22/4-2012.
Ekku Mattila.
Vuonna 1968 liityin sadakomiteaan,joka on sodanvastainen liike ja kun suunnittelin moottoripyöräreissua 1973, niin hain sadankomiteasta 2000 kappaletta liimapintaisia rauhanmerkkejä. Tarkoitukseni oli jakaa ne missä sitten liikunkin Jamahallani, kuten sitten teinkin...
Ennen kevättä 1973 huhtikuussa olin kävelemässä Helsingin Aleksis Kivenkadulla, kun huomasin vastaantulevan kaksi kummallisen oloista ihmistä.
Heidän jännä vaatetuksensa....vartalonmyötäiset hopeanväriset vaatteet,..jonkinlainen vyön tapainen,,ja kolmio joka lähti olkapäiltä ja osoitti suoraan heidän napaansa. Kolmio oli hiukkasen erivärinen muusta vaatetuksesta.
Kummallakin oli vaalehkot pitkät hiukset, hiukan kiharalla ja ulottui noin lapaluihin saakka....kengät niinkuin
voimistelutossut,...sormikkaita en havainnut, enkä mitään päähinettä kummallakaan.
Heidän tyylinsä oli tavattoman hienostunutta,sellaista kiireetöntä ja levollista...ei yhtään Helsingin "hulinaa"
Ihmettelin kovasti sitä,ettei yksikään hesalainen kadun tallaaja millään tavalla kumpaakaan huomioinut,toisaalta suurkaupungissahan on tapa,että vaikka saat kohtauksen ja makaat kadulla,niin ylitsesi vain loikitaan.
Ja niiden ilmeet...katse,jonka minuun kumpikin loivat...se oli jollakin tavalla hyväksyvää,lämmintä ja selllaista
"anna mennä poika,,,olet oikealla tiellä...just niin,,hyvä,hyvä"...ja kumpikin hymyili minulle todella lämpimästi.
Jollakin oudolla tavalla tajusin,etteivät he olleet lainkaan "tästä maailmasta",vaan korkeammalla tasolla meihin
nähden..kun sieltä jostakin...avaruudesta... tähtien takaa..
Harvoin katson taakseni...kaupungissa vallankaan...mutta niin tein ja arvaattekin jo...he olivat kadonneet kuin
tuhka tuuleen...taikatempun lailla....poks vain....
Päiväkirjaani jota olen pitänyt vuodesta 1973 samana iltana merkitsin,,,tänään tapasin HEIDÄT....
Ketä he olivat? mistä ne tuli?? minne ne meni??
Mikkeliin ainakin....
Sillä samana vuonna..kesällä olin ajellut Rauhanniemen leirintäalueelle joka sijaitsi ison järven rannassa. Taustalla horisontissa näkyi kirkonvarkauksen silta,saanut nimensä siitä,kun isonvihan aikana ryss...eiku venälääset varasti kirkosta suuren kellon ja kuljettaessaan sitä veneellä jonnekin se pudota tupsahti siihen kohtaan salmea... johon myöhemmin rakennettiin se silta...kirkonvarkauksen silta...
Istuskelin pitkän laiturin vierellä ja kiikarilla seurailin järvellä sukeltelevia silkkiuikkuja ja muuta toimintaa.
Ketään ei paikalla ollut...minä yksin vain...ei veneitä laiturilla...ei mitään...
Kuitenkin äkkiä havaitsin ns sivusilmälläni liikettä vasemmalla puolella ja juuri laiturilla..ja sussiunakkoon....
Laiturilta käveli minua vastaan sama kaksikko,jonka olin havainnut,sekä ihmetellyt Helsingissä Aleksis Kiven kadulla parisen kuukautta aikaisemmin... samat vaatteet,,sama kävelytyyli ..samaa olemus.Taas he hymyi-
livät minulle sillai hyväntahtoisesti...hyvä poika,,,hyvä..hyvä...anna mennä vaan samaa rataa...
Mistä he nyt tulivat,,,ei ollut venettä, ei..eivät uinetkaan...ei..ei..tyhjästä ilmaantuivat...ja tyhjään taas häipyi-
vät....koska katosivat sillai "kummalla " tavalla taas...
juu...en taaskaan ollut kännis,,viinan lopetin vuonna 1969..huumeita en koskaan ole kokeillut...oon raitis ja
terves mies aina ollut...uskokaa ny...
Illalla teltassani..kirjoitin päiväkirjaani....tapasin taas HEIDÄT.....
Ketä he oli,,,mistä ne tuli,,minne ne meni??
JK...ne 2000 rauhanmerkkiä jakelin ympäri Suomea ajellessani noin kuukauden aikana...
Nyt meen lenkille....kevät on tullut..
22/4-2012.
Ekku Mattila.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kummitustalo Saarijärvellä 1982.
22/4-2012
Ekku Mattila
Keväällä 1982 Espoossa Maapallonkatu kasissa,sain kummallisen ahaa elämyksen,että maalle olisi muutettava.
Saman tien ajelin Vauxhall Victorilla kohden Saarijärveä, tapasin vanhan rouva Hildenin, hänen taloaan Mahluperälle katsomaan ja muutosta sovittiin,,,
Ja eikun tavarat kasaan muuttoautoon,kersat sinne, sekä kohteena Ähtäri kautta tie 633 kohti Saarijärveä ja
oikealla tienviitta Sahrajärventie...josta vielä matkaa itse Saarijärvelle 24 km noin ja hiekkatietä uuteen asuntoon 9 km,,metsän keskellä, ikihonkien ympäröimänä...
Ne puut olivat jumalattoman korkeita....kaartuivat tien ylle,,melkein...eikä kuu kuumottanut,eikä aurinkoa näkynyt...ei.
Talo oli vanha, 50 luvulla tehty,öljylämmitys ja 3 huonetta että keittiön tapainen. Noin sadan metrin päästä meni tie jossa liikenne kovanlainen,,,,Maanantaina meni pikkufiiatti ohitte ja Perjantaina se meni toiseensuuntaan...
Ai niin, se kummitusjutska...talon vintissa,sellainen kylmätila,,oli 2 keinutuolia ja ne jatkuvasti itsekseen kiikkuivat,,,seinällä pari vanhaa taulua jotka jatkuvasti heilui,,,sillai hiljalleen,,,sekä seinäkello,joka välillä kävi ja välillä taas ei...Talossa ja sen ympärillä tuntui sellainen "jännä" kutina ihossa,,karvat pystyssä ja siihen malliin,,,sekä ikäänkuin joku olisi jatkuvasti jostain tuijotellut...Myös tuntemus että olimme väärässä paikassa ja antaa vetää oli vahvanlainen,,,
Taas,,, noh,,,,itsekseen liikkuviin kiikkutuoleihin olin aikaisemmin jo tottunut,mutta en seuraavaan.....
Koska talossa ei ollut minkäänlaisia lukkoa ulko-oveen,niin ajelin Saarijärven keskustaan..rautakauppaan ja ostaa pätkäytin sopivan lukkosysteemin...kolo ulko-oveen,mutta mitäs ihimettä,,, Joka kerta kun yritin napauttaa ulko-oveen lukon kokoisen kolon,niin se vietävän vasara tempaistiin kädestäni pois ja nakattiin pitkälle pihapiiriin,,,noin 20 metrin päähän...Rommin,,,siis kävelin hangessa kiltisti ja noudin työkaluni pois ja eikun taas yrittämään....vastuksesta huolimatta...
Pidin "jollekin " puhuttelun,jossa ilmaisin vakaalla tietäjän äänellä,että täällä määrään nyt minä itte ja sinä joka vasaraani heittelet pitkin markkia,,oo hiliaa ja mene matkoihisi...ja se auttoikin...Kuitenkin se jokin vielä kiusaksi laittoi sen ulko-oven lukkoon,,,jossa ei ollut mitään salpaa,,niin lujasti,että jouduin ryömimään eteiseen rappujen vieressä olevasta ikkunasta,,,heh,,heh,,,tais hekottaa kummituskin,,
Sitten saatiin naapurista kissi, jokavärinen ja muutama viikkoinen,,,tein sille karvakasalle mukamas jonkinlaisen pikkupesän,,,parista villasukastani...jonka laitoin sänkyni viereen puujakkaralle,,
Vaimoni oli lihonut..ja niin synnytyksen aika tuli,sunnuntaina,sekä taksilla kohden Jyväskylän
vauvataloa...minä kotia sekä oottamaan ja niinhän se tyttö tupsahti...ja sillei.
Tuli yö ,taikka ensin tietysti ilta,kello 23,00 ja mää maate.
Jossakin vaiheessa havahduin kuinka joku veti hitaasti peittoani jalkopäästä ja ikäänkuin rullasi sen naamani päälle...ja minä napsautin nopesti valot huoneeseen,,joka oli muuten umpipimeä,,,katsoin syyttävästi sitä jokavärisen pikkukissin suuntaan,,,mutta se nukkui tyytyväisenä mun villasukissani jokka oli siinä lavittan istuimella... luulin että kissi mun peittoani veteli...
Ihmettelin että onpa nopia kissi,,kun ehti takaisin nukkumapaikkaansa...ja eikun peitto takaisin minne se kuuluukin,valot taas pois ja Mattia tapaamaan....nukkumattia tietysti..
Varmaan arvaattekin,,,,se sama peiton vetäminen naamani päälle jatkui noin kolme kertaa ja jokavärinen kissi ei ollu syyllinen....vasta,,,,,huomatkaa,,,kun laitoin avonaisen Raamatun vierelleni sänkyyn,,niin se vissiin voitti se ketaleen kummituksen.
Niin...kuukauden kulutua,pellolla,500 merrin päässä,näkyi todella kirkkaan punainen Ufo...ko? ja ennätin napata siitä kolme valokuvaa ja jollette mua usko,niin soittakaa ja tulkaa käymään niin mä näytän ne valokuvat..Aika oli aamulla noin kello 08,00...kesto oli noin 2 minuuttia..
Naapuri kertoi,että talon entinen isäntä oli kaivauttanut talon eteen vesimonttua,taikka kaivantoa ja siihen oli jäänyt raskas kivi...jota isäntä nostamaan irvis hampain,,,sai sydärin ja kuoli....50 vuotias,,,vasta,,
Kuka siis talossa kummitteli..??
Senverran se auttoi....ketä??...että noin kolmen kuukauden (3) kuluttua laitoimme taas tavarat kasaan,toiseen muutoautoon ja kohteena nyt Alahärmä...syntymäkuntani ..Härmänraitille...se sama asunto,josta olenkin jo kirjoittanut,,,se kirkas vihreä "tähti",, jolle " juttelin" tuntitolkulla.....
Tämmöistä,,tälläkertaa,,
Sunnuntaina,,,22/4-2012.
Ekku Mattila
Ekku Mattila
Keväällä 1982 Espoossa Maapallonkatu kasissa,sain kummallisen ahaa elämyksen,että maalle olisi muutettava.
Saman tien ajelin Vauxhall Victorilla kohden Saarijärveä, tapasin vanhan rouva Hildenin, hänen taloaan Mahluperälle katsomaan ja muutosta sovittiin,,,
Ja eikun tavarat kasaan muuttoautoon,kersat sinne, sekä kohteena Ähtäri kautta tie 633 kohti Saarijärveä ja
oikealla tienviitta Sahrajärventie...josta vielä matkaa itse Saarijärvelle 24 km noin ja hiekkatietä uuteen asuntoon 9 km,,metsän keskellä, ikihonkien ympäröimänä...
Ne puut olivat jumalattoman korkeita....kaartuivat tien ylle,,melkein...eikä kuu kuumottanut,eikä aurinkoa näkynyt...ei.
Talo oli vanha, 50 luvulla tehty,öljylämmitys ja 3 huonetta että keittiön tapainen. Noin sadan metrin päästä meni tie jossa liikenne kovanlainen,,,,Maanantaina meni pikkufiiatti ohitte ja Perjantaina se meni toiseensuuntaan...
Ai niin, se kummitusjutska...talon vintissa,sellainen kylmätila,,oli 2 keinutuolia ja ne jatkuvasti itsekseen kiikkuivat,,,seinällä pari vanhaa taulua jotka jatkuvasti heilui,,,sillai hiljalleen,,,sekä seinäkello,joka välillä kävi ja välillä taas ei...Talossa ja sen ympärillä tuntui sellainen "jännä" kutina ihossa,,karvat pystyssä ja siihen malliin,,,sekä ikäänkuin joku olisi jatkuvasti jostain tuijotellut...Myös tuntemus että olimme väärässä paikassa ja antaa vetää oli vahvanlainen,,,
Taas,,, noh,,,,itsekseen liikkuviin kiikkutuoleihin olin aikaisemmin jo tottunut,mutta en seuraavaan.....
Koska talossa ei ollut minkäänlaisia lukkoa ulko-oveen,niin ajelin Saarijärven keskustaan..rautakauppaan ja ostaa pätkäytin sopivan lukkosysteemin...kolo ulko-oveen,mutta mitäs ihimettä,,, Joka kerta kun yritin napauttaa ulko-oveen lukon kokoisen kolon,niin se vietävän vasara tempaistiin kädestäni pois ja nakattiin pitkälle pihapiiriin,,,noin 20 metrin päähän...Rommin,,,siis kävelin hangessa kiltisti ja noudin työkaluni pois ja eikun taas yrittämään....vastuksesta huolimatta...
Pidin "jollekin " puhuttelun,jossa ilmaisin vakaalla tietäjän äänellä,että täällä määrään nyt minä itte ja sinä joka vasaraani heittelet pitkin markkia,,oo hiliaa ja mene matkoihisi...ja se auttoikin...Kuitenkin se jokin vielä kiusaksi laittoi sen ulko-oven lukkoon,,,jossa ei ollut mitään salpaa,,niin lujasti,että jouduin ryömimään eteiseen rappujen vieressä olevasta ikkunasta,,,heh,,heh,,,tais hekottaa kummituskin,,
Sitten saatiin naapurista kissi, jokavärinen ja muutama viikkoinen,,,tein sille karvakasalle mukamas jonkinlaisen pikkupesän,,,parista villasukastani...jonka laitoin sänkyni viereen puujakkaralle,,
Vaimoni oli lihonut..ja niin synnytyksen aika tuli,sunnuntaina,sekä taksilla kohden Jyväskylän
vauvataloa...minä kotia sekä oottamaan ja niinhän se tyttö tupsahti...ja sillei.
Tuli yö ,taikka ensin tietysti ilta,kello 23,00 ja mää maate.
Jossakin vaiheessa havahduin kuinka joku veti hitaasti peittoani jalkopäästä ja ikäänkuin rullasi sen naamani päälle...ja minä napsautin nopesti valot huoneeseen,,joka oli muuten umpipimeä,,,katsoin syyttävästi sitä jokavärisen pikkukissin suuntaan,,,mutta se nukkui tyytyväisenä mun villasukissani jokka oli siinä lavittan istuimella... luulin että kissi mun peittoani veteli...
Ihmettelin että onpa nopia kissi,,kun ehti takaisin nukkumapaikkaansa...ja eikun peitto takaisin minne se kuuluukin,valot taas pois ja Mattia tapaamaan....nukkumattia tietysti..
Varmaan arvaattekin,,,,se sama peiton vetäminen naamani päälle jatkui noin kolme kertaa ja jokavärinen kissi ei ollu syyllinen....vasta,,,,,huomatkaa,,,kun laitoin avonaisen Raamatun vierelleni sänkyyn,,niin se vissiin voitti se ketaleen kummituksen.
Niin...kuukauden kulutua,pellolla,500 merrin päässä,näkyi todella kirkkaan punainen Ufo...ko? ja ennätin napata siitä kolme valokuvaa ja jollette mua usko,niin soittakaa ja tulkaa käymään niin mä näytän ne valokuvat..Aika oli aamulla noin kello 08,00...kesto oli noin 2 minuuttia..
Naapuri kertoi,että talon entinen isäntä oli kaivauttanut talon eteen vesimonttua,taikka kaivantoa ja siihen oli jäänyt raskas kivi...jota isäntä nostamaan irvis hampain,,,sai sydärin ja kuoli....50 vuotias,,,vasta,,
Kuka siis talossa kummitteli..??
Senverran se auttoi....ketä??...että noin kolmen kuukauden (3) kuluttua laitoimme taas tavarat kasaan,toiseen muutoautoon ja kohteena nyt Alahärmä...syntymäkuntani ..Härmänraitille...se sama asunto,josta olenkin jo kirjoittanut,,,se kirkas vihreä "tähti",, jolle " juttelin" tuntitolkulla.....
Tämmöistä,,tälläkertaa,,
Sunnuntaina,,,22/4-2012.
Ekku Mattila
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Tulevaisuuden ihmisrotu.
21/4-2012
Ekku Mattila
Nyt on vuosi 2800. On vain yksi maa ilman rajoja, yksi kansa,samaa rotua ,ei sotia eikä tappamisia.
Näen inhimmillisen ihmisen,vihaa vailla,ei kateutta,eikä kavaluutta. Suurena ihmettelyn aiheena on meidän
aikamme eläinten kasvattaminen ,niiden tappaminen ja lihan syönti, suuret teurastamot veri ja nahka,eläinten tuska ja kuolema. Hirvittävänä muistona meidän ajasta näkyy tuhot valtamerten,luonnon saasteet ja valtavat
liikkuvat konehirviöt...ahneutta ylenmäärin.
Meidät muistetaan kummallisina apinoina,karvaisine hiuksineen, ja ne röhöttävät naurut ja kännipäiset kuvatukset. Meitä katsotaan tappavat tupakit suussamme,,kuolaavina huumeisina ihmispupuina, naamallamme
pateettinen irvistys.
Ja ne sodat, irvistävät päät ja irtonaiset jäsenet. Kuoleman irvistykseen jähmettyneet suumme, ammus,jonka jättämä jälki on melkein irstas ...keskiruumis kaukana puun oksalla...suolikasa,jota korpit nokkivat.
ja se rahanjumala oli kaikkien huulilla.
Ahneuden kuume,
mulle kaikki,sulta pois,
väisty tieltäni,
pois taikka ammun.
tänne se kultakasa,
minä,
minä...
Ja meitä säälitään,,,tulevaisuudessa tuolla, me ihmisparat,,hiukkasen simpanssia viisaampina,,,mukamas.
nään tuolla räjähdyksen,
sen voima ydin,
halkaisee,
tää heti muuttaa kehityksen,
se taivaan maan,
nyt valaisee,
ja meidän aika,
on poissa.
Ekku Mattila
Ekku Mattila
Nyt on vuosi 2800. On vain yksi maa ilman rajoja, yksi kansa,samaa rotua ,ei sotia eikä tappamisia.
Näen inhimmillisen ihmisen,vihaa vailla,ei kateutta,eikä kavaluutta. Suurena ihmettelyn aiheena on meidän
aikamme eläinten kasvattaminen ,niiden tappaminen ja lihan syönti, suuret teurastamot veri ja nahka,eläinten tuska ja kuolema. Hirvittävänä muistona meidän ajasta näkyy tuhot valtamerten,luonnon saasteet ja valtavat
liikkuvat konehirviöt...ahneutta ylenmäärin.
Meidät muistetaan kummallisina apinoina,karvaisine hiuksineen, ja ne röhöttävät naurut ja kännipäiset kuvatukset. Meitä katsotaan tappavat tupakit suussamme,,kuolaavina huumeisina ihmispupuina, naamallamme
pateettinen irvistys.
Ja ne sodat, irvistävät päät ja irtonaiset jäsenet. Kuoleman irvistykseen jähmettyneet suumme, ammus,jonka jättämä jälki on melkein irstas ...keskiruumis kaukana puun oksalla...suolikasa,jota korpit nokkivat.
ja se rahanjumala oli kaikkien huulilla.
Ahneuden kuume,
mulle kaikki,sulta pois,
väisty tieltäni,
pois taikka ammun.
tänne se kultakasa,
minä,
minä...
Ja meitä säälitään,,,tulevaisuudessa tuolla, me ihmisparat,,hiukkasen simpanssia viisaampina,,,mukamas.
nään tuolla räjähdyksen,
sen voima ydin,
halkaisee,
tää heti muuttaa kehityksen,
se taivaan maan,
nyt valaisee,
ja meidän aika,
on poissa.
Ekku Mattila
Ufo Alahärmässä 1973.
21/4-2012
Ekku Mattila
Isäni kertoi tästä tapahtumasta minulle,sekä näytti "taistelutantereen"
Vuonna 1973 olin ollut moottoripyörällä syntymäkodissani viikon verran ja tullut takaisin Helsinkiin ,kun puhelin soi...
Isäs täällä terve,,,mitäs kuuluu,, oot näköjään jo tullu asuntoos,,,koskas tuut seuraavan kerran tänne Härmään päin ja kun sanoin että noin kuukauden päästä,niin isä sanoi että tuukko ennemmin ja sanoin että kolomen viikon päästä ja isä taas että tuukko ennemmin ja sanoin että noh kaharen viikon päästä ja taas isä sanoi että tuukko ennemmin ja mä siihen että tuun huomenaamulla kello 06,00...
Tuumasin mielessäni että mikä siellä on vialla ja yöllä kello 01,00 otin suunnan Härmää kohoren...
Tasan kuudelta kotipihallani ja kukas siellä pellolta huikki kun isäni ja menin sinne...
Meinasin silmäni pudottaa isän nähdessäni,sillä hänellä oli silimät suurina kuin teelautaset,naarmuja naamansa täynnä,tukka hapsollaan ja toinen silmä mustana. Myös isän tekarit olivat näköjään poissa ja sen kyllä huomasi.... aikalailla sössöttämistä isän puhe oli...
Kuitenkin sain selvää....että.....pari päivää sitten isä meni jokirannan pellolle,,,kuseskelemaan,,tottakait,lannoittamaan peltoaan.Karin talon suunnasta ilmaantui sellainen, isän mukaan
pitkä makkara joka kimalteli ja aivan äänettömästi liikkui joen yläpuolella,,,makkara kooltaan noin 10-15 metriä.
Kun makkara oli suoraan isän kohdalla joen päällä,matkaa noin 30 metriä,siitä tullahti kymmenkunta kirkasta ja sykkivää valoa ja ne lähtivät nopeasti eri suuntiin ...Sitä isä ihmetteli,kunnes aivan yläpuoleltaan alkoi kuulumaan sellaista ampiasten surinaa,kuitenkin kovemmalla äänellä ja samalla isän viereen ilmaantui kaksi lasta, noin metrin pituisia kumpikin.. Nämä alkoivat tosissaan isää reuhtomaan sinne ja tänne ja jossakin vaiheessa isä huomasi roikkuvansa ilmassa,noin 10 sentin korkeudella maasta...
Ja isä sorankäynyt mies ei hevillä venäläisten sotavangiksi suastunut..vaan alkoi jumalattoman vastaanpyristelyn ja siinä rytäkässä hukkasi tekarinsakin...sai naamaansa ne jäliet ja tukkansa sikinsokin.
Isä ihmetteli niiden kersojen valtavaa voimaa ja niiden kummallisen värisiä vaatteitaan...niinkuin silkkiä ja
jotakin ohutta peltiä.
Ja isä tappeli kuten Laatokan lähellä Äyräpäässä..sekä veteli kersoja pitkin pläsiä...vähän niinkuin siinä
toisessa tappelussa...Isän mukaan aikaa vierähti muutaman minuutin,kunnes kersat katosi,surina loppui taivaalta ja isä huojui ilman hampaitaan...
Sitten soitto mulle ja minä kuuntelin isän kertomuksen....Sanoin ettei ne mitään ryssiä...oho...venälääsiä ollut
vaan uffomiehiä,humanoidia ja ne meinas napata sun jonnekin avaruuksien taakse,,tutkimuksiin...vanhan Härmän häjyn,,,,ja isä väitti,että alas paskaa puhele,,,noli ryssiä,,,taas oho...venälääsiä ja ne meinas ottaa
hänet sotafanggiksi.... eikä uskonut mun puheitani..
Se paikka,missä isä taisteli vastaan oli todella kynnetty yltympäriinsä...näki että siinä ei ryhmähalia harrastettu
vaan jumalatoonta. rymistelyä. Isä löyti jopa tekarinsakin ja oli tyytyväänen...ne maksoi kuulemma 150 mk.
Noh,,,,koska isä ei mua uskonut,niin lähetin hänelle viitisenkymmentä Vimana-lehteä joissa oli kymmeniä samankaltaisia kirjoituksia... ja vasta sitten isä uskoi puheeni.
Ja äitee ihimetteli...
mitä ne näki Väinössä...kivimiehessä ja maanviljelijässä,,,laturikin vielä...
Olisko niillä ollut präjäytyshommeleita...???kysyn minä....
Lauantain ratoksi kirjoitteli:
21/4-2012.
Ekku Mattila
Ekku Mattila
Isäni kertoi tästä tapahtumasta minulle,sekä näytti "taistelutantereen"
Vuonna 1973 olin ollut moottoripyörällä syntymäkodissani viikon verran ja tullut takaisin Helsinkiin ,kun puhelin soi...
Isäs täällä terve,,,mitäs kuuluu,, oot näköjään jo tullu asuntoos,,,koskas tuut seuraavan kerran tänne Härmään päin ja kun sanoin että noin kuukauden päästä,niin isä sanoi että tuukko ennemmin ja sanoin että kolomen viikon päästä ja isä taas että tuukko ennemmin ja sanoin että noh kaharen viikon päästä ja taas isä sanoi että tuukko ennemmin ja mä siihen että tuun huomenaamulla kello 06,00...
Tuumasin mielessäni että mikä siellä on vialla ja yöllä kello 01,00 otin suunnan Härmää kohoren...
Tasan kuudelta kotipihallani ja kukas siellä pellolta huikki kun isäni ja menin sinne...
Meinasin silmäni pudottaa isän nähdessäni,sillä hänellä oli silimät suurina kuin teelautaset,naarmuja naamansa täynnä,tukka hapsollaan ja toinen silmä mustana. Myös isän tekarit olivat näköjään poissa ja sen kyllä huomasi.... aikalailla sössöttämistä isän puhe oli...
Kuitenkin sain selvää....että.....pari päivää sitten isä meni jokirannan pellolle,,,kuseskelemaan,,tottakait,lannoittamaan peltoaan.Karin talon suunnasta ilmaantui sellainen, isän mukaan
pitkä makkara joka kimalteli ja aivan äänettömästi liikkui joen yläpuolella,,,makkara kooltaan noin 10-15 metriä.
Kun makkara oli suoraan isän kohdalla joen päällä,matkaa noin 30 metriä,siitä tullahti kymmenkunta kirkasta ja sykkivää valoa ja ne lähtivät nopeasti eri suuntiin ...Sitä isä ihmetteli,kunnes aivan yläpuoleltaan alkoi kuulumaan sellaista ampiasten surinaa,kuitenkin kovemmalla äänellä ja samalla isän viereen ilmaantui kaksi lasta, noin metrin pituisia kumpikin.. Nämä alkoivat tosissaan isää reuhtomaan sinne ja tänne ja jossakin vaiheessa isä huomasi roikkuvansa ilmassa,noin 10 sentin korkeudella maasta...
Ja isä sorankäynyt mies ei hevillä venäläisten sotavangiksi suastunut..vaan alkoi jumalattoman vastaanpyristelyn ja siinä rytäkässä hukkasi tekarinsakin...sai naamaansa ne jäliet ja tukkansa sikinsokin.
Isä ihmetteli niiden kersojen valtavaa voimaa ja niiden kummallisen värisiä vaatteitaan...niinkuin silkkiä ja
jotakin ohutta peltiä.
Ja isä tappeli kuten Laatokan lähellä Äyräpäässä..sekä veteli kersoja pitkin pläsiä...vähän niinkuin siinä
toisessa tappelussa...Isän mukaan aikaa vierähti muutaman minuutin,kunnes kersat katosi,surina loppui taivaalta ja isä huojui ilman hampaitaan...
Sitten soitto mulle ja minä kuuntelin isän kertomuksen....Sanoin ettei ne mitään ryssiä...oho...venälääsiä ollut
vaan uffomiehiä,humanoidia ja ne meinas napata sun jonnekin avaruuksien taakse,,tutkimuksiin...vanhan Härmän häjyn,,,,ja isä väitti,että alas paskaa puhele,,,noli ryssiä,,,taas oho...venälääsiä ja ne meinas ottaa
hänet sotafanggiksi.... eikä uskonut mun puheitani..
Se paikka,missä isä taisteli vastaan oli todella kynnetty yltympäriinsä...näki että siinä ei ryhmähalia harrastettu
vaan jumalatoonta. rymistelyä. Isä löyti jopa tekarinsakin ja oli tyytyväänen...ne maksoi kuulemma 150 mk.
Noh,,,,koska isä ei mua uskonut,niin lähetin hänelle viitisenkymmentä Vimana-lehteä joissa oli kymmeniä samankaltaisia kirjoituksia... ja vasta sitten isä uskoi puheeni.
Ja äitee ihimetteli...
mitä ne näki Väinössä...kivimiehessä ja maanviljelijässä,,,laturikin vielä...
Olisko niillä ollut präjäytyshommeleita...???kysyn minä....
Lauantain ratoksi kirjoitteli:
21/4-2012.
Ekku Mattila
Ennustuksia
21/4-2012
Ekku Mattila.
Jos kuvaat sä koneella,
Jet 35 ja aalla,
se kohta on maalla,
ja kuvat palaa kamerassa sen.
Se tuhkat laski,
mereen Kennedyn,
pian 977 saa saman kohtalon.
sotalaiva on poissa.
Jos Aaronin muista,
L saksassa,
nyt Hoogelia viedään,
tää tarina ei uusi,
Tää ydin on Englannissa
Winsdcaelin lähellä,
nyt 1957 toistuu,
Vantaalla on mäki,
tääl valvotaan voimaa,
pian vieraat sormet,
sammuttaa sen.
Laiva on lemmen,
on Ted ja Lange,
myös Gosherilla lisättynä,
he mereen vajoo huutaen,
Oli pormestari ja ehdokas,
Whoshinton nimi,
Maeriksi kastettu,
tän huominen on turha.
Taas muistan jälleen,
Chartresin,
Ranskassako lienee,
pian katedraali katoaa.
On Unitassa Kaspi,
Jonakseksi sanottu,
häl lepran saa,
ja muuttuu maa,
kaksi vuotta enää.
On Englanti,
ja ministeri,
he puollustavat vallan,
mut kotina on uuesaa,
ja jyrähdys on kova.
Ekku Mattila
21/4-2012.
Ekku Mattila.
Jos kuvaat sä koneella,
Jet 35 ja aalla,
se kohta on maalla,
ja kuvat palaa kamerassa sen.
Se tuhkat laski,
mereen Kennedyn,
pian 977 saa saman kohtalon.
sotalaiva on poissa.
Jos Aaronin muista,
L saksassa,
nyt Hoogelia viedään,
tää tarina ei uusi,
Tää ydin on Englannissa
Winsdcaelin lähellä,
nyt 1957 toistuu,
Vantaalla on mäki,
tääl valvotaan voimaa,
pian vieraat sormet,
sammuttaa sen.
Laiva on lemmen,
on Ted ja Lange,
myös Gosherilla lisättynä,
he mereen vajoo huutaen,
Oli pormestari ja ehdokas,
Whoshinton nimi,
Maeriksi kastettu,
tän huominen on turha.
Taas muistan jälleen,
Chartresin,
Ranskassako lienee,
pian katedraali katoaa.
On Unitassa Kaspi,
Jonakseksi sanottu,
häl lepran saa,
ja muuttuu maa,
kaksi vuotta enää.
On Englanti,
ja ministeri,
he puollustavat vallan,
mut kotina on uuesaa,
ja jyrähdys on kova.
Ekku Mattila
21/4-2012.
Silmän laserleikkaus vuonna 1958???
Oli Marraskuun perjantai ja 13 päivä.
Olin muutama päivä sitten rakentanut itselleni todella voimakkaan ritsan,jonka kuminauhana oli polkupyörän sisäkumista leikattu suikale. Ammuksina käytin ns, "määllyjä" todella teräviä kuun mallisia koukkuja joilla kiinnitettiin piikkilankoja lehmien aitauksiin. Helposti määlly meni vanerinkin läpi,että mossahti..
Kello oli illalla noin kuusi. Kotini portailla tähtäilin nojallaan olevaa rautalapiota ja osuman tullessa kuului metallinen kilahdus.
Suunnilleen 4-5 ammunnan jälkeen en kuullutkaan osuman ääntä ja ajattelin etten osunut lainkaan .Äkkiä huomasin oikealle poskelleni valuvan jotakin märkää ja sellaista kuin harmahtavaa soppaa jota pyyhkin pois.
Kun valuminen jatkui,niin menin huoneeseeni jossa oli peili ja jumankautta,,,Oikeasta silmästäni nesteen valuminen vain lisääntyi ja siihen oli sekoittunut myöskin verensekaista tummahkoa ainetta..
Systerini Raili riensi myöskin katsomaan hätääni ja tottakait Martta äiteeni siihen häsyyhin ja kun äiteeni näki silmäni kunnon,niin pyörtyi että tömähti...maahan saakka,vaikeusaste 5,4,,kerien...
Minä höppänä lisäksi painoin silmääni kädelläni ja jumankautta se pullahti hassusti sisäänpäin,,lommolle ja siitä turskahti aikamoista sotkua...ja,,,ja,,,
Kohta huomasinkin istuvani potkukelkassa jota Raili polki kohden lääkäriä,,,Niirasen rouvaa,,kirkolla ,matkaa noin kilometri/toista,,, onneksi oli todella liukas keli ja systerini peffa pitkällä vauhditti " taksin" matkaa...
Siis lääkäriin ja Niiranen katseli lommolla olevaa silmääni ja eikun taksia soittamaan Anttonia Voltin aseman lähellä,,Volga muuten auto,,, asemalta piletti lättähattuun ja tunnin kuluttua Seinäjoen sairaalaan.
Matkalla pyörryin kerran kaksi ja yhden kerran oksennsin suoraan kanssamatkustajan syliin...nuori nainen, oli kauhuissaan,,,silmästänikö vaiko hameensa kunnosta...
siis silmäsairaalaan,,huoneeseen,jossa lommoista silmääni tutkittiin ja olivat huolestuneen näköisiä,,,lääkärit meinaan.. samoin systerini ja minäkin tietysti..ja lauantaiaamuna minulle sanottiin,että saat varautua siihen nuorikloppi että maanantaina joudutaan poistamaan vahingoittunut silmäni ,,,ettei mitään kuule voida tehdä sen pelastamiseksi..
Niin saapui sunnuntai ja huoneeni ovi aukaistiin ja sisään astui reipas pieni mies,valkoinen kihara tukka, noin 150 senttinen,,ei tukka ,vaan se mies,,,heh,,heh,,, tämä kätteli ja kyseli että mites menee ja ohohh,,kun katseli resuista silmääni ,,pyöritteli päätään ja mumisi taas ja sitten hän sanoi että sopiiko sinulle että koetetaan saada silmäsi kuntoon,koska hän on sattumalta "???" täällä kuin käymässä Helesingistä ja eihän siinä mitään häviä,koska silmäsi on muutenkin tuhoon tuomittu ja maanantaina siitä nakataan loputkin roskiin...vai mitä sanot nuori mies??
minä sanoin että joo ,,antaa mennä ja systerikin sanoi että joo ,,ja kun sairaalasta oli soitettu naapuriini Syrjäsen Matille ja sen kautta saatu myöskin lupa vanhemmiltani,niin kohta olinkin leikkaussalissa.....
Siinä makasin kummassakin käressä sellaiset kuin nykyaikaiset voimailuvetimet,,,jossa kahden puunpalan välissä oli jouset ja mulle sanottiin että jos kipiää tekee,niin purista niitä,,älä meitä jokka sohii sun silmäsi sisällä...
Eikä mua nukutettu,,,koska kuulemma kun taju menöö kankaalle,niin silimät lupsahtaa väärinpäin ja silloin on vaikeata leikata,,,ja niin alkoi leikkaus,,,,katossa killui muutama hienon vihreä valo ja haistoin kuin palaneen katkua ja kipiää teki ja taas jossakin paloi ja taas teki kipiää niin tottajumalauta....ähkin ja puhkuin ja puristelin niitä voimavälineitäni....
Tuntui viikolta,,,mutta aikaa meni muistaakseni kuutisen tuntia kun surina ja muu touhu lakkasi ja lakana päältäni pois sekä eikun huoneeseeni ja kohta nukahdinkin...päivän/toista kuorsasin...pillereilläkö vallan...
ja kun heräsin niin pääni kummallakin puolella oli sellaiset kumiset tyynyt ja sanottiin ettei mun saa missään tapauksessa päätäni yhtään liikuttaa...enkä liikuttanu.....en.
Sairaalassa makailin toista kuukautta ja sitten kävelyn opettelun jälkeen kotia,,musta merirosvolappu oikean silmäni päällä,,,,merirosvoksi mua koulussa sanottiin...
Ja näköni pelastui.....
Nyt vuoteen 2002 tänne Kauhajoelle Optikolle,,,Ahola nimi.
Menin uusimaan silmäklasini ja siihen vaaditaan lääkärin tuijotus ym muut toimenpiteet ja Ahola mun silmiäni katselemaan ja huusi että voi pyhät pyssyt....mikä jumakautta sun oikeaan silmääsi on sattunut ja minä siihen vastaamaan että vuonna 1958 ammuin siihen noloutaan jumalattomalla ritsalla ja kerroin Aholalle samat asiat kun äsken teillekin,,,että sattumalla se Helesingin tohtori sen leikkas ja sai kuntoon ja hyvä niin..
Noh.....silmälääkäri Ahola kysyi että saanko mä kattella silmääni sillai sinne sisälle,,,kuin kameralla ikään ja annoin luvan ja niin Ahola sitä tutki,,,ja päivitteli että voi herran piaksut sentään,,,onpa täällä jumalattomat vammat ollu,mutta ,,,,heetkinen,,,,,silmsäsi on leikattu näköjään laserilla,,,,siis laserilla....sanoi Ahola...
samalla siirsi sen kamerahässykän naamani edestä pois...
Jaa, sanoi Ahola,,, vai vuonna 1958,,,häh??ookko ihan tosissaas....häh? ja minä siihen että tottakai....muistan sen kuin eilisen päivän olin kansakoulussa Voltissa ja että mua siellä sanottiin merirosvoksi....mutta Ahola ei tätä puhettani uskonut....
Hän sanoi,,,tomerasti,,,että ensimmäiset laserileikkaukset tehtiin Tampereella 1984 ja samana vuonna myöskin Helsingissä...siis 1984 suunnilleen....joten silmäsi on leikattu sen jälkeen....täh??vai mitä Ekku
Siihen,,,minä kans tomerasti,,että totta joka sana multa,mutta Ahola senkun suuttui siitä...jä mäkin ja kun Ahola riemuissaan lausui,,,,väitäkkö...että sun silmäs leikkas tohtorismies Helesingistä,joka mukamas sattumalta tulla tupsahti Seinäjoelle mun ollessa siellä silmä tyhyjänä,,,häh...täh...ja Ahola oli melkoisen suuttuneen näköinen,,,ja edelleenkin minä kans...
Ahola jatkoi,,,riemuissaan...toiko se pikkuäijä kainalossaan laserleikkausvälineet,jokka painoi suunnilleen noin 2500 kiloa ja vain sun takia??ja vielä,,,herra paratkoon...kun laseria ei oltu edes keksittykään...silmäleikkaukseen,, täh..täh? kyseli Ahola ja mä kovin suuttuneena paiskasin Ahola pytingin oven kiinni,,että lämähti...ja kotiini jossa soitin systerille Tampereelle ja sitten Porin systerille ja he
kummatkin vannoivat että mun silmä puhkes vuonna 1958...siis 1958.
Jaahas,,,,,
oon miettiny,,,,kukas se pikkumies oikein oli...sitä palaneen käryä leikkaussalissa,,,vihreitä valoja katossa,,
laserin huminaa,,laserin aikaansaamia leikkausjälkiä silmäni sisällä..ja ja...vuotta 1958..ja ja...ja...
Selittäkää te...
21/4-2012.
Ekku Mattila
Olin muutama päivä sitten rakentanut itselleni todella voimakkaan ritsan,jonka kuminauhana oli polkupyörän sisäkumista leikattu suikale. Ammuksina käytin ns, "määllyjä" todella teräviä kuun mallisia koukkuja joilla kiinnitettiin piikkilankoja lehmien aitauksiin. Helposti määlly meni vanerinkin läpi,että mossahti..
Kello oli illalla noin kuusi. Kotini portailla tähtäilin nojallaan olevaa rautalapiota ja osuman tullessa kuului metallinen kilahdus.
Suunnilleen 4-5 ammunnan jälkeen en kuullutkaan osuman ääntä ja ajattelin etten osunut lainkaan .Äkkiä huomasin oikealle poskelleni valuvan jotakin märkää ja sellaista kuin harmahtavaa soppaa jota pyyhkin pois.
Kun valuminen jatkui,niin menin huoneeseeni jossa oli peili ja jumankautta,,,Oikeasta silmästäni nesteen valuminen vain lisääntyi ja siihen oli sekoittunut myöskin verensekaista tummahkoa ainetta..
Systerini Raili riensi myöskin katsomaan hätääni ja tottakait Martta äiteeni siihen häsyyhin ja kun äiteeni näki silmäni kunnon,niin pyörtyi että tömähti...maahan saakka,vaikeusaste 5,4,,kerien...
Minä höppänä lisäksi painoin silmääni kädelläni ja jumankautta se pullahti hassusti sisäänpäin,,lommolle ja siitä turskahti aikamoista sotkua...ja,,,ja,,,
Kohta huomasinkin istuvani potkukelkassa jota Raili polki kohden lääkäriä,,,Niirasen rouvaa,,kirkolla ,matkaa noin kilometri/toista,,, onneksi oli todella liukas keli ja systerini peffa pitkällä vauhditti " taksin" matkaa...
Siis lääkäriin ja Niiranen katseli lommolla olevaa silmääni ja eikun taksia soittamaan Anttonia Voltin aseman lähellä,,Volga muuten auto,,, asemalta piletti lättähattuun ja tunnin kuluttua Seinäjoen sairaalaan.
Matkalla pyörryin kerran kaksi ja yhden kerran oksennsin suoraan kanssamatkustajan syliin...nuori nainen, oli kauhuissaan,,,silmästänikö vaiko hameensa kunnosta...
siis silmäsairaalaan,,huoneeseen,jossa lommoista silmääni tutkittiin ja olivat huolestuneen näköisiä,,,lääkärit meinaan.. samoin systerini ja minäkin tietysti..ja lauantaiaamuna minulle sanottiin,että saat varautua siihen nuorikloppi että maanantaina joudutaan poistamaan vahingoittunut silmäni ,,,ettei mitään kuule voida tehdä sen pelastamiseksi..
Niin saapui sunnuntai ja huoneeni ovi aukaistiin ja sisään astui reipas pieni mies,valkoinen kihara tukka, noin 150 senttinen,,ei tukka ,vaan se mies,,,heh,,heh,,, tämä kätteli ja kyseli että mites menee ja ohohh,,kun katseli resuista silmääni ,,pyöritteli päätään ja mumisi taas ja sitten hän sanoi että sopiiko sinulle että koetetaan saada silmäsi kuntoon,koska hän on sattumalta "???" täällä kuin käymässä Helesingistä ja eihän siinä mitään häviä,koska silmäsi on muutenkin tuhoon tuomittu ja maanantaina siitä nakataan loputkin roskiin...vai mitä sanot nuori mies??
minä sanoin että joo ,,antaa mennä ja systerikin sanoi että joo ,,ja kun sairaalasta oli soitettu naapuriini Syrjäsen Matille ja sen kautta saatu myöskin lupa vanhemmiltani,niin kohta olinkin leikkaussalissa.....
Siinä makasin kummassakin käressä sellaiset kuin nykyaikaiset voimailuvetimet,,,jossa kahden puunpalan välissä oli jouset ja mulle sanottiin että jos kipiää tekee,niin purista niitä,,älä meitä jokka sohii sun silmäsi sisällä...
Eikä mua nukutettu,,,koska kuulemma kun taju menöö kankaalle,niin silimät lupsahtaa väärinpäin ja silloin on vaikeata leikata,,,ja niin alkoi leikkaus,,,,katossa killui muutama hienon vihreä valo ja haistoin kuin palaneen katkua ja kipiää teki ja taas jossakin paloi ja taas teki kipiää niin tottajumalauta....ähkin ja puhkuin ja puristelin niitä voimavälineitäni....
Tuntui viikolta,,,mutta aikaa meni muistaakseni kuutisen tuntia kun surina ja muu touhu lakkasi ja lakana päältäni pois sekä eikun huoneeseeni ja kohta nukahdinkin...päivän/toista kuorsasin...pillereilläkö vallan...
ja kun heräsin niin pääni kummallakin puolella oli sellaiset kumiset tyynyt ja sanottiin ettei mun saa missään tapauksessa päätäni yhtään liikuttaa...enkä liikuttanu.....en.
Sairaalassa makailin toista kuukautta ja sitten kävelyn opettelun jälkeen kotia,,musta merirosvolappu oikean silmäni päällä,,,,merirosvoksi mua koulussa sanottiin...
Ja näköni pelastui.....
Nyt vuoteen 2002 tänne Kauhajoelle Optikolle,,,Ahola nimi.
Menin uusimaan silmäklasini ja siihen vaaditaan lääkärin tuijotus ym muut toimenpiteet ja Ahola mun silmiäni katselemaan ja huusi että voi pyhät pyssyt....mikä jumakautta sun oikeaan silmääsi on sattunut ja minä siihen vastaamaan että vuonna 1958 ammuin siihen noloutaan jumalattomalla ritsalla ja kerroin Aholalle samat asiat kun äsken teillekin,,,että sattumalla se Helesingin tohtori sen leikkas ja sai kuntoon ja hyvä niin..
Noh.....silmälääkäri Ahola kysyi että saanko mä kattella silmääni sillai sinne sisälle,,,kuin kameralla ikään ja annoin luvan ja niin Ahola sitä tutki,,,ja päivitteli että voi herran piaksut sentään,,,onpa täällä jumalattomat vammat ollu,mutta ,,,,heetkinen,,,,,silmsäsi on leikattu näköjään laserilla,,,,siis laserilla....sanoi Ahola...
samalla siirsi sen kamerahässykän naamani edestä pois...
Jaa, sanoi Ahola,,, vai vuonna 1958,,,häh??ookko ihan tosissaas....häh? ja minä siihen että tottakai....muistan sen kuin eilisen päivän olin kansakoulussa Voltissa ja että mua siellä sanottiin merirosvoksi....mutta Ahola ei tätä puhettani uskonut....
Hän sanoi,,,tomerasti,,,että ensimmäiset laserileikkaukset tehtiin Tampereella 1984 ja samana vuonna myöskin Helsingissä...siis 1984 suunnilleen....joten silmäsi on leikattu sen jälkeen....täh??vai mitä Ekku
Siihen,,,minä kans tomerasti,,että totta joka sana multa,mutta Ahola senkun suuttui siitä...jä mäkin ja kun Ahola riemuissaan lausui,,,,väitäkkö...että sun silmäs leikkas tohtorismies Helesingistä,joka mukamas sattumalta tulla tupsahti Seinäjoelle mun ollessa siellä silmä tyhyjänä,,,häh...täh...ja Ahola oli melkoisen suuttuneen näköinen,,,ja edelleenkin minä kans...
Ahola jatkoi,,,riemuissaan...toiko se pikkuäijä kainalossaan laserleikkausvälineet,jokka painoi suunnilleen noin 2500 kiloa ja vain sun takia??ja vielä,,,herra paratkoon...kun laseria ei oltu edes keksittykään...silmäleikkaukseen,, täh..täh? kyseli Ahola ja mä kovin suuttuneena paiskasin Ahola pytingin oven kiinni,,että lämähti...ja kotiini jossa soitin systerille Tampereelle ja sitten Porin systerille ja he
kummatkin vannoivat että mun silmä puhkes vuonna 1958...siis 1958.
Jaahas,,,,,
oon miettiny,,,,kukas se pikkumies oikein oli...sitä palaneen käryä leikkaussalissa,,,vihreitä valoja katossa,,
laserin huminaa,,laserin aikaansaamia leikkausjälkiä silmäni sisällä..ja ja...vuotta 1958..ja ja...ja...
Selittäkää te...
21/4-2012.
Ekku Mattila
torstai 19. huhtikuuta 2012
James Randi is a coward…
19/4-2012
Ekku Mattila
26/3-2012 I challenged James Randi, an American skeptic, in a “fight” for the million dollars he has declared as the reward for the one who performs a supernatural act in supervised conditions. After a couple of days I sent my challenge on Randi’s Facebook page and today, on my birthday, Randi had deleted my message from his page. Apparently he had found out about my psychic abilities and withdrew in a cowardly way. Thus, it can be that soon Randi will receive, from me, a little package delivery… containing a piece of skirt fabric.
Ekku Mattila
The Clairvoyant who kicked James Randi’s ass.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)