21/4-2012
Ekku Mattila
Nyt on vuosi 2800. On vain yksi maa ilman rajoja, yksi kansa,samaa rotua ,ei sotia eikä tappamisia.
Näen inhimmillisen ihmisen,vihaa vailla,ei kateutta,eikä kavaluutta. Suurena ihmettelyn aiheena on meidän
aikamme eläinten kasvattaminen ,niiden tappaminen ja lihan syönti, suuret teurastamot veri ja nahka,eläinten tuska ja kuolema. Hirvittävänä muistona meidän ajasta näkyy tuhot valtamerten,luonnon saasteet ja valtavat
liikkuvat konehirviöt...ahneutta ylenmäärin.
Meidät muistetaan kummallisina apinoina,karvaisine hiuksineen, ja ne röhöttävät naurut ja kännipäiset kuvatukset. Meitä katsotaan tappavat tupakit suussamme,,kuolaavina huumeisina ihmispupuina, naamallamme
pateettinen irvistys.
Ja ne sodat, irvistävät päät ja irtonaiset jäsenet. Kuoleman irvistykseen jähmettyneet suumme, ammus,jonka jättämä jälki on melkein irstas ...keskiruumis kaukana puun oksalla...suolikasa,jota korpit nokkivat.
ja se rahanjumala oli kaikkien huulilla.
Ahneuden kuume,
mulle kaikki,sulta pois,
väisty tieltäni,
pois taikka ammun.
tänne se kultakasa,
minä,
minä...
Ja meitä säälitään,,,tulevaisuudessa tuolla, me ihmisparat,,hiukkasen simpanssia viisaampina,,,mukamas.
nään tuolla räjähdyksen,
sen voima ydin,
halkaisee,
tää heti muuttaa kehityksen,
se taivaan maan,
nyt valaisee,
ja meidän aika,
on poissa.
Ekku Mattila