21/4-2012
Ekku Mattila
Isäni kertoi tästä tapahtumasta minulle,sekä näytti "taistelutantereen"
Vuonna 1973 olin ollut moottoripyörällä syntymäkodissani viikon verran ja tullut takaisin Helsinkiin ,kun puhelin soi...
Isäs täällä terve,,,mitäs kuuluu,, oot näköjään jo tullu asuntoos,,,koskas tuut seuraavan kerran tänne Härmään päin ja kun sanoin että noin kuukauden päästä,niin isä sanoi että tuukko ennemmin ja sanoin että kolomen viikon päästä ja isä taas että tuukko ennemmin ja sanoin että noh kaharen viikon päästä ja taas isä sanoi että tuukko ennemmin ja mä siihen että tuun huomenaamulla kello 06,00...
Tuumasin mielessäni että mikä siellä on vialla ja yöllä kello 01,00 otin suunnan Härmää kohoren...
Tasan kuudelta kotipihallani ja kukas siellä pellolta huikki kun isäni ja menin sinne...
Meinasin silmäni pudottaa isän nähdessäni,sillä hänellä oli silimät suurina kuin teelautaset,naarmuja naamansa täynnä,tukka hapsollaan ja toinen silmä mustana. Myös isän tekarit olivat näköjään poissa ja sen kyllä huomasi.... aikalailla sössöttämistä isän puhe oli...
Kuitenkin sain selvää....että.....pari päivää sitten isä meni jokirannan pellolle,,,kuseskelemaan,,tottakait,lannoittamaan peltoaan.Karin talon suunnasta ilmaantui sellainen, isän mukaan
pitkä makkara joka kimalteli ja aivan äänettömästi liikkui joen yläpuolella,,,makkara kooltaan noin 10-15 metriä.
Kun makkara oli suoraan isän kohdalla joen päällä,matkaa noin 30 metriä,siitä tullahti kymmenkunta kirkasta ja sykkivää valoa ja ne lähtivät nopeasti eri suuntiin ...Sitä isä ihmetteli,kunnes aivan yläpuoleltaan alkoi kuulumaan sellaista ampiasten surinaa,kuitenkin kovemmalla äänellä ja samalla isän viereen ilmaantui kaksi lasta, noin metrin pituisia kumpikin.. Nämä alkoivat tosissaan isää reuhtomaan sinne ja tänne ja jossakin vaiheessa isä huomasi roikkuvansa ilmassa,noin 10 sentin korkeudella maasta...
Ja isä sorankäynyt mies ei hevillä venäläisten sotavangiksi suastunut..vaan alkoi jumalattoman vastaanpyristelyn ja siinä rytäkässä hukkasi tekarinsakin...sai naamaansa ne jäliet ja tukkansa sikinsokin.
Isä ihmetteli niiden kersojen valtavaa voimaa ja niiden kummallisen värisiä vaatteitaan...niinkuin silkkiä ja
jotakin ohutta peltiä.
Ja isä tappeli kuten Laatokan lähellä Äyräpäässä..sekä veteli kersoja pitkin pläsiä...vähän niinkuin siinä
toisessa tappelussa...Isän mukaan aikaa vierähti muutaman minuutin,kunnes kersat katosi,surina loppui taivaalta ja isä huojui ilman hampaitaan...
Sitten soitto mulle ja minä kuuntelin isän kertomuksen....Sanoin ettei ne mitään ryssiä...oho...venälääsiä ollut
vaan uffomiehiä,humanoidia ja ne meinas napata sun jonnekin avaruuksien taakse,,tutkimuksiin...vanhan Härmän häjyn,,,,ja isä väitti,että alas paskaa puhele,,,noli ryssiä,,,taas oho...venälääsiä ja ne meinas ottaa
hänet sotafanggiksi.... eikä uskonut mun puheitani..
Se paikka,missä isä taisteli vastaan oli todella kynnetty yltympäriinsä...näki että siinä ei ryhmähalia harrastettu
vaan jumalatoonta. rymistelyä. Isä löyti jopa tekarinsakin ja oli tyytyväänen...ne maksoi kuulemma 150 mk.
Noh,,,,koska isä ei mua uskonut,niin lähetin hänelle viitisenkymmentä Vimana-lehteä joissa oli kymmeniä samankaltaisia kirjoituksia... ja vasta sitten isä uskoi puheeni.
Ja äitee ihimetteli...
mitä ne näki Väinössä...kivimiehessä ja maanviljelijässä,,,laturikin vielä...
Olisko niillä ollut präjäytyshommeleita...???kysyn minä....
Lauantain ratoksi kirjoitteli:
21/4-2012.
Ekku Mattila
