaan jossa hän oli hetki sitten vingahti luoti joka olisi osunut myöskin Isääni. Hän haavoittui muutaman kerran , muunmuassa hiihtämällä latumiinaan ja joutui olemaan sotilassairaalassa 2 kuukautta. Onneksi lähtiessään hiihtopartioon Isäni vaihtoi leveämmän , sekä paksumman suksen ja sen takia jalka säästyi. Latumiinahan on tarkoitettu pahasti haavoittamaan ja sentakia vammautunutta joutuu muut kantamaan ja tämä hidastaa huomattavasti partion toimintakykyä.
Näin sanoen.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Hyvää itsenäisyyspäivää !!
Isäni joka oli sodassa noin 3,8 vuotta kertoi aikoinaan seuraavan tarinan.
Oli 6/12-1943 ja hän oli hiihtopartion tunnustelijana. Ollessaan pääjoukon edellä suunnilleen 100 metrin päässä isäni haistoi mahorkan vahvaa hajua ja tiesi että kohta saattaa olla totiset paikat heille jokaiselle.
Hän pysähtyi...mukamas korjaamaan rikkonaista sukseaan, otti sen jalastaan , sekä sadatteli kuuluvasti. Kun pääjoukko tapahtuman huomasivat niin tajusivat että jotakin on menneillään ja he pysähtyivät.
Isä kääntyi takaisin omaa latuaan ja ollessaan lähellä muita teki hälytyksen. Syntyi kova taistelu jonka tuloksena iivanat tapettiin jokainen ja ilman isän nenään tullutta mahorkan hajua ainakin hän olisi kuollut varmasti.
¤¤¤
Toinen isäni kertoma sotatilanne:
Hän sekä kaksi muuta kävelivät erästä metsätietä noin 2 km päässä etulinjasta. Isäni oli keskimmäisenä ja kuuli miten vieressään jokin jysähti. Hänen kaverinsa pää hajosi vihollisen tarkka-ampujan osumasta ja hetken kuluttua kävi myös samoin sotilaalle joka oli isäni toisella puolella.
Salamana Isäni heittäytyi maahan ja siihen kohtaan jossa hän oli hetki sitten vingahti luoti joka olisi osunut myöskin Isääni. Hän haavoittui muutaman kerran , muunmuassa hiihtämällä latumiinaan ja joutui olemaan sotilassairaalassa 2 kuukautta. Onneksi lähtiessään hiihtopartioon Isäni vaihtoi leveämmän , sekä paksumman suksen ja sen takia jalka säästyi. Latumiinahan on tarkoitettu pahasti haavoittamaan ja sentakia vammautunutta joutuu muut kantamaan ja tämä hidastaa huomattavasti partion toimintakykyä.
Näin sanoen.
Ekku Mattila.
