29/4-2012
Ekku Mattila
selvänäkijä.
On Kesäkuu, aamulla kello kuusi ja käki kukkuu komeasti.
Olen noin puolisen tuntia juossut Olarin sahanpuruisella lenkkipolulla ja nautin täysin kesän raikkaasta aamuhetkestä.Olen aina pitänyt aikaisesta aamuhetkestä koska luonto on silloin parhaimmillaan,varsinkin keväällä.
Pururadalle tullessani siellä ei ollut muita juoksijoita,mutta nyt huomasin edessäni juoksevan noin 100 metrin päässä, kevyttä holkkää tummapukuisen hahmon.Olen aina halunnut kilpailla,,varsinkin juoksuradoilla ja tavallaan ottaa "miehestä mittaa" joten kiristin vauhtia saadakseen edelläjuoksevan kiinni.
Pääsin hänestä noin 30 metrin päähän ja vaikka kuinka lisäsin nopeuttani...meidän välimatka pysyi koko ajan samana.
Jossain vaiheessa ajattelin että taitaapa kaveri olla joku entinen huippu-urheilija, joka haluaa leikkiä meidän huonompikuntoisten kanssa kissaa ja hiirtä,kunnes äkkiä huomasinkin juoksijassa kummallisen asian.
Hänellä ei ollut lainkaan lenkkiasusteita,,,ei verkkareita,,ei juoksukenkiä,,ei mitään sellaista yllään joka pururadalle mielletään...vain tummahko puku ja mustat kengät....
Ja minä poika ihmettelin....hammasta purren koetin vauhtia lisäämällä saavuttaa pukumiehen,mutta en millään onnnistunut siinä...välimatka pysyi koko ajan noin 30;ssä metrissä....
Siihen aikaan...1977 olin jo harjoitellut kovasti koska tarkoituksenani oli osallistua veteraanien Suomenmestaruuskisoihin,joten voin vakuuttaa että olin todella kovassa kunnossa...1500 metriä 4,20..5000 metriä 17,18 ja kymppitonni 35,30 joten oletin saavani pukumiehen kiinni...mutta ei...
Siinä se mennä koikkelehti edelläni että pukunsa liepeet vain heilahteli.
Tuumasin että äijän täytyy olla joku olympiatason entinen mestari,mutta sitä ihmettelin että miksi ihmeessä lenkkipolulla tumma puku päällään....ja kun pururadan pienehkössä nousussa katosi edestäni niinkuin maan nielemänä..tajusinkin heti ettei pukumies ollut lainkaan tästä maailmasta.
Tutkin katomiskohtaa kuin Irokeesi-inkkari,mutta ei siinä ollut sellaista kohtaakaan jonne olisi voinut livahtaa...matalaa 20 senttistä saniaista,,pieninä kiviä siellä täällä ja nuorta koivupuustoa.
Pukumieskummitus katosi kuin ilmaan...puff...
Sinne meni.....jonnekin...
kertoi;
29/4-2012.
Ekku Mattila
