30/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
On kevät,,Huhtikuun alkupuoli ja hiihtelen Matinkylän kohdalla meren jäällä.
Olen aina tykännyt hiihdosta,varsinkin meren jäällä,koska kovan myötätuulen takia tunnet melkein liitäväsi.
Niinkuin nytkin.
Tapanani oli hiihtää alussa aina vastatuuleen ja sitten kääntyä takaisinpäin kovan tuulen avustamana.
Olin edennyt rannasta noin 5 kilometrin päähän ja tarkoituksena kohdistaa paluuni Otaniemen rantaan ja sitäkautta rantaviivaa Matinkylää kohti.
Osasin jo pentuna ns luisteluhiihdon ja tuulen siivittämänä viiletin kohti kahta saarta,joiden välimatka toisistaan oli suunnilleen 60 metriä. Näin jo etäämpänä meren jäällä tummemman kohdan ja juuri siinä kohtaa josta pian luistelisin...kummallisen tumman kohdan..,jollakin tavalla todella uhkaavan ja jota kohti etenin kovaa vauhtia.
Noin 30 metrin päässä tummaa kohtaa äkkiä tajusinkin sen muodostuneen sulasta vedestä..10 metriä läpimitaltaan ja sitä kohtaa olin menossa..
Juuri ja juuri sain sukseni senverran käännetyiksi että liuin sulan jääreunaa hipoen ohi kavalan vesiansan ja sydämeni tykyttäen pelastuin. Jos väistöni ei olisi onnistunut...jos ja jos....
Siis....mikä on elämän tarkoitus...me jokainen kuulumme kummalliseen elämän kiertokulkuun ja meillä kaikilla on jotakin tekemistä toistemme kanssa...jos olisin jäänyt sulaan....nykyisestä yhdestätoisa lapsestani
kymmenen ei olisi koskaan syntynyt...opiskelijan kaksoset murhattu....nykyinen Blogini jäänyt tekemättä...ja..ja..ja....
paljon ja ja ja ja....
Tuumaili;
30/4-2012.
Ekku Mattila
