16/1-20120.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olin jo pitemmän ajan ajatellut, että jospa otan työpaikoistani muutaman kuukauden kesäloman, eron muijastani , ostan moottoripyörän ja lähden kiertämään Suomea pitkin ja poikin ja kun syksy alkaa niin muutan ulkomaille Marokkoon kylmyyttä pakoon. Ja niin tuli kevät, Toukokuu , yksin jäin Hesan asuntooni , Porvoonkatu 5-7 b 63 , ostin moottoripyörän Suomen Urheiluaitasta , tavaraa tarakalle ja suuntana Mikkelin leirintäalue , päivämäärä 21/5-1973.
Takaisin hesaan kurvailin kahden viikon päästä , jossa tapasin veljeni Raimon+ hänen morsiamensa , jotka palavasti etsivät asuntoa ja niinpä minäpoika luovutin oman vuokrakämppäni heille , koska muutan Suomesta pois ja silleen......kovasti he kiittelivät ja olivat niin onnesta sekaisin että.
Ja niin kului se kesä . Moottoripyörällä ajelin kaikkiaan noin 39000 km , joten pitkiäkin reissuja tein, sinne ja tänne ja vähän tuonnekin ja tuonne kans....ja alkoi syksyn kelit, märkyys sekä alakulo. Yks rosvo (kuoli 3 päivää sen tekonsa jälkeen) oli varastanut Järvenpään leirintäalueella olevasta teltastani kaikki mun tavarani , rahaa, vaatteita, paperit, passit , kaikki lähti. Siihen tyssäsi mun Marokkoon muuttamiseni , loppusyksyissessä Hesassa , ilman asuntoa ja suojaa , voihan pahuksen pahus.
Leirintäalueet menivät yksi toisensa jälkeen kiinni joten minäpoika päristelin moottoripyörällä Härmään, jonne latoon jätin prätkäni ja junalla Hesaan , täysin tupaa vailla. Onneksi laupias taivas minulle oli jäänyt sen asuntoni kellarivaraston avain , jossa oli kymmenittäin asukkaiden katiskaverkoista tehtyjä kanikoppeja , tavaroiden säilytykseen, kuten minunkin .....joten saatte arvata jos joo.......joo.
Juuri niin. Päivisin kääppäilin pitkin hesan katuja , elokuvissa aikaani kulutin ja kun ilta koitti, niin salaa hiippailin omaan "asuntooni" Porvoonkatu 5-7 b 63. Sinne piti ehtiä ennen kello 21,00 koska talonmies laittoi munalukolla kellarivaraston katuoven kiinni ja sinne pääsi vain talon asukkaat. Minulla ei ollut sen munalukon avainta ja aamulla kello 06,00 talkkari avasi oven ja minä pääsin ulos "linnastani".
Yhtenä Lauantaina , olin lämmittelemässä "asunnossani" , siinä kanikopissa, keskellä päivää, kun kuulin
miten joku nainen ja hänen muksunsa tulivat siihen käytävään jossa olin ja pihkura sentään , viereiseen varastoon. Olin siirtänyt paffinpalasia seinien suojaksi ettei vaan minua huomattaisi, mutta mitä vielä. Se kersa havaitsi minut ja äitinsä hamenhelmaa nyppimään....sanoen....."äiti , tuolla kopissa on setä"......siellä mitään setää ole,, sanoi äiti.....johon muksu taas..."äitiiiiii tuolla on setäääää....tuolla on setääääääää"..
Puuuuh......onneksi he pois lähtivät ja sain olla rauhassa. Muutaman viikon niin asustelin ja kun menin vuokra-asunto-välitystoimistoon Mikonkadulle ja sain asunnon Hesan Tapanilasta , Laukkipääntie 8 niin elämäni alkoi tuntumaan kivemmalta jälleen.
Älkää nyt sentään kaikille tätä elämäni alennustilaa kertoko. Multa saattaa mennä hyvä maineeni......taikka sitten ei mene , sillä se on jo muutenkin mennyt ajat sitten.
Jep.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olin jo pitemmän ajan ajatellut, että jospa otan työpaikoistani muutaman kuukauden kesäloman, eron muijastani , ostan moottoripyörän ja lähden kiertämään Suomea pitkin ja poikin ja kun syksy alkaa niin muutan ulkomaille Marokkoon kylmyyttä pakoon. Ja niin tuli kevät, Toukokuu , yksin jäin Hesan asuntooni , Porvoonkatu 5-7 b 63 , ostin moottoripyörän Suomen Urheiluaitasta , tavaraa tarakalle ja suuntana Mikkelin leirintäalue , päivämäärä 21/5-1973.
Takaisin hesaan kurvailin kahden viikon päästä , jossa tapasin veljeni Raimon+ hänen morsiamensa , jotka palavasti etsivät asuntoa ja niinpä minäpoika luovutin oman vuokrakämppäni heille , koska muutan Suomesta pois ja silleen......kovasti he kiittelivät ja olivat niin onnesta sekaisin että.
Ja niin kului se kesä . Moottoripyörällä ajelin kaikkiaan noin 39000 km , joten pitkiäkin reissuja tein, sinne ja tänne ja vähän tuonnekin ja tuonne kans....ja alkoi syksyn kelit, märkyys sekä alakulo. Yks rosvo (kuoli 3 päivää sen tekonsa jälkeen) oli varastanut Järvenpään leirintäalueella olevasta teltastani kaikki mun tavarani , rahaa, vaatteita, paperit, passit , kaikki lähti. Siihen tyssäsi mun Marokkoon muuttamiseni , loppusyksyissessä Hesassa , ilman asuntoa ja suojaa , voihan pahuksen pahus.
Leirintäalueet menivät yksi toisensa jälkeen kiinni joten minäpoika päristelin moottoripyörällä Härmään, jonne latoon jätin prätkäni ja junalla Hesaan , täysin tupaa vailla. Onneksi laupias taivas minulle oli jäänyt sen asuntoni kellarivaraston avain , jossa oli kymmenittäin asukkaiden katiskaverkoista tehtyjä kanikoppeja , tavaroiden säilytykseen, kuten minunkin .....joten saatte arvata jos joo.......joo.
Juuri niin. Päivisin kääppäilin pitkin hesan katuja , elokuvissa aikaani kulutin ja kun ilta koitti, niin salaa hiippailin omaan "asuntooni" Porvoonkatu 5-7 b 63. Sinne piti ehtiä ennen kello 21,00 koska talonmies laittoi munalukolla kellarivaraston katuoven kiinni ja sinne pääsi vain talon asukkaat. Minulla ei ollut sen munalukon avainta ja aamulla kello 06,00 talkkari avasi oven ja minä pääsin ulos "linnastani".
Yhtenä Lauantaina , olin lämmittelemässä "asunnossani" , siinä kanikopissa, keskellä päivää, kun kuulin
miten joku nainen ja hänen muksunsa tulivat siihen käytävään jossa olin ja pihkura sentään , viereiseen varastoon. Olin siirtänyt paffinpalasia seinien suojaksi ettei vaan minua huomattaisi, mutta mitä vielä. Se kersa havaitsi minut ja äitinsä hamenhelmaa nyppimään....sanoen....."äiti , tuolla kopissa on setä"......siellä mitään setää ole,, sanoi äiti.....johon muksu taas..."äitiiiiii tuolla on setäääää....tuolla on setääääääää"..
Puuuuh......onneksi he pois lähtivät ja sain olla rauhassa. Muutaman viikon niin asustelin ja kun menin vuokra-asunto-välitystoimistoon Mikonkadulle ja sain asunnon Hesan Tapanilasta , Laukkipääntie 8 niin elämäni alkoi tuntumaan kivemmalta jälleen.
Älkää nyt sentään kaikille tätä elämäni alennustilaa kertoko. Multa saattaa mennä hyvä maineeni......taikka sitten ei mene , sillä se on jo muutenkin mennyt ajat sitten.
Jep.
Ekku Mattila.
