25/7-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla syntymäkotikunnassani Alahärmässä , synnyintalossani ,sen pihamaalla sekä jokirannassa. Olen Alahärmästä lähtenyt maailmalle 1964 , suoraan Helsinkiin , sitten SA ja 1966 ympäri ämpäri niinsanoakseni , niin Suomessa, kuin myös muissakin maissa.
Tänään , taas, kuten ennenkin mieleeni tulee (ja näkyy) Alahärmän talomme navettarakennus ja erityisesti sen päädyssä oleva kottaraispönttö.
Vuonna 1960 olin 14 ikäinen poijankolli. Kilometrin päässä asuva Kankhan Mauri (R.I.P.) oli ottanut elätikseen liito-oravan perheen , sellaiseeen verkkohäkkiin ja oravaperheellä oli noin 10 pientä poikasta. Kysyin olisiko mahdollista ostaa pesue ja kun se oli, niin vaihdoin ne punaisella linkkuveittelläni ja kannoin varovasti verkkohäkin kaikkineen kotiini. Siinä tuli isä/äitee sekä niiden pennut.
Kiinnitin verkkohäkin kottaraispönttöineen navettarakennuksen päätyyn, ihan kurkihirren alapuolelle , räystään alle suojaan......ja niin kului aikaa vuosi, toinenkin ja sen aikana oli meidän talomme lähimetsiin syntynyt useita liito-oravaperheitä. Koska olin niitä ruokkinut ennenkaikkea pähkinöillä olin tullut niille hyväksi tutuksi ja olivat hyväksyneet minut täysin.......luottamus oli 100%;nen.
Oravat tunkivat taskuuni , paitani sisälle kauluksen kautta ,sekä kirmailivat pääni päällä terävine kynsineen. Opin matkimaan niiden naksutusta , sellaista kutsunaksuntaa ja heti ne riensivät luokseni pähkinöitä syämään.....
Mutta.....???!!
Olin yhtenä kesänä kylillä sukuloimassa Evijärvellä , pari/kolme päivää ja palatessani Alahärmään ei naksuntani enää tehonnut. Yhtään oravaa ei tullut luokseni. Puut ja oksat olivat aivan hiljaa. Oravat olivat poissa ja sitä kysymään vanhemmiltani. "Naapurin Kalle ne penoiskiväärillä ampui, sanoi Isäni...niiden nahasta sai 80 penniä.....kyllä Kalle ainakin 20-30 oravaa tappoi".
¤¤¤
Voihan poijat ja miksei likakkin kun minäpoika suutuin. Hei riensin mettän poikki naapurin Kallen talohon jonka pihalla hän juuri ammuskeli pienarillaan pilkkaan puuliiterinsä seinässä olevaan pellinpalaan. Paikalle melkein juoksin ja riuhtaisin pyssyn Kallen kärestä ja littasin sen vintturaan lähimmän mäntypuun kylkeen.......RUTS....!
Rikkihän se meni. Piippukin otti ja vääntyi , tukki halkesi ja lukko lennähti sammalikkoon.
Sanaakaan Kalle ei pukahtanut. Ei mitään ja pois kotiini lähärin.
Jälkeenpäin kuulin että Isäni maksoi Kallen "rikkimenneen" TOZ piekkarin , 40 markkaa, soli CCCP;lainen ja tarkkakin.
Onneksi kotimarkillani, sen navettarakennuksen kurkihirren alla on joka kesä/kesä/syksy ja talvellakin , kottaraaspöntössä ainakin yks liito-oravapariskunta. Non hienoja oravia ja taitaapa olla visusti suojeltujakin.....naks...naks...naks....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla syntymäkotikunnassani Alahärmässä , synnyintalossani ,sen pihamaalla sekä jokirannassa. Olen Alahärmästä lähtenyt maailmalle 1964 , suoraan Helsinkiin , sitten SA ja 1966 ympäri ämpäri niinsanoakseni , niin Suomessa, kuin myös muissakin maissa.
Tänään , taas, kuten ennenkin mieleeni tulee (ja näkyy) Alahärmän talomme navettarakennus ja erityisesti sen päädyssä oleva kottaraispönttö.
Vuonna 1960 olin 14 ikäinen poijankolli. Kilometrin päässä asuva Kankhan Mauri (R.I.P.) oli ottanut elätikseen liito-oravan perheen , sellaiseeen verkkohäkkiin ja oravaperheellä oli noin 10 pientä poikasta. Kysyin olisiko mahdollista ostaa pesue ja kun se oli, niin vaihdoin ne punaisella linkkuveittelläni ja kannoin varovasti verkkohäkin kaikkineen kotiini. Siinä tuli isä/äitee sekä niiden pennut.
Kiinnitin verkkohäkin kottaraispönttöineen navettarakennuksen päätyyn, ihan kurkihirren alapuolelle , räystään alle suojaan......ja niin kului aikaa vuosi, toinenkin ja sen aikana oli meidän talomme lähimetsiin syntynyt useita liito-oravaperheitä. Koska olin niitä ruokkinut ennenkaikkea pähkinöillä olin tullut niille hyväksi tutuksi ja olivat hyväksyneet minut täysin.......luottamus oli 100%;nen.
Oravat tunkivat taskuuni , paitani sisälle kauluksen kautta ,sekä kirmailivat pääni päällä terävine kynsineen. Opin matkimaan niiden naksutusta , sellaista kutsunaksuntaa ja heti ne riensivät luokseni pähkinöitä syämään.....
Mutta.....???!!
Olin yhtenä kesänä kylillä sukuloimassa Evijärvellä , pari/kolme päivää ja palatessani Alahärmään ei naksuntani enää tehonnut. Yhtään oravaa ei tullut luokseni. Puut ja oksat olivat aivan hiljaa. Oravat olivat poissa ja sitä kysymään vanhemmiltani. "Naapurin Kalle ne penoiskiväärillä ampui, sanoi Isäni...niiden nahasta sai 80 penniä.....kyllä Kalle ainakin 20-30 oravaa tappoi".
¤¤¤
Voihan poijat ja miksei likakkin kun minäpoika suutuin. Hei riensin mettän poikki naapurin Kallen talohon jonka pihalla hän juuri ammuskeli pienarillaan pilkkaan puuliiterinsä seinässä olevaan pellinpalaan. Paikalle melkein juoksin ja riuhtaisin pyssyn Kallen kärestä ja littasin sen vintturaan lähimmän mäntypuun kylkeen.......RUTS....!
Rikkihän se meni. Piippukin otti ja vääntyi , tukki halkesi ja lukko lennähti sammalikkoon.
Sanaakaan Kalle ei pukahtanut. Ei mitään ja pois kotiini lähärin.
Jälkeenpäin kuulin että Isäni maksoi Kallen "rikkimenneen" TOZ piekkarin , 40 markkaa, soli CCCP;lainen ja tarkkakin.
Onneksi kotimarkillani, sen navettarakennuksen kurkihirren alla on joka kesä/kesä/syksy ja talvellakin , kottaraaspöntössä ainakin yks liito-oravapariskunta. Non hienoja oravia ja taitaapa olla visusti suojeltujakin.....naks...naks...naks....
Ekku Mattila.
