7/11-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tarkalleen 7/8-1982 olin ns välttäämässä nurin perunapeltoa kotonani Alahärmässä, päivällä kello 12,30.
Syntymäkotini sijaitsee Lapuan joesta noin 150 metrin päässä . Huomasin miten jo "fälttättyyn" peltoon oli ilmestynyt selviä jälkiä ja niitä uteliaisuuttani aloin tsiikaamaan. Jäljet alkoivat joen rannasta , noin metrin/toista välein, pitenivät sitten kahden metrin "loikiksi" ja lähellä kotiani niiden väli oli jo kolmisen metriä. Ihmettelin millainen eläin ne oli jättänyt ja mieleeni tuli ensimmäiseksi hirvi, koska joskus niitä liikkui sen joen rantapenkereillä.
Niiden jälkien syvyys oli suunnilleen 40-50 senttiä. Hyvin painava eläin oli ne jättänyt, sillä kun hypin jäljen vieressä kengästäni syntyi vain muutaman sentin painautuma. Painoni oli noin 85 kiloa saappaineni ja haalarit ylläni. Työnsin käteni jälkeen ja tunsin miten siellä oli selvät kynnen jäljet ja siinä paikassa hyppäsin autooni kohden Osuuskauppaa, josta ostin muutaman kilon kipsijauhetta. Suuressa saavissa sekoitin jauheen veden kanssa ja valmiin vellin kaadoin neljään jälkeen.
Varmuudeksi laitoin kipsijälkien päälle neljä punaista muovisankoa ja sanoin Äitilleni ettei koske niihin ja tulen parin päivän päästä uudelleen paikalle ja niin teinkin. Kaivoin kovettuneet kipsivalokset lapiolla esille ja vein ne navetan sisälle kuivamaan lisää. Kun parin päivän päästä menin katsomaan niitä , ne olivat kadonneet, kuulemma saunan pesään, sanoi Äitini.."mitä noita säästämään joten poltin ne".
Se on varmaa ettei jälkiä tehnyt hirvi, sillä eihän sillä elukalla kynsiä ole. Karhukaan se ei ollut, koska jäljet olivat syntyneet sillai suoraviivaisesti, kohden taloa. Susi ei ole niin raskas että tassuistaan syntyy 40-50 senttiset kuopat peltoon. Äiti taisi tietää kuka/mikä se elukka oli?
Se kotopaikkani oli ja on yhä edelleenkin sellainen mystinen ympäristö/paikka, sillä siellä on nähty vaikka mitä ihmeellistä.....josta taidankin kertoa seuraavassa blogissani.
.-......mutta älkääs naurako...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tarkalleen 7/8-1982 olin ns välttäämässä nurin perunapeltoa kotonani Alahärmässä, päivällä kello 12,30.
Syntymäkotini sijaitsee Lapuan joesta noin 150 metrin päässä . Huomasin miten jo "fälttättyyn" peltoon oli ilmestynyt selviä jälkiä ja niitä uteliaisuuttani aloin tsiikaamaan. Jäljet alkoivat joen rannasta , noin metrin/toista välein, pitenivät sitten kahden metrin "loikiksi" ja lähellä kotiani niiden väli oli jo kolmisen metriä. Ihmettelin millainen eläin ne oli jättänyt ja mieleeni tuli ensimmäiseksi hirvi, koska joskus niitä liikkui sen joen rantapenkereillä.
Niiden jälkien syvyys oli suunnilleen 40-50 senttiä. Hyvin painava eläin oli ne jättänyt, sillä kun hypin jäljen vieressä kengästäni syntyi vain muutaman sentin painautuma. Painoni oli noin 85 kiloa saappaineni ja haalarit ylläni. Työnsin käteni jälkeen ja tunsin miten siellä oli selvät kynnen jäljet ja siinä paikassa hyppäsin autooni kohden Osuuskauppaa, josta ostin muutaman kilon kipsijauhetta. Suuressa saavissa sekoitin jauheen veden kanssa ja valmiin vellin kaadoin neljään jälkeen.
Varmuudeksi laitoin kipsijälkien päälle neljä punaista muovisankoa ja sanoin Äitilleni ettei koske niihin ja tulen parin päivän päästä uudelleen paikalle ja niin teinkin. Kaivoin kovettuneet kipsivalokset lapiolla esille ja vein ne navetan sisälle kuivamaan lisää. Kun parin päivän päästä menin katsomaan niitä , ne olivat kadonneet, kuulemma saunan pesään, sanoi Äitini.."mitä noita säästämään joten poltin ne".
Se on varmaa ettei jälkiä tehnyt hirvi, sillä eihän sillä elukalla kynsiä ole. Karhukaan se ei ollut, koska jäljet olivat syntyneet sillai suoraviivaisesti, kohden taloa. Susi ei ole niin raskas että tassuistaan syntyy 40-50 senttiset kuopat peltoon. Äiti taisi tietää kuka/mikä se elukka oli?
Se kotopaikkani oli ja on yhä edelleenkin sellainen mystinen ympäristö/paikka, sillä siellä on nähty vaikka mitä ihmeellistä.....josta taidankin kertoa seuraavassa blogissani.
.-......mutta älkääs naurako...
Ekku Mattila.
