17/12-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
ja minä kuulin,
ja minä näin:
Tähtimonumentin,
katoavan,
Israelin maassa,
lähellä on Jerusalem.
Majadahonda,
on Espanjassa,
dedicado,
keskellä yötä romahtaa.
Betlehemissä surua,
Miraecles on mennyt,
vain muistot jää.
Jos hotelliin meet,
Manger Sgvareen,
sä kuolet iskussa terrorin.
Savitalot häviää,
El Goleanissa,
Algeriassa koto.
Maa sortuu,
ja vie,
Buda ja Best,
Elizabet ja Bridgen.
Puistossa kaatuu,
kivinen talo,
nimeltään on Anonymys.
Meesakin hän vanhan ajan,
toistuu se entinen,
lähellä Eifelin
Vuoristossa on Meesakin,
toistuu vanha aika,
lähellä Eifelin.
Tulinen pyörre,
pyhä ja Samaria,
iskee keskelle Garissminia,
viha tulee lähimaasta.
Ammuksen heittää,
yksi käsi,
puutarhaan haudan,
toisen käsi on poissa.
Keskellä pyhää maata,
salassa tunnelin,
Jumalan voima näkyy,
kun korennolla,
nousee vanha maailma,
koko maailma siitä innostuu,,
mut voima on poissa.
Yksiviisikasiyksi,
on Burgenweeshin talo,
se orpojen koti,
tsunami sen valtaa,
Hollannista kuuluu.
Andeilta itään,
on Patagones,
veden alle jää isojalat.
Historiaan häipyy,
rukoilija ja hyvä sato,
Kiinassa on Ming.
Sulut sortuu,
Mustolassa,
Lappeenrannan lähellä,
tahallinen on teko.
Veden alle jää,
voimala Dodewaard.
Yksiviisineljäysi,
on Tome De Sensa,
järistykses katoaa.
Kalifit itkee mennyttä loistoa,
800 ja luku,
minareetti Samarran,
uskonsota sen tuhoaa.
Kiveä ei jää kiven päälle,
kun Katolinen ilmestyy sortuu,
keskellä Nasaretin.
Tykit voittaa,
palatsin,
Sudanissa Khartumin.
Ekku Mattila.