30/12-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajastaika eteni omalla järkähtämättömällä tavallaan ja niin kului vuosisatoja, sitten tuhansia, kymmeniätuhansia vuosia eikä mikään ollut enää niinkuin ennen.
Maan päälle oli syntynyt X rodun koeputki/DNA/kokeilujen tuloksena kummallista ihmisjoukkoa.Se vääräsäärinen apinamainen ihmisrotu oli melkein kokonaan hävinnyt , kadonnut sivuviidakoihin henkensä kaupalla, koska toinen laji oli voittanut.
Nyt viidakoissa ja savanneilla liikkui jätti-ihmisiä, valtavia romuluisia kummajaisia, pituudeltaan kahdeksan metriä. Osalla heistä oli kolme kättä ja yksi silmä, toisilla kolme silmää ja yksi käsi, todellisia hirvityksiä tyynni. He söivät mitä saivat. Eläimiä sekä toisiaan , verta sekä suolia, ihmislihaa karvoineen luineen. Kukaan ei ollut turvassa heiltä. Kaikki oli kaaosta , kuin pahimmasta painajaisunesta. Maapallo oli hukassa.
¤¤¤¤
Kunnes.....eräänä päivänä taivas alkoi jälleen välähdellä, kuului kummaa suhinaa, pilvet taas kaikkosivat kun niiden välistä alkoi laskeutumaan hopeanvärisiä taivaskulkuneuvoja, nyt jättiläismäisten lautasten näköisiä, kymmenittäin, leveydeltään satoja kilometrejä. Jälleen maan ihmiset, nyt ne irvikuvajättiotukset säikähtivät ja piilopaikkoihinsa riensi, luoliin ja pensaikkoihin, rantakaislikkoihin, kivien taakse, pakoon,pakoon,pois,pois alta. Sydämensä pamppaillen odottamaan jäivät.
Ekku Mattila.
Jatkuu..
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajastaika eteni omalla järkähtämättömällä tavallaan ja niin kului vuosisatoja, sitten tuhansia, kymmeniätuhansia vuosia eikä mikään ollut enää niinkuin ennen.
Maan päälle oli syntynyt X rodun koeputki/DNA/kokeilujen tuloksena kummallista ihmisjoukkoa.Se vääräsäärinen apinamainen ihmisrotu oli melkein kokonaan hävinnyt , kadonnut sivuviidakoihin henkensä kaupalla, koska toinen laji oli voittanut.
Nyt viidakoissa ja savanneilla liikkui jätti-ihmisiä, valtavia romuluisia kummajaisia, pituudeltaan kahdeksan metriä. Osalla heistä oli kolme kättä ja yksi silmä, toisilla kolme silmää ja yksi käsi, todellisia hirvityksiä tyynni. He söivät mitä saivat. Eläimiä sekä toisiaan , verta sekä suolia, ihmislihaa karvoineen luineen. Kukaan ei ollut turvassa heiltä. Kaikki oli kaaosta , kuin pahimmasta painajaisunesta. Maapallo oli hukassa.
¤¤¤¤
Kunnes.....eräänä päivänä taivas alkoi jälleen välähdellä, kuului kummaa suhinaa, pilvet taas kaikkosivat kun niiden välistä alkoi laskeutumaan hopeanvärisiä taivaskulkuneuvoja, nyt jättiläismäisten lautasten näköisiä, kymmenittäin, leveydeltään satoja kilometrejä. Jälleen maan ihmiset, nyt ne irvikuvajättiotukset säikähtivät ja piilopaikkoihinsa riensi, luoliin ja pensaikkoihin, rantakaislikkoihin, kivien taakse, pakoon,pakoon,pois,pois alta. Sydämensä pamppaillen odottamaan jäivät.
Ekku Mattila.
Jatkuu..
