7/11-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla oli pikkukersana tapanani hiipiä inkkareiden tapaan kotini lähellä olevalle Lapuan joen rannalle vedessä liikkuvia eläimiä seuraamaan. Eniten siellä oli biisameita, suuria haukia, sekä kaakattavia sorsia. Olin siinä kyttäämishommassa aika hyvä, sillä viimeiset kymmenet metrin ryömin käärmeen lailla etten säikäyttäisi joessa liikkuvia eläimiä.
Puolivälissä rantaa oli ns pesukivi, jonka päällä Äitee hinkkasi kesäisin meirn kersojen vaatteita sekä mattoja.Sen kiven päälle hiljaa istahdin ja kyttääminen alkoi.
Lapuan joki oli siihen aikaan noin 45 metriä leveä ja melkein rannasta heti alkoi pajupuskien peittämä pöheikkö.Puskien väli oli noin 3-5 metriä ja niiden välissä ruohon pituus suunnilleen 40 senttiä.
Oli Toukokuun puoliväli ja vuosi 1958. "Annodominoni" 12 vuotta.
Huomasin muutaman minuutin päästä, miten vastakkaisella puolella jokea pajupensaikosta kuului aika kovaa rapinaa ja sitä tarkasti seuraamaan alkasin. Ihmeekseni näin puskan takaa astuvan apinankaltaisen hahmon, joka ikäänkuin liukumalla hiljaa liikkui pajupensaitten välissä. Minä unohdin melkein hengittää kummallisuutta katsoessani. Otuksen ollessa suunnilleen seuraavan pajupensaan puolessa välissä, tämä pysähtyi salamannopeasti, kääntyi katsomaan suoraan minun suuntaan ja isolla loikkauksella hyppäsi seuraavan pajupensaan taakse piiloon.
Kuului kovaa rapinaa ja otus käänsi pensaan tavallaan auki keskeltä, josta se tuijotti minua ja sitten häipyi uimarannan suuntaan.
"Apina" oli noin metrin/toista pitkä. Sillä oli punertava karvapeite, todella pitkät kädet, mutta kaulaa ei nimeksikään Tavallaan sen pää alkoi melkein rinnankorkeudelta, joka jo näytti oudolta.
Se ilmeisesti vainusi minut kesken liikkumisensa , säikähti ja panikoi niissä pajupensaissa hetken aikaa. Kun kerroin vanhemmilleni he sanoivat naureskellen, että Mäkelän Kalle se sinua peljätti....mukamas sanon minä. Jotain vanhempani kyllä tiesivät "otuksesta" sillä eivät kahteen viikkoon minua päästäneet jokirantaan.
Mikä se otus oli?
¤¤¤¤
Kertoessani Voitto Virolle tapahtumasta vuonna 1976 hän sanoi eläimen olleen näkymä toisesta aikavyöhykkeestä, kymmenentuhannen vuoden takaa ja jonkinlaisesta aika-avaruusikkuraosta sen havaitsin.
Toisaalta.....vuosikymmeniä ns lumimieskeskusteluja seuratessani ihan kurillani sanon että jospa se oli pikkulapsilumimies ??. Kyllä Hannu tietää vastauksen......vai mitä ?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla oli pikkukersana tapanani hiipiä inkkareiden tapaan kotini lähellä olevalle Lapuan joen rannalle vedessä liikkuvia eläimiä seuraamaan. Eniten siellä oli biisameita, suuria haukia, sekä kaakattavia sorsia. Olin siinä kyttäämishommassa aika hyvä, sillä viimeiset kymmenet metrin ryömin käärmeen lailla etten säikäyttäisi joessa liikkuvia eläimiä.
Puolivälissä rantaa oli ns pesukivi, jonka päällä Äitee hinkkasi kesäisin meirn kersojen vaatteita sekä mattoja.Sen kiven päälle hiljaa istahdin ja kyttääminen alkoi.
Lapuan joki oli siihen aikaan noin 45 metriä leveä ja melkein rannasta heti alkoi pajupuskien peittämä pöheikkö.Puskien väli oli noin 3-5 metriä ja niiden välissä ruohon pituus suunnilleen 40 senttiä.
Oli Toukokuun puoliväli ja vuosi 1958. "Annodominoni" 12 vuotta.
Huomasin muutaman minuutin päästä, miten vastakkaisella puolella jokea pajupensaikosta kuului aika kovaa rapinaa ja sitä tarkasti seuraamaan alkasin. Ihmeekseni näin puskan takaa astuvan apinankaltaisen hahmon, joka ikäänkuin liukumalla hiljaa liikkui pajupensaitten välissä. Minä unohdin melkein hengittää kummallisuutta katsoessani. Otuksen ollessa suunnilleen seuraavan pajupensaan puolessa välissä, tämä pysähtyi salamannopeasti, kääntyi katsomaan suoraan minun suuntaan ja isolla loikkauksella hyppäsi seuraavan pajupensaan taakse piiloon.
Kuului kovaa rapinaa ja otus käänsi pensaan tavallaan auki keskeltä, josta se tuijotti minua ja sitten häipyi uimarannan suuntaan.
"Apina" oli noin metrin/toista pitkä. Sillä oli punertava karvapeite, todella pitkät kädet, mutta kaulaa ei nimeksikään Tavallaan sen pää alkoi melkein rinnankorkeudelta, joka jo näytti oudolta.
Se ilmeisesti vainusi minut kesken liikkumisensa , säikähti ja panikoi niissä pajupensaissa hetken aikaa. Kun kerroin vanhemmilleni he sanoivat naureskellen, että Mäkelän Kalle se sinua peljätti....mukamas sanon minä. Jotain vanhempani kyllä tiesivät "otuksesta" sillä eivät kahteen viikkoon minua päästäneet jokirantaan.
Mikä se otus oli?
¤¤¤¤
Kertoessani Voitto Virolle tapahtumasta vuonna 1976 hän sanoi eläimen olleen näkymä toisesta aikavyöhykkeestä, kymmenentuhannen vuoden takaa ja jonkinlaisesta aika-avaruusikkuraosta sen havaitsin.
Toisaalta.....vuosikymmeniä ns lumimieskeskusteluja seuratessani ihan kurillani sanon että jospa se oli pikkulapsilumimies ??. Kyllä Hannu tietää vastauksen......vai mitä ?
Ekku Mattila.
