26/4-2012
Ekku Mattila.
Huhtikuussa 1982 tuli asiakkaakseni mies,jonka isä oli ollut kateissa kolmisen viikkoa.
Kadonnutta oltiin etsitty satojen etsijöiden toimesta jo senkin takia,koska hän oli 83 vuotias sekä hänen huonon liikkuvuutensakin takia.
Vanhus oli lähtenyt hakemaan postiaan laatikosta,joka sijaitsi noin 30 metrin päässä rivitalons asunnosta.
Mies pystyi ottamaan vain hyvin lyhyitä askeleita,eikä muutenkaan liikkunut pihapiiriään kauemaksi.
Kun kerroin että kadonnut on sen tien varressa päätieltä noin 300 metrin päässä,on kuollut ja makaa niin
että oikea olkapää koskettaa pientä koivuntainta...ei kadonneen poika millään sitä uskonut.Kartasta katsottaessa paikan pitäisi olla noin 6 km päässä kadonneen asunnosta,,joten en kai ole erehtynyt tiestä
kysyi poika...
En vastasin ja kehoitin etsijöitä menemään sinne etsimään ja asiakas lähti....miettivän näköisenä...uskoi
vastaustani höpö jutuiksi...
Koska seuraavana päivänä taivaalta tuli ns takatalvi 30 senttisen lumen muodossa,uusi etsintä jouduttiin siirtämään myöhemmäksi kevättä,en minäkään ehtinyt mukaan ja muutettuamme Alahärmään asumaan
unohdin asian kokonaan.
Kuitenkin Härmässä sain muutaman viikon kuluttua puhelun,jossa kerrottiin kadonneen vanhuksen löytyneen sanomastani paikasta,,parkkikasasta,ja hänen oikeaa olkaansa kosketti nuori koivuntaimi.
(nuorille tarkennuksena että parkkikasa on kuorimaraudalla aikaansaatu männyn kuorikerros)
Ainoastaan matkasta erehdyin hiukan....vanhus oli noin 4 km päässä päätieltä ja 200 metriä oikealle
metsätielle...
Kertoi;
26/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
