2/1-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vaikka olenkin tämän tositarinani kirjoittaut plogiini noin 5 vuotta sitten, mutta koska se on (oli) niin jännä tapahtuma vuonna 1973 , niin uudistan sen.
Toukokuussa , 18 päivä , aamulla kello 09 ,00 , 1973 olin matkalla moottoripyörälläni kohden Mikkelin leirintäaluetta , noin 50 km päässä kohteestani, kun alkoi tavaton lumi/räntäsade. Kevät oli silloin muutenkin myöhässä , kylmää sekä kosteaa , eikä minulla ollut ylläni kunnollisia suojavaatteita , farkut , kesäsukat, sininen ohut paita, nahkatakki/hanskat, kypärä sentään ja puolikengät. Muutaman kilometrin ajettuani huomasin olevani aivan jäässä. Tärisin kuin horkassa , molemmat jalkani alkoivat puutua , enkä kunnolla tuntoa niissä tuntenut. Näin vasemmalla puolellani tietä puukasan ja ajattelin ajaa sinne , sekä laittaa tulen lämmittääkseni itseäni, sinne kaarsin varovasti, mutta tunnottomien jalkojeni takia en onnistunut pysähtymään, vaan jouduin nousemaan uudelleen tielle ja jatkamaan matkaa Mikkeliä kohden.
Tiesin etten pitkään pysty olemaan enää tiellä , vaan ojaanajo olisi pian edessä , kun oikealla puolella tietä näin pienen harmaan mökin jonka vieressä pieni aitta/lato ja tajusin sen olevan viimeinen mahdollisuuteni ja varovasti ajoin pihaan.
Olin niin jäässä etten pystynyt nousemaan moottoripyöräni päältä , vaan jouduin nojaamaan aitan seinää vasten ja toivoin mökin asukkaiden auttavan minua hädässä.
Noin minuutin kuluttua mökin ovi aukesi. Portailla seisoi hilkkuhiuksinen mummu , noin 80 ikäinen ja hänen vierelleen tuli samanikäinen mies jotka yhteisvoimin melkein kantoivat minut mökin sisälle.
Tupa oli ihanan lämmin , pieni eteinen , tupa ja pieni kammari , tuvassa oli pystymuuri lämpöä antamassa , kammarin oven edessä pieni hella jossa oli tuli päällä ja hellan levyllä emalinen pesuvati täynnä lämmintä vettä.
Mummo veti jalastani läpimärät kenkäni , yltäni nahkatakkini , sukkani jalasta , sekä litisen märät nahkahansikkaani sekä laittoi ne hellan edessä olevalle tuolille kuivumaan , jäätyneet jalkani lämpöiseen pesuvatiin , huovan hartioilleni ja voi sitä mahtavaa tunnetta joka kehooni tuli.
Mummon mies ojensi kuumaa mustikkakeittoa isossa mukissa , elämäneliksiiriä ja tiesin että selviän koettelemuksestani.
Tunsin olevani ikäänkuin unessa (????) koko ajan. Kuulin mummon puhuvan. Hän kyseli mistä olen , minne menen ja minkä takia. En kehdannut sanoa että olin parisen kuukautta sitten kokenut avioeron , ottanut valtion virasta 5 kuukauden loman ja tarkoituksenani selvittää ajatukseni kiertämällä Suomea päästä päähän , sekä sitten kenties kesän lopulla matkustavani talvea pakoon Marokkoon , taikka sinne mihin matkani ohjaakaan.
¤¤
Ihmettelin kun mummo alkoi kertomaan minusta.Hän sanoi että tunsi kerran juuri samanlaisen nuoren miehen , joka myöskin joutui kokemaan samanlaisia asioita kun minäkin ja että tällä miehellä oli suuria tehtäviä tulevaisuudessaan. Vähän järkytyinkin mummon sanomia, sillä tajusin hänen puhuvan juuri minulle , minusta, mitä olin elämässäni kokenut ja kunhan vain jaksaisin , niin elämälläni tulisi olemaan valtavan tärkeitä tehtäviä. Hän tiesi itsemurhayrityksestäni 1971 ja että minut pelasti valon enkelit jotka ovat aina rinnallani suojelemassa minua.
Olin ihmeissäni. Tunsin olevani jossakin "tuolla jossain" ja sen että tämä tapahtuma oli ennalta minulle tarkoitettu . Luulin aikaa kuluneneen tunnin/toista , vilkaisin seinällä olevaa kelloa ja melkein järkytyin. Se näytti ilta 18,00 suunnilleen. !!!!!!!?????
Olinko minä..mukamas....istunut ...8 tuntia...jalat lämpöisessä pesuvadissa , kuumaa mustikkajuomaa nauttien ja kuunnellut vanhan herttaisen mummun juttelua omasta eletystä /tulevasta elämästäni?...Kovasti kiittelin heitä suuresta avusta ja että jatkan matkaani Mikkeliä kohden koska olen jo täysin kuiva ja vaatteeni myös. Tässä kohtaa mökin ikkunaa koputettiin, tien puolelta ja kun mies sen avasi , niin sisälle työntyi suuren hirven pää...se maiskutteli/nyökkäili ja kun sai suuhunsa omenan veti päänsä pois ja hävisi saman tien.
???!!!
Eteisessä mummu huomasi että nahkasormikkaani olivat jääneet yhden laatikon päälle ja yhä läpimärät. Hän ojensi sormikkaiden päälle kutomansa villakäsineet josta kiittelin ja lupasin palauttaa ne , mutta hän kielsi. Saat pitää ne.
Niin minä jatkoin matkaani Mikkeliä kohden , suoraan leirintäalueelle , jossa oli yhdessä huoneessa yhteismajoitus. 5-6 matalaa laveria ,pyöreä pöytä ja koko huoneen ympäri oli lattian tasalla lämpöputket jonka päälle uudelleen kastuneet vaatteeni laitoin ja heti petiin ja uni tuli.
Hämärästi tajusin huoneessa olevan Japanilaisen näköisen miehen , "vinot" silmät, jännän värinen iho , yllään ikäänkuin sukeltajan kuminen puku ja niin nukuin aamu neljään saakka.
¤¤¤
Herätessäni huomasin Japanilaisen hävinneen jonnekin. Kuivia vaatteita lämpöputken päältä kerätessäni huomasin että kaikki olivat tallella, paitsi mummon antamat villasormikkaat. Häh?...ihmettelin. Miksei vienyt nahkatakkiani , kenkiäni , moottoripyörän kypärää, nahkasormikkaitani ? Hänelle kelpasi vain mummon kutomat villasormikkaat.
???
Olin Leirintäalueen mökissä sen päivän ja samana iltana menin lähikauppaan josta ostin pullaa ja piparia, kaffia ja sokuria, mustikkasoppaa lasitölkissä , koska ajattelin paluumatkalla takaisin Helsinkiä kohden , koukata mummon/paapan mökkiin ja antaa kiitokseksi ostamani tavarat.
...mutta....??!!..Seuraavana aamuna etsin harmaata mökkiä , tien vasemmalta puolelta , noin 50 km päässä Mikkelistä , mutta en paikkaa löytänyt. Ajelin edestakaisin juuri samalla tiellä , monta tuntia edestakaisin , mutta turhaan. Mökkiä ei löytynyt. Menin uudelleen Mikkelin leirintäalueen mökille yöksi ja jo heti aamulla varhain taas Mikkeliä kohden mökkiä etsimään, mutta en löytänyt. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Poissa.
Vasta sitten tajusin.
En minä missään mökissä ollut . Mökki , mummo ja paappa olivat "tuolta jostakin" kaukaa kultaiselta alueelta , tähtitarhasta , ajattomuuden ihmeellisestä maailmasta. Myös Jappanilaaseen näköinen henkilökin taisi olla samaa "seuruetta" , jonka tehtävänä oli ottaa talteen uffomummon "kutomat" villasormikkaat . "he" eivät halua liiemmälti todisteita jälkeensä jättää....
¤¤¤
Nohniin....nyt esitän sen kysymyksen , jota muutama fb kaverini mielessään ovat jo itsekseen esittäneet.......Missä minä olin ??.....olinko ufossa ??.....kaksi kertaa....ja tapasin 3 humanoidia..........mikä se omenaa syövä hirvi oli ?
Sanokaa ny jotakin.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vaikka olenkin tämän tositarinani kirjoittaut plogiini noin 5 vuotta sitten, mutta koska se on (oli) niin jännä tapahtuma vuonna 1973 , niin uudistan sen.
Toukokuussa , 18 päivä , aamulla kello 09 ,00 , 1973 olin matkalla moottoripyörälläni kohden Mikkelin leirintäaluetta , noin 50 km päässä kohteestani, kun alkoi tavaton lumi/räntäsade. Kevät oli silloin muutenkin myöhässä , kylmää sekä kosteaa , eikä minulla ollut ylläni kunnollisia suojavaatteita , farkut , kesäsukat, sininen ohut paita, nahkatakki/hanskat, kypärä sentään ja puolikengät. Muutaman kilometrin ajettuani huomasin olevani aivan jäässä. Tärisin kuin horkassa , molemmat jalkani alkoivat puutua , enkä kunnolla tuntoa niissä tuntenut. Näin vasemmalla puolellani tietä puukasan ja ajattelin ajaa sinne , sekä laittaa tulen lämmittääkseni itseäni, sinne kaarsin varovasti, mutta tunnottomien jalkojeni takia en onnistunut pysähtymään, vaan jouduin nousemaan uudelleen tielle ja jatkamaan matkaa Mikkeliä kohden.
Tiesin etten pitkään pysty olemaan enää tiellä , vaan ojaanajo olisi pian edessä , kun oikealla puolella tietä näin pienen harmaan mökin jonka vieressä pieni aitta/lato ja tajusin sen olevan viimeinen mahdollisuuteni ja varovasti ajoin pihaan.
Olin niin jäässä etten pystynyt nousemaan moottoripyöräni päältä , vaan jouduin nojaamaan aitan seinää vasten ja toivoin mökin asukkaiden auttavan minua hädässä.
Noin minuutin kuluttua mökin ovi aukesi. Portailla seisoi hilkkuhiuksinen mummu , noin 80 ikäinen ja hänen vierelleen tuli samanikäinen mies jotka yhteisvoimin melkein kantoivat minut mökin sisälle.
Tupa oli ihanan lämmin , pieni eteinen , tupa ja pieni kammari , tuvassa oli pystymuuri lämpöä antamassa , kammarin oven edessä pieni hella jossa oli tuli päällä ja hellan levyllä emalinen pesuvati täynnä lämmintä vettä.
Mummo veti jalastani läpimärät kenkäni , yltäni nahkatakkini , sukkani jalasta , sekä litisen märät nahkahansikkaani sekä laittoi ne hellan edessä olevalle tuolille kuivumaan , jäätyneet jalkani lämpöiseen pesuvatiin , huovan hartioilleni ja voi sitä mahtavaa tunnetta joka kehooni tuli.
Mummon mies ojensi kuumaa mustikkakeittoa isossa mukissa , elämäneliksiiriä ja tiesin että selviän koettelemuksestani.
Tunsin olevani ikäänkuin unessa (????) koko ajan. Kuulin mummon puhuvan. Hän kyseli mistä olen , minne menen ja minkä takia. En kehdannut sanoa että olin parisen kuukautta sitten kokenut avioeron , ottanut valtion virasta 5 kuukauden loman ja tarkoituksenani selvittää ajatukseni kiertämällä Suomea päästä päähän , sekä sitten kenties kesän lopulla matkustavani talvea pakoon Marokkoon , taikka sinne mihin matkani ohjaakaan.
¤¤
Ihmettelin kun mummo alkoi kertomaan minusta.Hän sanoi että tunsi kerran juuri samanlaisen nuoren miehen , joka myöskin joutui kokemaan samanlaisia asioita kun minäkin ja että tällä miehellä oli suuria tehtäviä tulevaisuudessaan. Vähän järkytyinkin mummon sanomia, sillä tajusin hänen puhuvan juuri minulle , minusta, mitä olin elämässäni kokenut ja kunhan vain jaksaisin , niin elämälläni tulisi olemaan valtavan tärkeitä tehtäviä. Hän tiesi itsemurhayrityksestäni 1971 ja että minut pelasti valon enkelit jotka ovat aina rinnallani suojelemassa minua.
Olin ihmeissäni. Tunsin olevani jossakin "tuolla jossain" ja sen että tämä tapahtuma oli ennalta minulle tarkoitettu . Luulin aikaa kuluneneen tunnin/toista , vilkaisin seinällä olevaa kelloa ja melkein järkytyin. Se näytti ilta 18,00 suunnilleen. !!!!!!!?????
Olinko minä..mukamas....istunut ...8 tuntia...jalat lämpöisessä pesuvadissa , kuumaa mustikkajuomaa nauttien ja kuunnellut vanhan herttaisen mummun juttelua omasta eletystä /tulevasta elämästäni?...Kovasti kiittelin heitä suuresta avusta ja että jatkan matkaani Mikkeliä kohden koska olen jo täysin kuiva ja vaatteeni myös. Tässä kohtaa mökin ikkunaa koputettiin, tien puolelta ja kun mies sen avasi , niin sisälle työntyi suuren hirven pää...se maiskutteli/nyökkäili ja kun sai suuhunsa omenan veti päänsä pois ja hävisi saman tien.
???!!!
Eteisessä mummu huomasi että nahkasormikkaani olivat jääneet yhden laatikon päälle ja yhä läpimärät. Hän ojensi sormikkaiden päälle kutomansa villakäsineet josta kiittelin ja lupasin palauttaa ne , mutta hän kielsi. Saat pitää ne.
Niin minä jatkoin matkaani Mikkeliä kohden , suoraan leirintäalueelle , jossa oli yhdessä huoneessa yhteismajoitus. 5-6 matalaa laveria ,pyöreä pöytä ja koko huoneen ympäri oli lattian tasalla lämpöputket jonka päälle uudelleen kastuneet vaatteeni laitoin ja heti petiin ja uni tuli.
Hämärästi tajusin huoneessa olevan Japanilaisen näköisen miehen , "vinot" silmät, jännän värinen iho , yllään ikäänkuin sukeltajan kuminen puku ja niin nukuin aamu neljään saakka.
¤¤¤
Herätessäni huomasin Japanilaisen hävinneen jonnekin. Kuivia vaatteita lämpöputken päältä kerätessäni huomasin että kaikki olivat tallella, paitsi mummon antamat villasormikkaat. Häh?...ihmettelin. Miksei vienyt nahkatakkiani , kenkiäni , moottoripyörän kypärää, nahkasormikkaitani ? Hänelle kelpasi vain mummon kutomat villasormikkaat.
???
Olin Leirintäalueen mökissä sen päivän ja samana iltana menin lähikauppaan josta ostin pullaa ja piparia, kaffia ja sokuria, mustikkasoppaa lasitölkissä , koska ajattelin paluumatkalla takaisin Helsinkiä kohden , koukata mummon/paapan mökkiin ja antaa kiitokseksi ostamani tavarat.
...mutta....??!!..Seuraavana aamuna etsin harmaata mökkiä , tien vasemmalta puolelta , noin 50 km päässä Mikkelistä , mutta en paikkaa löytänyt. Ajelin edestakaisin juuri samalla tiellä , monta tuntia edestakaisin , mutta turhaan. Mökkiä ei löytynyt. Menin uudelleen Mikkelin leirintäalueen mökille yöksi ja jo heti aamulla varhain taas Mikkeliä kohden mökkiä etsimään, mutta en löytänyt. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Poissa.
Vasta sitten tajusin.
En minä missään mökissä ollut . Mökki , mummo ja paappa olivat "tuolta jostakin" kaukaa kultaiselta alueelta , tähtitarhasta , ajattomuuden ihmeellisestä maailmasta. Myös Jappanilaaseen näköinen henkilökin taisi olla samaa "seuruetta" , jonka tehtävänä oli ottaa talteen uffomummon "kutomat" villasormikkaat . "he" eivät halua liiemmälti todisteita jälkeensä jättää....
¤¤¤
Nohniin....nyt esitän sen kysymyksen , jota muutama fb kaverini mielessään ovat jo itsekseen esittäneet.......Missä minä olin ??.....olinko ufossa ??.....kaksi kertaa....ja tapasin 3 humanoidia..........mikä se omenaa syövä hirvi oli ?
Sanokaa ny jotakin.
Ekku Mattila.
