12/1-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen aina tykännyt touhuta jotakin, jo pienestä saakka , 1950 luvulla jo ollessani 4 vuotias "hiihtelin" syntymäkotini pihalla , kasasin lumikolalla hyppyreitä ja siitä sitten mukamas ponnistin "pitkiin kaareihin".
Samoihin aikoihin tein mettään piilolinnoja , talvisin lumesta ja kesäisin risuista. Niistä sitten huutelin ohikulkeville ihmisille ja ne "mukamas" säikähteli tavattomasti. Kerran, ollessani 5 vuotias kasasin puunpaloista lautan, jossa oli metrinen tikku mastona, siinä resuinen muovinpala purjeena ja kerroin vanhemmilleni vetäväni sen joenrantaan ja lähden maailmalle. Sanoin että jos nimeäni joku kysyy niin olen Yrjö Lemmenkoski.
¤¤¤
Kuusvuotiaana kirjoitin Isäni Feliks veljelle Ameriikkaan ja tarjoiduin muuttamaan sinne rakentamaan latoja. Olin jo laittanut kapsäkinkin valmiiksi ja siinä oli mukana pieni leikkisaha , pieni kirves, puukko, vasara , mittamitta , sekä hohtimet naulojen irrottamiseen.
Ameriikkaan en päässyt.
¤¤¤
Ollessani 14 sain rippilahjaksi haitarin. Sitä lipmuttelin sisukkaasti ja muutaman viikon päästä osasin jo soittaa ..."oiii muiistaakkooo Emmaa".....mutta antakaas olla , kun ostin huuliharpun Alahärmän Voltin kaupasta , niin siitä enee innostuin. Ensinnä huuliharppu sopi hyvin taskuun ja sillä sitten soittelin missä liikuinkin. Armeijjas 1966 vetelin sillä kiellettyä jotakin venäläästä kappaletta niin pitkään, kunnes joku luti otti sen pois ja antoi vasta sitten takaisin kun siviili koitti.
¤¤¤
Paras oli vuosi 1971. Ostin Hesassa asuessani, Kalliossa olevasta musiikkiliikkeestä Landola nimisen kitaran, joka oli hyvä ja maksoi jopa 100 markkaa. En meinannu aluksi sillä osata soittaa, mutta kun tuli kevät, niin tuumasin......varasin Järvenpäässä olevasta Rauhanniemen leirintäalueelta hirsimökin, viikoksi ja ajattelin olla siellä niin pitkään kunnes osaisin kitaralla edes jotakin soittaa.
Meni kaksi päivää niin avot. Ihmeekseni pääsin kitaraan ns sisään ja siitä alkoi tulla erilaisia sävellyksiä.....kitara soi..kitara soiiiii.....erilaisia tangoja , vähäsen valssejakin , sekä muita juttuja.
Sisukkaasti pysyin hirsimökissäni sen viikon , melkein unohden syödäkin välillä ja sitten takaisin Hesaan että auton kattoikkuna suhisi.
Yhä tänäkin päivänä , harrastan , varsinkin kitaran soittamista. Menossa on neljäs kitara joka on aika hyväkin. Huuliharppuja olen ostellut etupäässä kirppareilta ja niitä on jo 11 , haitareita vaan kaksi , viuluja ei yhtään. Kuulemma se on niin vaikea soitin opetella , että sen takia se on jäänyt hankkimatta. Vaikka kukas sen tietää ,että senkin soittamisen oppisin....taikka sitten ei.
¤¤¤
Noh....tuli mieleeni , että pianoakin osaan painella , niin sanoisin.Kerran kesällä 1973 kun olin moottoripyörällä ajelemassa jossakin itärajan tuntumassa , ja näin pienen kirkon jonne sisälle astelin. Siellä oli ovensuussa vanha piano, taikka oliko se sempalo/uruut, mutta kun ketään ei näkyny, niin sitä rupesin räpläämään. ....ja rokkia iekana tuli.....ja niin tuli joku vahtimestarikin sieltä , oliko se sakastista , ja ajoi mun pihalle.
Vähä mua pakkas hävettämään , mutta luulin että se Jumalan huone oli hyliätty.
Noh, en nyt tämän kummempaa. Hyvää loppuiltaa teille siellä missä nyt oottekin. Huomenna taas ollaan kuulolla.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen aina tykännyt touhuta jotakin, jo pienestä saakka , 1950 luvulla jo ollessani 4 vuotias "hiihtelin" syntymäkotini pihalla , kasasin lumikolalla hyppyreitä ja siitä sitten mukamas ponnistin "pitkiin kaareihin".
Samoihin aikoihin tein mettään piilolinnoja , talvisin lumesta ja kesäisin risuista. Niistä sitten huutelin ohikulkeville ihmisille ja ne "mukamas" säikähteli tavattomasti. Kerran, ollessani 5 vuotias kasasin puunpaloista lautan, jossa oli metrinen tikku mastona, siinä resuinen muovinpala purjeena ja kerroin vanhemmilleni vetäväni sen joenrantaan ja lähden maailmalle. Sanoin että jos nimeäni joku kysyy niin olen Yrjö Lemmenkoski.
¤¤¤
Kuusvuotiaana kirjoitin Isäni Feliks veljelle Ameriikkaan ja tarjoiduin muuttamaan sinne rakentamaan latoja. Olin jo laittanut kapsäkinkin valmiiksi ja siinä oli mukana pieni leikkisaha , pieni kirves, puukko, vasara , mittamitta , sekä hohtimet naulojen irrottamiseen.
Ameriikkaan en päässyt.
¤¤¤
Ollessani 14 sain rippilahjaksi haitarin. Sitä lipmuttelin sisukkaasti ja muutaman viikon päästä osasin jo soittaa ..."oiii muiistaakkooo Emmaa".....mutta antakaas olla , kun ostin huuliharpun Alahärmän Voltin kaupasta , niin siitä enee innostuin. Ensinnä huuliharppu sopi hyvin taskuun ja sillä sitten soittelin missä liikuinkin. Armeijjas 1966 vetelin sillä kiellettyä jotakin venäläästä kappaletta niin pitkään, kunnes joku luti otti sen pois ja antoi vasta sitten takaisin kun siviili koitti.
¤¤¤
Paras oli vuosi 1971. Ostin Hesassa asuessani, Kalliossa olevasta musiikkiliikkeestä Landola nimisen kitaran, joka oli hyvä ja maksoi jopa 100 markkaa. En meinannu aluksi sillä osata soittaa, mutta kun tuli kevät, niin tuumasin......varasin Järvenpäässä olevasta Rauhanniemen leirintäalueelta hirsimökin, viikoksi ja ajattelin olla siellä niin pitkään kunnes osaisin kitaralla edes jotakin soittaa.
Meni kaksi päivää niin avot. Ihmeekseni pääsin kitaraan ns sisään ja siitä alkoi tulla erilaisia sävellyksiä.....kitara soi..kitara soiiiii.....erilaisia tangoja , vähäsen valssejakin , sekä muita juttuja.
Sisukkaasti pysyin hirsimökissäni sen viikon , melkein unohden syödäkin välillä ja sitten takaisin Hesaan että auton kattoikkuna suhisi.
Yhä tänäkin päivänä , harrastan , varsinkin kitaran soittamista. Menossa on neljäs kitara joka on aika hyväkin. Huuliharppuja olen ostellut etupäässä kirppareilta ja niitä on jo 11 , haitareita vaan kaksi , viuluja ei yhtään. Kuulemma se on niin vaikea soitin opetella , että sen takia se on jäänyt hankkimatta. Vaikka kukas sen tietää ,että senkin soittamisen oppisin....taikka sitten ei.
¤¤¤
Noh....tuli mieleeni , että pianoakin osaan painella , niin sanoisin.Kerran kesällä 1973 kun olin moottoripyörällä ajelemassa jossakin itärajan tuntumassa , ja näin pienen kirkon jonne sisälle astelin. Siellä oli ovensuussa vanha piano, taikka oliko se sempalo/uruut, mutta kun ketään ei näkyny, niin sitä rupesin räpläämään. ....ja rokkia iekana tuli.....ja niin tuli joku vahtimestarikin sieltä , oliko se sakastista , ja ajoi mun pihalle.
Vähä mua pakkas hävettämään , mutta luulin että se Jumalan huone oli hyliätty.
Noh, en nyt tämän kummempaa. Hyvää loppuiltaa teille siellä missä nyt oottekin. Huomenna taas ollaan kuulolla.
Ekku Mattila.
