30/12-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jättiläisufot laskeutuivat Mexicon vuorille , Perun kukkuloille, Babylonian lakeuksille, Apadaan Persepoliin, Egyptin hiekkaerämaahan,Itzaan Chicheen, Mykeneen , Beirutin Libanoniin, Heliopolin Baalbekkiin ja monille muille paikoille maapallolla.
Ja heti rakentaamaan ryhtyivät, kiireen vilkkaa, suunnitelmiensa mukaan. Sädeleikkureilla irrottivat kallioista satojen tonnien kivijärkäleitä, kytkivät maan painovoiman estävän laitteensa päälle ja yhdellä kädellä jättikokoisia kiviä kerroksittain kasaamaan. Päivästä toiseen he ahersivat, väsymättä, väsymättä , linnoituksia kehittivät, turvaksi itselleen, maan hirviöistä.
Linnoituksia hirviöitä vastaan. Satojen vuosien aikana kehittyneitä sekasikiöitä vastaan. Vaarallisia elukoita he nyt olivat. Melkein aivottomia mongertajia. Ihmisen irvikuvia.
Jotakin oli tehtävä X rotu ajatteli ja niin alkoi:
¤¤¤¤¤
Pienemmät taistelu-ufot ilmaan nousi.Satoja ympäri maata.Jokapaikkaan jossa ihmishirviot elivät, sinne, sinne. Heidän luoliensa yläpuolelle, viidakkopaikkoihinsa, risumajojensa eteen, mylvivien elukkoiden päälle, jotka käsiänsä huitoivat, kiviä nakkelivat,puiden oksilla paiskoivat ja ihmishirviöiden päivät olivat pian vähenemässä.
¤¤¤¤
Muutamassa kuukaudessa maa oli teurastupaikka. Sädeaseet välähtelivät, taivaasta syöksyi tulta ja kiviä, tulta ja kiveä, koko ajan yötä päivää, yötä päivää. Ihmishirviöiden päivät olivat luetut.Vain muutama onnistui piiloutumaan henkensä edestä . Heitä oli alta kymmenen.
Alta kymmenen.
¤¤¤¤
Ekku Mattila.
Jatkuu.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jättiläisufot laskeutuivat Mexicon vuorille , Perun kukkuloille, Babylonian lakeuksille, Apadaan Persepoliin, Egyptin hiekkaerämaahan,Itzaan Chicheen, Mykeneen , Beirutin Libanoniin, Heliopolin Baalbekkiin ja monille muille paikoille maapallolla.
Ja heti rakentaamaan ryhtyivät, kiireen vilkkaa, suunnitelmiensa mukaan. Sädeleikkureilla irrottivat kallioista satojen tonnien kivijärkäleitä, kytkivät maan painovoiman estävän laitteensa päälle ja yhdellä kädellä jättikokoisia kiviä kerroksittain kasaamaan. Päivästä toiseen he ahersivat, väsymättä, väsymättä , linnoituksia kehittivät, turvaksi itselleen, maan hirviöistä.
Linnoituksia hirviöitä vastaan. Satojen vuosien aikana kehittyneitä sekasikiöitä vastaan. Vaarallisia elukoita he nyt olivat. Melkein aivottomia mongertajia. Ihmisen irvikuvia.
Jotakin oli tehtävä X rotu ajatteli ja niin alkoi:
¤¤¤¤¤
Pienemmät taistelu-ufot ilmaan nousi.Satoja ympäri maata.Jokapaikkaan jossa ihmishirviot elivät, sinne, sinne. Heidän luoliensa yläpuolelle, viidakkopaikkoihinsa, risumajojensa eteen, mylvivien elukkoiden päälle, jotka käsiänsä huitoivat, kiviä nakkelivat,puiden oksilla paiskoivat ja ihmishirviöiden päivät olivat pian vähenemässä.
¤¤¤¤
Muutamassa kuukaudessa maa oli teurastupaikka. Sädeaseet välähtelivät, taivaasta syöksyi tulta ja kiviä, tulta ja kiveä, koko ajan yötä päivää, yötä päivää. Ihmishirviöiden päivät olivat luetut.Vain muutama onnistui piiloutumaan henkensä edestä . Heitä oli alta kymmenen.
Alta kymmenen.
¤¤¤¤
Ekku Mattila.
Jatkuu.
