lauantai 17. lokakuuta 2020

Se Alahärmälääneen sisu. Se se.

 17/10-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.


Kääppäilin   aamulla   2  tuntia  pitkin   mettiä  ja  koska  on kohta   pian  talvi/lunta , niin  vähän muistoja  taas  pukkaa  . 15  vuotta  sitten, keväällä  lähdin  suksilla  hiihtämään.  Oli  ns  suvikeli , märkää sekä  räpäskää  eikä  missään tapauksessa  ollut  hiihtokeli.   Latu  oli noin  10 km ja  jo heti  alkumatkassa  huomasin  miten  suksien pohjiin tarttui  kuin liimattuna  lumi. Hiihtämisestä ei  tullut  yhtään mitään ja  minun oli pakko nostaa  ne olkapääälle ja kävellen  kotia   kohti. Noin  3  km päässä  tuumasin  oikaista pellon kautta   kotio ja  voihan poijaat. Monoilla   ei kannata  kävellä lumista  käännettyä  peltoa   eikä  loikkia  ojien  ylitte .Ei kannata.  Tuli aika  jolloin  Alahärmälääneen  Isoontalon  Aantiin  perusluonne  tuli  kerralla näkyviin.Pahemman kerran. Ne  kilosanat jotka ..........ilmoille päästin kuuluivat  suunnilleen näin.....:/&&HUY!!!"YBN???))(H%&%¤#!!!UBIiIUY&(((877&!!!??=))(HJK  !!!!!!!tana.  Kun pihaan  pääsin.Laskin sukseni  varovasti  olkapäältäni alas .Otin  ensin  toisesta suksesta  tulevan otteen ,  sitten toisesta  ja  molemmat  pätkääsin   yksi kerrallaan "uhannen  illun  päreiksi"  navetan  tiiliseen   nurkkaan.Räts.!  Noh.  Vaimoni   oli  juuri  sinä hetkenä  keittiössä  puhelimessa Äitinsä  kanssa ,  näki  klasista  mitä  tein  ja  sanoi  äiteelleen:   "Näköjään isäntä on  tullu  hiihtämästä  takaasin , kun suksien  palat  lentelöö  pitkin   pihaa".


Sitten toinen  tappaus:

1994   ostin  yhreltä  mieheltä  kaks  moottorisahaa , Ruattalaasia  kumpikin. Husovarnoja   tietty. Kuulemma  niiren piti olla  hyviä , melekeen  uusia  ja   parasta plaatua. Heti kun kauppias  lähti minä  autotalliini  riensin ,  kanisterista  kumpaankin  pensaa  ja  teräkettinkitankkiin   ainesta  ja  eikun  pellolle  pajuja  nurin  sahaamaan. Hyvin  homma alkoi. Pajut   katkeili  kun  tuasta vaan  ja  mä olin  tyytyvääneen. Kului  viitisen minuuttia kun  aateri sentään  saha  lakkasi  toimimasta. Vaikka  kuinka   vetelin  narusta, niin  turhaa  touhua.  Samalla  olin haistavinani  ikäänkuin  ilimassa olis  ollu  "venälääseen  sähkömiähen työn  jälkiä".  Joku  oli  selvästi  kärähtäny.  Nooh.......istukaa   ja olokaa  hilijaa....Siinä  ojan  piantareella oli  isohko  kivi johon sen  moottorisahan  iskin.  Ja lujaa. Hullun raivolla  etten sanoosi.  RÄTS!!....Hamphat irves   otin sen  toisen sahan ja  sen käyntiin.  Hyvinhän    se kävikin. Samat  viitisen  minuuttia  ja  teki  saman  tempun. Lakkasi  pelaamasta  aateri.  Juu....arvaattekin jo.  Tein sillekin saman  "kivi/räts/tempauksen.  Naamani   sinupunaasena  pualipöhkön  näköösenä   riensin   pellolta pois ja  autotalliini  jotakin   räpläämään. Eres  vähän helepotti.......kunnes.....huomasin  että olin  kaatanut  molempaan  sahaan  99  pensaa. Samaa jota  autoon  laitetaan. Ei  missään tapauksessa  moottirisahoihin. Eihän  99  ole  öliyä joukos  ollenkaan.  Ei...........se  rikkoo  männät  ja ynnä muut  moottorissa. Ainiin......kävin hakemassa  ne  rikkomani  sahat  ojan penkalta  pois  ja  koetin niitä  koriata.  Ei  onnnistanu.  Noli    ihan  hajalla  kumpikin.  Ketjukkin oli  vintturas.  Oli.


Ekku Mattila.