14/6-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vaikka tästä samasta asiasta olen aikaisemminkin kirjoittanut, niin uudistan sen koska se on niin jännä tapahtuma......siis:
Oli kesä vuonna 1988 , paikka Espoon Olarin lenkkirata , Lauantai , kello 12,oo suunnilleen ja minä siellä juoksemassa. Rata oli noin 900 metriä pitkä, sellainen kiemurainen , aika tasainen, mutta yhdessä kohtaa jyrkkä nousu, noin viistoon 35 astetta ja jyrkkyys nousupäässä noin 15 metriä.
Yleensä, jos tein ns vetoja, joka tarkoittaa että sen loppupäässä juoksen niin kovaa kun pääsen ja just siinä korkeimmalla mäen kohdalla. Se kuulkaas otti voimille. Sillä radalla oli usein muitakin lenkkeilijöitä , nuoria kolleja, alle 20 :siä päällään tuhannen markan verkkarit ja 300 markan lenkkitossut. Minä olin silloin 42 vuotias ,elikkä niiren kollien mielestä vanha ukko, jonka kunto ei voi olla häävi. Miten monta kertaa niiden "nenät" niistin. Aloin juosemaan niiden perässä . Kun se huomasivat niin koettivat tarmokkaasti tiputtaa minut vauhdistaan, mutta turhaan. Monta kierrosta mentiin peräkanaa ja kun huomasin niiden väsyvän , niin keskityin siihen jyrkään nousukohtaan, jossa pyyhälsin kollien ohitse poninhäntäni heiluen.
...ja minua hymyylytti hiukan.
Mutta tuli yks juoksuhetki etten hymyyllyt. En yhtään, vaan minulta loksahti suuni auki.
Se tapahtuma tuloo ny. joten olkaapa tarkkana.
Heeetkiiii vaan
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vaikka tästä samasta asiasta olen aikaisemminkin kirjoittanut, niin uudistan sen koska se on niin jännä tapahtuma......siis:
Oli kesä vuonna 1988 , paikka Espoon Olarin lenkkirata , Lauantai , kello 12,oo suunnilleen ja minä siellä juoksemassa. Rata oli noin 900 metriä pitkä, sellainen kiemurainen , aika tasainen, mutta yhdessä kohtaa jyrkkä nousu, noin viistoon 35 astetta ja jyrkkyys nousupäässä noin 15 metriä.
Yleensä, jos tein ns vetoja, joka tarkoittaa että sen loppupäässä juoksen niin kovaa kun pääsen ja just siinä korkeimmalla mäen kohdalla. Se kuulkaas otti voimille. Sillä radalla oli usein muitakin lenkkeilijöitä , nuoria kolleja, alle 20 :siä päällään tuhannen markan verkkarit ja 300 markan lenkkitossut. Minä olin silloin 42 vuotias ,elikkä niiren kollien mielestä vanha ukko, jonka kunto ei voi olla häävi. Miten monta kertaa niiden "nenät" niistin. Aloin juosemaan niiden perässä . Kun se huomasivat niin koettivat tarmokkaasti tiputtaa minut vauhdistaan, mutta turhaan. Monta kierrosta mentiin peräkanaa ja kun huomasin niiden väsyvän , niin keskityin siihen jyrkään nousukohtaan, jossa pyyhälsin kollien ohitse poninhäntäni heiluen.
...ja minua hymyylytti hiukan.
Mutta tuli yks juoksuhetki etten hymyyllyt. En yhtään, vaan minulta loksahti suuni auki.
Se tapahtuma tuloo ny. joten olkaapa tarkkana.
Heeetkiiii vaan
Ekku Mattila.
