25/4-2012
Selvänäkijä
Ekku Mattila
Kyllikki Saarta ei murhattu.
Hän paiskautui onnettoman yhteensattuman seurauksena soratien oikealle puolelle saaden ne vammat kehoonsa,jotka ruumiinavauksessa havaittiin.
Noin puolisen tuntia iltaseuroista lähdettyään Kyllikki polki pyörällään kotiaan kohden .Kun Isojoen tie kääntyy oikealle Kauhajoen suuntaan alkaa noin 900 metrinen aika raskas tieosuus ja ollessaan juuri nousun alkupäässä, takaa tietä tulee Pobeda merkkinen henkilöauto,jossa on kaksi Kyllikille tuttua nuorukaista. He hiljentävät autonsa vauhdin sekä huomatessaan Kyllikin raskaan pyöräilyn toinen ehdottaa,että hän voi auttaa Kyllikkiä mäen päälle saakka,niin että avonaisesta auton ikkunasta alkaa työntää Kyllikkiä vasemmasta olkapäästä kiinnipitäen.
Niin tehdäänkin.
Tie oli silloin soratie.Sen kummallakin puolella ja varsinkin mäen korkeimmalla kohdalla oli teräviä irtolohkareita kallion räjäytyksestä johtuen.Aivan huomaamatta auton ja Kyllikin vauhti oli noussut noin
15-20 km tunnissa ja kun mäki alkaa hiukkasen olla myötäinen,niin Kyllikin polkupyörä hetken heijattuaan hallitsemattomasti syöksyy tien oikealle puolelle,
Suurimmat vammat Kyllikki sai kasvoihinsa..isku vaakasuoraan,niin voimakkaasti,että Kyllikin nenä ja poskiluu murtui...ja suuret ruhjeet rintakehän yläosan sekä lantionsa seutuville. Nämä olivat ne suurimmat vammat,jotka syntyivät Kyllikin ruumiiseen hänen suistuttuaan kivikkoon. Polkupyörän ohjaustanko vääntyi juuri sillä hetkellä rungon suuntaan päittäin Kyllikin kehon osuessa siihen.
Pojat järkyttyivät valtavasti huomattuaan onnettomuuden. Kyllikin vertavaluvan ruumiin näkeminen aiheutti sen että he ajoivat autollaan iäkkään sukulaisensa luokse ja hänelle kertoivat tapahtuman. Mies ajoikin mobedillaan noin puolen tunnin päästä paikalle ja kun tajusi Kyllikin olevan kuolleen raahasi tytön kauemmaksi tien sivuun ja samana yönä tuli uudelleen onnettomuuspaikalle sekä hautasi Kyllikin suohautaan.
Asuessani Keravalla sain vieraakseni vuonna 1985 kaksi krp etsivää,jotka halusivat minulta tietää että minkä takia Kyllikin hautaaja otti tytöltä vyön irti ja sitten kiinnitti sen uudelleen ns vyöasentoon soljen ollessa vyössä olevassa reijässä.
Kerroin ettei siinä niin käynyt...vaan hautaajan raahatessa Kyllikkiä vyöstä kiinnipitäen,se luiskahtikin tytön uumalta irti ja hautaaja otti uuden otteen jaloista,sekä heitti irronneen vyön sammalikkoon.
Aamulla varhain Hautaaja tuli uudelleen suohaudalle ja löysikin irronneen vyön, jonka hän piilotti suohautaan nostamalla muutamaa sammalpaakkua ja löydettyään myös kengän,kaulaliinan sekä irtonaisen sukan hän piilottti ne lähelle Kyllikin suohautaa.
Poiisit sanoivat että nyt heille selvisi uudelleen haudatun vyön tarina.
Olen tästä Kyllikki Saaren asiasta kirjoittanut useampaan lehteen ja tarkin kertomus löytyykin Ultra -lehdestä numero 5,,toukokuun numero. 1993.
2001 vuonna aloin miettimään,että jos joku hautaa ruumiin suohautaan,niin tokkopa hän lapionsa takaisin markilleen kantaa ja koska minulla oli hyvä ns miinaharava,niin kävelin Kyllikin suohaudalla parisen tuntia ja muutaman ruostuneen olutpurkin,pellisen kattilankannen jälkeen löysinkin ruostuneen lapion., leveys oli noin 20 senttiä ja koska tutkijoilla oli jo tarkat mitat suohaudasta, soitin heille.
Noin tunnin kuluttua olivat Vaasan miehet täällä ja veivät lapion mukanaan. Ilmeisesti se sama jolla Kyllikki haudattiin suohautaansa. Lapion valokuva,sekä kertomus sen löytymisestä on Alibi-lehdessä 1994.
Hautaaja oli koneiden korjaaja,seppä,sekä suutari ammatiltaan....se nyöritetty villalanka..???
Pobedan kuski muutti Norjaan 3 vuoden päästä onnettomuudesta, apukuski ja Kyllikkiä työntämällä auttanut Pohjoiseen,jossa hukkui muutaman vuoden kuluttua...
Hautaaja kuoli sydänkohtaukseen pian tapauksen jälkeen...
Kertoi
Ekku Mattila
25/4-2012.
