4/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Hesassa asuessani kuulin että saarnaaja Niilo Ylivainio esiintyy UKK hallissa ja siispä tuumasin mennä pyhää miestä katsomaan.
Niilo oli Helluntalainen ja kotoisin Alahärmän linnanmäeltä noin 5 km päästä omasta syntymäkodistani.
Vuosi oli 1979....muistaakseni...
Taikka 1980......
Jokatapauksessa sinne menin......veljeni Raimo oli tukena ja turvana.....
Tupa oli täynnä , taisi olla 2000 ihmistä...ja virret raikui , laulut soi ja niin kului 2 tuntia.
Sitten tuli Niilon vuoro.Hän saarnasi Jeesuksesta joka oli puhetta pitämässä jossakin talossa ja tupa oli niin täynnä ettei sisään enää yhtään mahtunut ja sen takia yksi sairas laskettiin kattoon tehdystä reiästä alas..ja parantui halvauksestaan.
Saarnan lopuksi Niilo kutsui meitä syntisiä luokseen hallin eteen ja tottakait minäkin menin....koska synt....eiku muuten vaan....ja jonoon siis....
Meitä "kaatumatautisia" oli siinä kahdessa rivissä noin parisataa ja sen rivin alkupäässä seisoi Niilo Ylivainio. Koska uskoin että ns kaatuminen kuuluu pyhän hengen saamiseen , koska epäilin ettei ainakaan mua kukaan kaada pelkällä sanalla , niin en missään vaiheessa katsonut jonon alkupään suuntaan....en vahingossakaan.
Olin vain sillai mukana ja juttelin Raimo veljeni kanssa, joka seisoskeli siinä meitin vierellä.Hän ei katsonut tarpeelliseksi saada pyhää henkeä. Oli kait jo valmis...juu.
Noh antakaas olla .
Yhtäkkiä Niilo Ylivainio seisoi edessäni sekä kysyi mitä haluan. Mua tavallaan hiukkasen hävetti jo se koska veljeni naureskeli siinä vieressä naama punaisena ja se että en tuntenut itseäni sillai syntiseksi...ja siis seisoin siinä sillai..sanoisinko muuteen vaan.
"Rauhaa maailmaa haluan" sanoin Niilolle ja hän ojensi minua kolmella sormmellaan, sekä sanoi jotakin....jota en muista tänäkään päivänä.
Tumps.....viuuh.....ja töms.....
Lensin suoraan taaksepäin ainakin metrin/toista , jossei enemmänkin ja tömähdin suoraan puiselle puhujakorokkeelle.....en vajonnut millään lailla kuin ne muut jotka valuivat alas saatuaan pyhän hengen ....minä tuiskahdin suoraan perseelleni....että tömähti.
Töms.
Ja voi poijat miten Raimo veljeni kikatti.....vedet silmistään vaan valui....ja mulla koski takaraivoon....aikalailla sanoisin....Onneksi se koroke oli puuta....jos olisi ollut kovaa betonia..niin...pääni olisi haliennut...ko?
Siis....? Huomasiko Niilo etten ollut ihan tosissani...?? ja sentakia "mäjäytti" mun perseelleni ?
Vai antoiko itte taivaan pomo mua selkään ??
Jokatapauksessa kasteen sain.....taikka pyhän hengen tarkasti ilmaistuna...vai miten sen kirjoittaa.......
Sanokaas te.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Hesassa asuessani kuulin että saarnaaja Niilo Ylivainio esiintyy UKK hallissa ja siispä tuumasin mennä pyhää miestä katsomaan.
Niilo oli Helluntalainen ja kotoisin Alahärmän linnanmäeltä noin 5 km päästä omasta syntymäkodistani.
Vuosi oli 1979....muistaakseni...
Taikka 1980......
Jokatapauksessa sinne menin......veljeni Raimo oli tukena ja turvana.....
Tupa oli täynnä , taisi olla 2000 ihmistä...ja virret raikui , laulut soi ja niin kului 2 tuntia.
Sitten tuli Niilon vuoro.Hän saarnasi Jeesuksesta joka oli puhetta pitämässä jossakin talossa ja tupa oli niin täynnä ettei sisään enää yhtään mahtunut ja sen takia yksi sairas laskettiin kattoon tehdystä reiästä alas..ja parantui halvauksestaan.
Saarnan lopuksi Niilo kutsui meitä syntisiä luokseen hallin eteen ja tottakait minäkin menin....koska synt....eiku muuten vaan....ja jonoon siis....
Meitä "kaatumatautisia" oli siinä kahdessa rivissä noin parisataa ja sen rivin alkupäässä seisoi Niilo Ylivainio. Koska uskoin että ns kaatuminen kuuluu pyhän hengen saamiseen , koska epäilin ettei ainakaan mua kukaan kaada pelkällä sanalla , niin en missään vaiheessa katsonut jonon alkupään suuntaan....en vahingossakaan.
Olin vain sillai mukana ja juttelin Raimo veljeni kanssa, joka seisoskeli siinä meitin vierellä.Hän ei katsonut tarpeelliseksi saada pyhää henkeä. Oli kait jo valmis...juu.
Noh antakaas olla .
Yhtäkkiä Niilo Ylivainio seisoi edessäni sekä kysyi mitä haluan. Mua tavallaan hiukkasen hävetti jo se koska veljeni naureskeli siinä vieressä naama punaisena ja se että en tuntenut itseäni sillai syntiseksi...ja siis seisoin siinä sillai..sanoisinko muuteen vaan.
"Rauhaa maailmaa haluan" sanoin Niilolle ja hän ojensi minua kolmella sormmellaan, sekä sanoi jotakin....jota en muista tänäkään päivänä.
Tumps.....viuuh.....ja töms.....
Lensin suoraan taaksepäin ainakin metrin/toista , jossei enemmänkin ja tömähdin suoraan puiselle puhujakorokkeelle.....en vajonnut millään lailla kuin ne muut jotka valuivat alas saatuaan pyhän hengen ....minä tuiskahdin suoraan perseelleni....että tömähti.
Töms.
Ja voi poijat miten Raimo veljeni kikatti.....vedet silmistään vaan valui....ja mulla koski takaraivoon....aikalailla sanoisin....Onneksi se koroke oli puuta....jos olisi ollut kovaa betonia..niin...pääni olisi haliennut...ko?
Siis....? Huomasiko Niilo etten ollut ihan tosissani...?? ja sentakia "mäjäytti" mun perseelleni ?
Vai antoiko itte taivaan pomo mua selkään ??
Jokatapauksessa kasteen sain.....taikka pyhän hengen tarkasti ilmaistuna...vai miten sen kirjoittaa.......
Sanokaas te.
Ekku Mattila.
