16/4-2012
Ekku Mattila
On Länsi Winrgianissa talo,
R ja Turnern omistaa sen,
ja kohta syntyy suuri palo,
on herra Turnen entinen,
hän kaatuu kahteen laukaukseen.
Williamin surua,
ei millään voi mitata,
on C ja 29,
taas surua
ja kuolemaa,
voi pahaa maailmaa.
Hei te Kurskin veljet,
katsokaa ja mitatkaa,
nyt syntyy taas
samanmoinen,
tätä ette ylös saa.
Kaikuu huudot,
raitehilta,
savua ja ulinaa,
Japanista äänet kuulen,
On pato suuri korkea,
mut betonissa halkeama,
tää lähellä suuren kanjonin,
järistys sen halkaisee,
Pisassa on kallistuma,
joka vääntää seinät sen,
alas vajoo vuodet sadat.
Krimin sola,
Nopolissa,
täynnänsä on laineita,
tää järistys on valtava.
Suuri patsas huudahtaa,
Ameriikka on täällä,
sen käsi putoo,
liikahtaa,
kun vartijat on poissa,
Toinen ohjus vuorelta,
se salaa ylos päästetään,
saman kokee kohtalon,
nyt maahan tekee onkalon,
Kimiä ei naurata.
Ne kolme Suomen vartijaa,
Afganista saapuu,
jää yhtä monta perhettä.
Nyt vahinko
ja räjähdys,
on suuri keskel taloja,
pääkaupungista kuuluu,
Taas saaressa,
on surua,
kun yksi iso sammuu,
tän suku oli Intias.
Ekku Mattila
16/4-2012.
