29/7-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kirjoitanpa hiukan rotista.....
Asuin Jalasjärven Ahonkylässä , entisessä osuuskaupassa vuokralla noin 4 vuotta , 1985-89.
Muutaman viikon kuluttua naapurini, (Antti) joka asui 500 metrin päässä , tuli käymään, toi tervetulokukkia , ison valkoisen kynttilän ,sekä vanhan Raamatun . "Tervetuloa kylään , onnea ja terveyttä, Jumalan siunausta ylenmäärin , enkelit olkoon kansamme ".
Niin asetuin paikkakunnan kyläyhteisöön , osana sen jokapäiväistä hyörinää, ihmisiä tuli ja meni, asiakkaita kävi kaikkialta. Ulkomaita myöten.
Antti kävi ainakin kerran viikossa , kukkia edelleen toi, valkoisia kynttilöitä ja Raamatusta siteerasi lauseita/kertomuksia . Antti oli lukenut Raamatun ns kannesta kanteen , laittanut kaiken mielensä muistiin ja jokaisen kohdan muisti ilmiöimäisesti. Vaikka mistä kohtaa kirjasta kysyi niin heti hän sanoi, taikka jatkoi lauseen jatkon kertaakaan erehtymättä.
¤¤¤
kului parisen vuotta ja Antti tuli käymään, taas ,sekä esitti minulle kyläkutsun. " Tule kahville, pullaakin löytyy, kermaa sekä piparia .......pääsekkö heti....mun talo on aikalailla sotkuinen........enminä koskaan siivoa......kyllä sinne mahtuu...."
Ja tunnin päästä Antille kylähän menin.
Tupa oli hirrestä, punainen, kaksjapuoli kerrosta, selvästi vanha, ainakin ennen 1900 lukua, markilla pieni vajonnut sauna/varasto, sen nurkalla muutama ruostunut polkupyörä, tahko sekä rautaheteka.
Isossa tuvassa oli keskellä huonetta iso vankkatekoinen vanha ruokapöytä ja sen molemmilla puolilla kaksi tukevaa pitkää penkkiä . Pöydän kummallakin puolella oli viistoon lattiaan ulettuva lauta, pöydässä nauloilla kiinni ja lattiassa samoin. Sitä hiukan ihmettelin. Itse pöytä oli tupaten täynnä astioita, lautasia, vanhoja maitopurkkeja, kuivuneita makkarankuoria, avattuja säilykepurkkeja, homeista leipää, kipoissa erilaisia jauhoja, palasokerinpalasia yltympäri sekä vaikka mitä.
Pöydän ääreen istuimme ja Antti termospullosta kaatamaan tummaa kahvia vanhaan reunoiltaan rikkinäiseen muovimukiin . Ja kahvi oli aivan kylmää. Ja minäpoika ihmettelemään itsekseni. Mitäs ny...mikäs paikka tämä on? Missä mennään? Juonko lainkaan mitään? Voi voi sentään.....ohhoh.....
Jaatkuuuuuuu...
jaatkuuu taas.....
Koska en halunnut isännälle töykeä olla , niin "kaffin" join, vähän salaa pitkin hampain , enkä pullaa ottanut , enkä piparia, taikka sen paloja joita oli pitkin pöytää. Koko ajan Antti jutteli ummet ja lammet, pyöräilyistään, sota-ajoista ja rauhasta ja vaikka mistä. ......kun kesken lauseen hän huudahti...
"pirkkoooo....tainaa....eelmiiih....eevaa.....pentiiii.....kaukooooh....sakariiiih...uuullaaaaa......miiikkooooooh......sanelmaaaa........eeesaaaaa.......iiiiiirmaaaaa......"......ja minäpoika aikalailla ihmettelin että häh?...mitäs ny??....Antti huuteli eri nimiä noin 40 kertaa....ja sitten alkoi tapahtumaan.
¤¤¤¤
Niitä lautoja pitkin, joiden toinen pää oli lattiaan naulattu ja toinen pää siihen ison pirtin pöytään alkoi lapata .......rottia.....niin juuri rottia, lihavia rottia, peräkanaa ja toinen toisensa ylitsekin hyppien....rottia....kymmenittäin......rottia. Ja kohta pöydän antimiin ahnaasti kiinni...narskunta vaan kuului, vikinä sekä vähän tappelujakin. Melkein näytti että koko pöydän pinta olisi ollut elossa. Astiat, lautaset, ruuat,purkit rottineen iloisessa sekamelskassa liikahteli.......ja minä istuin sekä katselin. Mahassani alkoi tuntumaan "jännää" mouruntaa.Kiitin kaffista ja lähärin.
¤¤
Antti oli antanut jokaiselle rotalle "ihmismäiset" etunimet. Hän tunsi ne jokaisen.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kirjoitanpa hiukan rotista.....
Asuin Jalasjärven Ahonkylässä , entisessä osuuskaupassa vuokralla noin 4 vuotta , 1985-89.
Muutaman viikon kuluttua naapurini, (Antti) joka asui 500 metrin päässä , tuli käymään, toi tervetulokukkia , ison valkoisen kynttilän ,sekä vanhan Raamatun . "Tervetuloa kylään , onnea ja terveyttä, Jumalan siunausta ylenmäärin , enkelit olkoon kansamme ".
Niin asetuin paikkakunnan kyläyhteisöön , osana sen jokapäiväistä hyörinää, ihmisiä tuli ja meni, asiakkaita kävi kaikkialta. Ulkomaita myöten.
Antti kävi ainakin kerran viikossa , kukkia edelleen toi, valkoisia kynttilöitä ja Raamatusta siteerasi lauseita/kertomuksia . Antti oli lukenut Raamatun ns kannesta kanteen , laittanut kaiken mielensä muistiin ja jokaisen kohdan muisti ilmiöimäisesti. Vaikka mistä kohtaa kirjasta kysyi niin heti hän sanoi, taikka jatkoi lauseen jatkon kertaakaan erehtymättä.
¤¤¤
kului parisen vuotta ja Antti tuli käymään, taas ,sekä esitti minulle kyläkutsun. " Tule kahville, pullaakin löytyy, kermaa sekä piparia .......pääsekkö heti....mun talo on aikalailla sotkuinen........enminä koskaan siivoa......kyllä sinne mahtuu...."
Ja tunnin päästä Antille kylähän menin.
Tupa oli hirrestä, punainen, kaksjapuoli kerrosta, selvästi vanha, ainakin ennen 1900 lukua, markilla pieni vajonnut sauna/varasto, sen nurkalla muutama ruostunut polkupyörä, tahko sekä rautaheteka.
Isossa tuvassa oli keskellä huonetta iso vankkatekoinen vanha ruokapöytä ja sen molemmilla puolilla kaksi tukevaa pitkää penkkiä . Pöydän kummallakin puolella oli viistoon lattiaan ulettuva lauta, pöydässä nauloilla kiinni ja lattiassa samoin. Sitä hiukan ihmettelin. Itse pöytä oli tupaten täynnä astioita, lautasia, vanhoja maitopurkkeja, kuivuneita makkarankuoria, avattuja säilykepurkkeja, homeista leipää, kipoissa erilaisia jauhoja, palasokerinpalasia yltympäri sekä vaikka mitä.
Pöydän ääreen istuimme ja Antti termospullosta kaatamaan tummaa kahvia vanhaan reunoiltaan rikkinäiseen muovimukiin . Ja kahvi oli aivan kylmää. Ja minäpoika ihmettelemään itsekseni. Mitäs ny...mikäs paikka tämä on? Missä mennään? Juonko lainkaan mitään? Voi voi sentään.....ohhoh.....
Jaatkuuuuuuu...
jaatkuuu taas.....
Koska en halunnut isännälle töykeä olla , niin "kaffin" join, vähän salaa pitkin hampain , enkä pullaa ottanut , enkä piparia, taikka sen paloja joita oli pitkin pöytää. Koko ajan Antti jutteli ummet ja lammet, pyöräilyistään, sota-ajoista ja rauhasta ja vaikka mistä. ......kun kesken lauseen hän huudahti...
"pirkkoooo....tainaa....eelmiiih....eevaa.....pentiiii.....kaukooooh....sakariiiih...uuullaaaaa......miiikkooooooh......sanelmaaaa........eeesaaaaa.......iiiiiirmaaaaa......"......ja minäpoika aikalailla ihmettelin että häh?...mitäs ny??....Antti huuteli eri nimiä noin 40 kertaa....ja sitten alkoi tapahtumaan.
¤¤¤¤
Niitä lautoja pitkin, joiden toinen pää oli lattiaan naulattu ja toinen pää siihen ison pirtin pöytään alkoi lapata .......rottia.....niin juuri rottia, lihavia rottia, peräkanaa ja toinen toisensa ylitsekin hyppien....rottia....kymmenittäin......rottia. Ja kohta pöydän antimiin ahnaasti kiinni...narskunta vaan kuului, vikinä sekä vähän tappelujakin. Melkein näytti että koko pöydän pinta olisi ollut elossa. Astiat, lautaset, ruuat,purkit rottineen iloisessa sekamelskassa liikahteli.......ja minä istuin sekä katselin. Mahassani alkoi tuntumaan "jännää" mouruntaa.Kiitin kaffista ja lähärin.
¤¤
Antti oli antanut jokaiselle rotalle "ihmismäiset" etunimet. Hän tunsi ne jokaisen.
