Oli Marraskuun perjantai ja 13 päivä.
Olin muutama päivä sitten rakentanut itselleni todella voimakkaan ritsan,jonka kuminauhana oli polkupyörän sisäkumista leikattu suikale. Ammuksina käytin ns, "määllyjä" todella teräviä kuun mallisia koukkuja joilla kiinnitettiin piikkilankoja lehmien aitauksiin. Helposti määlly meni vanerinkin läpi,että mossahti..
Kello oli illalla noin kuusi. Kotini portailla tähtäilin nojallaan olevaa rautalapiota ja osuman tullessa kuului metallinen kilahdus.
Suunnilleen 4-5 ammunnan jälkeen en kuullutkaan osuman ääntä ja ajattelin etten osunut lainkaan .Äkkiä huomasin oikealle poskelleni valuvan jotakin märkää ja sellaista kuin harmahtavaa soppaa jota pyyhkin pois.
Kun valuminen jatkui,niin menin huoneeseeni jossa oli peili ja jumankautta,,,Oikeasta silmästäni nesteen valuminen vain lisääntyi ja siihen oli sekoittunut myöskin verensekaista tummahkoa ainetta..
Systerini Raili riensi myöskin katsomaan hätääni ja tottakait Martta äiteeni siihen häsyyhin ja kun äiteeni näki silmäni kunnon,niin pyörtyi että tömähti...maahan saakka,vaikeusaste 5,4,,kerien...
Minä höppänä lisäksi painoin silmääni kädelläni ja jumankautta se pullahti hassusti sisäänpäin,,lommolle ja siitä turskahti aikamoista sotkua...ja,,,ja,,,
Kohta huomasinkin istuvani potkukelkassa jota Raili polki kohden lääkäriä,,,Niirasen rouvaa,,kirkolla ,matkaa noin kilometri/toista,,, onneksi oli todella liukas keli ja systerini peffa pitkällä vauhditti " taksin" matkaa...
Siis lääkäriin ja Niiranen katseli lommolla olevaa silmääni ja eikun taksia soittamaan Anttonia Voltin aseman lähellä,,Volga muuten auto,,, asemalta piletti lättähattuun ja tunnin kuluttua Seinäjoen sairaalaan.
Matkalla pyörryin kerran kaksi ja yhden kerran oksennsin suoraan kanssamatkustajan syliin...nuori nainen, oli kauhuissaan,,,silmästänikö vaiko hameensa kunnosta...
siis silmäsairaalaan,,huoneeseen,jossa lommoista silmääni tutkittiin ja olivat huolestuneen näköisiä,,,lääkärit meinaan.. samoin systerini ja minäkin tietysti..ja lauantaiaamuna minulle sanottiin,että saat varautua siihen nuorikloppi että maanantaina joudutaan poistamaan vahingoittunut silmäni ,,,ettei mitään kuule voida tehdä sen pelastamiseksi..
Niin saapui sunnuntai ja huoneeni ovi aukaistiin ja sisään astui reipas pieni mies,valkoinen kihara tukka, noin 150 senttinen,,ei tukka ,vaan se mies,,,heh,,heh,,, tämä kätteli ja kyseli että mites menee ja ohohh,,kun katseli resuista silmääni ,,pyöritteli päätään ja mumisi taas ja sitten hän sanoi että sopiiko sinulle että koetetaan saada silmäsi kuntoon,koska hän on sattumalta "???" täällä kuin käymässä Helesingistä ja eihän siinä mitään häviä,koska silmäsi on muutenkin tuhoon tuomittu ja maanantaina siitä nakataan loputkin roskiin...vai mitä sanot nuori mies??
minä sanoin että joo ,,antaa mennä ja systerikin sanoi että joo ,,ja kun sairaalasta oli soitettu naapuriini Syrjäsen Matille ja sen kautta saatu myöskin lupa vanhemmiltani,niin kohta olinkin leikkaussalissa.....
Siinä makasin kummassakin käressä sellaiset kuin nykyaikaiset voimailuvetimet,,,jossa kahden puunpalan välissä oli jouset ja mulle sanottiin että jos kipiää tekee,niin purista niitä,,älä meitä jokka sohii sun silmäsi sisällä...
Eikä mua nukutettu,,,koska kuulemma kun taju menöö kankaalle,niin silimät lupsahtaa väärinpäin ja silloin on vaikeata leikata,,,ja niin alkoi leikkaus,,,,katossa killui muutama hienon vihreä valo ja haistoin kuin palaneen katkua ja kipiää teki ja taas jossakin paloi ja taas teki kipiää niin tottajumalauta....ähkin ja puhkuin ja puristelin niitä voimavälineitäni....
Tuntui viikolta,,,mutta aikaa meni muistaakseni kuutisen tuntia kun surina ja muu touhu lakkasi ja lakana päältäni pois sekä eikun huoneeseeni ja kohta nukahdinkin...päivän/toista kuorsasin...pillereilläkö vallan...
ja kun heräsin niin pääni kummallakin puolella oli sellaiset kumiset tyynyt ja sanottiin ettei mun saa missään tapauksessa päätäni yhtään liikuttaa...enkä liikuttanu.....en.
Sairaalassa makailin toista kuukautta ja sitten kävelyn opettelun jälkeen kotia,,musta merirosvolappu oikean silmäni päällä,,,,merirosvoksi mua koulussa sanottiin...
Ja näköni pelastui.....
Nyt vuoteen 2002 tänne Kauhajoelle Optikolle,,,Ahola nimi.
Menin uusimaan silmäklasini ja siihen vaaditaan lääkärin tuijotus ym muut toimenpiteet ja Ahola mun silmiäni katselemaan ja huusi että voi pyhät pyssyt....mikä jumakautta sun oikeaan silmääsi on sattunut ja minä siihen vastaamaan että vuonna 1958 ammuin siihen noloutaan jumalattomalla ritsalla ja kerroin Aholalle samat asiat kun äsken teillekin,,,että sattumalla se Helesingin tohtori sen leikkas ja sai kuntoon ja hyvä niin..
Noh.....silmälääkäri Ahola kysyi että saanko mä kattella silmääni sillai sinne sisälle,,,kuin kameralla ikään ja annoin luvan ja niin Ahola sitä tutki,,,ja päivitteli että voi herran piaksut sentään,,,onpa täällä jumalattomat vammat ollu,mutta ,,,,heetkinen,,,,,silmsäsi on leikattu näköjään laserilla,,,,siis laserilla....sanoi Ahola...
samalla siirsi sen kamerahässykän naamani edestä pois...
Jaa, sanoi Ahola,,, vai vuonna 1958,,,häh??ookko ihan tosissaas....häh? ja minä siihen että tottakai....muistan sen kuin eilisen päivän olin kansakoulussa Voltissa ja että mua siellä sanottiin merirosvoksi....mutta Ahola ei tätä puhettani uskonut....
Hän sanoi,,,tomerasti,,,että ensimmäiset laserileikkaukset tehtiin Tampereella 1984 ja samana vuonna myöskin Helsingissä...siis 1984 suunnilleen....joten silmäsi on leikattu sen jälkeen....täh??vai mitä Ekku
Siihen,,,minä kans tomerasti,,että totta joka sana multa,mutta Ahola senkun suuttui siitä...jä mäkin ja kun Ahola riemuissaan lausui,,,,väitäkkö...että sun silmäs leikkas tohtorismies Helesingistä,joka mukamas sattumalta tulla tupsahti Seinäjoelle mun ollessa siellä silmä tyhyjänä,,,häh...täh...ja Ahola oli melkoisen suuttuneen näköinen,,,ja edelleenkin minä kans...
Ahola jatkoi,,,riemuissaan...toiko se pikkuäijä kainalossaan laserleikkausvälineet,jokka painoi suunnilleen noin 2500 kiloa ja vain sun takia??ja vielä,,,herra paratkoon...kun laseria ei oltu edes keksittykään...silmäleikkaukseen,, täh..täh? kyseli Ahola ja mä kovin suuttuneena paiskasin Ahola pytingin oven kiinni,,että lämähti...ja kotiini jossa soitin systerille Tampereelle ja sitten Porin systerille ja he
kummatkin vannoivat että mun silmä puhkes vuonna 1958...siis 1958.
Jaahas,,,,,
oon miettiny,,,,kukas se pikkumies oikein oli...sitä palaneen käryä leikkaussalissa,,,vihreitä valoja katossa,,
laserin huminaa,,laserin aikaansaamia leikkausjälkiä silmäni sisällä..ja ja...vuotta 1958..ja ja...ja...
Selittäkää te...
21/4-2012.
Ekku Mattila
