29/4-2012
Ekku Mattila
Selvänäkijä.
Katselin eilen televisiota ja siinä kerrottiin Ranskalaisesta insinööristä.
Koska miehellä oli aurassaan niin paljon surua, laitoin nimensä muistiin ja julkaisen sen tässä ja nyt.
Henri Brecinski.
Jotain hänelle on tulossa...sairauttako...taikka vakavampaa...jotakin kuitenkin...
Varmasti muistattekin että näen valokuvista,taikka televiosiokuvista ihmisen hyvän taikka huonon auran ja jos siinä havaitsen surun harson,se tarkoittaa todella sitä. ja Henrissä se näkyy..
Se toinen on Alajärven suuri mies...Raimo...Vistbacka..ex-vallesmanni....mene tutkimuksiin ja koetetaan tällä tavalla estää tilanteen paheneminen...
Kolmas on Viron Pressa llves.....ja samat sanat hänellekin...
Nyt mennään Kustaviin...eteläsuomeen,,Turun kupeeseen...
Noin 12 vuotta sitten joku osti paikasta suuren maatilan..rakennuksineen kaikkineen..ja käteisellä.
Aivan lähellä asui siihen aikaan Suomen Suuri Mies Kenraali Äänruuth...ja ihmetteli naapuriinsa ilmestynyttä huvila/pommisuojaa. Kaikki tarvittavat tavarat ja muut rakennusaineet,,sementit,betoniraudat
putket ja sellaiset tuotiin rekoilla muualta...kauempaa...ei lähikaupoista...ei...ja jopa rakennusmiehet olivat kaukaa rajan takkaa......juu...
Nyt tuloo kysymys????
Jos Suomalaanen,kuka tahansa tekee saman offensiifin toiseen maahan...vaikkapa Putinin talon lähettyville,niin ei onnnistuisi ikimaailmassa....!!!!!!!!!!Tekisi mieleni sanoa nyt,että mitä helevettiä oikein on tapahtumassa,,mutten sano,koska oon jo niin sanonut muissa teksteissäni..
Täh????
Kysyi;
29/4-2012
Ekku Mattila
selvänäkijä.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Olarin juokseva kummitus 1977.
29/4-2012
Ekku Mattila
selvänäkijä.
On Kesäkuu, aamulla kello kuusi ja käki kukkuu komeasti.
Olen noin puolisen tuntia juossut Olarin sahanpuruisella lenkkipolulla ja nautin täysin kesän raikkaasta aamuhetkestä.Olen aina pitänyt aikaisesta aamuhetkestä koska luonto on silloin parhaimmillaan,varsinkin keväällä.
Pururadalle tullessani siellä ei ollut muita juoksijoita,mutta nyt huomasin edessäni juoksevan noin 100 metrin päässä, kevyttä holkkää tummapukuisen hahmon.Olen aina halunnut kilpailla,,varsinkin juoksuradoilla ja tavallaan ottaa "miehestä mittaa" joten kiristin vauhtia saadakseen edelläjuoksevan kiinni.
Pääsin hänestä noin 30 metrin päähän ja vaikka kuinka lisäsin nopeuttani...meidän välimatka pysyi koko ajan samana.
Jossain vaiheessa ajattelin että taitaapa kaveri olla joku entinen huippu-urheilija, joka haluaa leikkiä meidän huonompikuntoisten kanssa kissaa ja hiirtä,kunnes äkkiä huomasinkin juoksijassa kummallisen asian.
Hänellä ei ollut lainkaan lenkkiasusteita,,,ei verkkareita,,ei juoksukenkiä,,ei mitään sellaista yllään joka pururadalle mielletään...vain tummahko puku ja mustat kengät....
Ja minä poika ihmettelin....hammasta purren koetin vauhtia lisäämällä saavuttaa pukumiehen,mutta en millään onnnistunut siinä...välimatka pysyi koko ajan noin 30;ssä metrissä....
Siihen aikaan...1977 olin jo harjoitellut kovasti koska tarkoituksenani oli osallistua veteraanien Suomenmestaruuskisoihin,joten voin vakuuttaa että olin todella kovassa kunnossa...1500 metriä 4,20..5000 metriä 17,18 ja kymppitonni 35,30 joten oletin saavani pukumiehen kiinni...mutta ei...
Siinä se mennä koikkelehti edelläni että pukunsa liepeet vain heilahteli.
Tuumasin että äijän täytyy olla joku olympiatason entinen mestari,mutta sitä ihmettelin että miksi ihmeessä lenkkipolulla tumma puku päällään....ja kun pururadan pienehkössä nousussa katosi edestäni niinkuin maan nielemänä..tajusinkin heti ettei pukumies ollut lainkaan tästä maailmasta.
Tutkin katomiskohtaa kuin Irokeesi-inkkari,mutta ei siinä ollut sellaista kohtaakaan jonne olisi voinut livahtaa...matalaa 20 senttistä saniaista,,pieninä kiviä siellä täällä ja nuorta koivupuustoa.
Pukumieskummitus katosi kuin ilmaan...puff...
Sinne meni.....jonnekin...
kertoi;
29/4-2012.
Ekku Mattila
Ekku Mattila
selvänäkijä.
On Kesäkuu, aamulla kello kuusi ja käki kukkuu komeasti.
Olen noin puolisen tuntia juossut Olarin sahanpuruisella lenkkipolulla ja nautin täysin kesän raikkaasta aamuhetkestä.Olen aina pitänyt aikaisesta aamuhetkestä koska luonto on silloin parhaimmillaan,varsinkin keväällä.
Pururadalle tullessani siellä ei ollut muita juoksijoita,mutta nyt huomasin edessäni juoksevan noin 100 metrin päässä, kevyttä holkkää tummapukuisen hahmon.Olen aina halunnut kilpailla,,varsinkin juoksuradoilla ja tavallaan ottaa "miehestä mittaa" joten kiristin vauhtia saadakseen edelläjuoksevan kiinni.
Pääsin hänestä noin 30 metrin päähän ja vaikka kuinka lisäsin nopeuttani...meidän välimatka pysyi koko ajan samana.
Jossain vaiheessa ajattelin että taitaapa kaveri olla joku entinen huippu-urheilija, joka haluaa leikkiä meidän huonompikuntoisten kanssa kissaa ja hiirtä,kunnes äkkiä huomasinkin juoksijassa kummallisen asian.
Hänellä ei ollut lainkaan lenkkiasusteita,,,ei verkkareita,,ei juoksukenkiä,,ei mitään sellaista yllään joka pururadalle mielletään...vain tummahko puku ja mustat kengät....
Ja minä poika ihmettelin....hammasta purren koetin vauhtia lisäämällä saavuttaa pukumiehen,mutta en millään onnnistunut siinä...välimatka pysyi koko ajan noin 30;ssä metrissä....
Siihen aikaan...1977 olin jo harjoitellut kovasti koska tarkoituksenani oli osallistua veteraanien Suomenmestaruuskisoihin,joten voin vakuuttaa että olin todella kovassa kunnossa...1500 metriä 4,20..5000 metriä 17,18 ja kymppitonni 35,30 joten oletin saavani pukumiehen kiinni...mutta ei...
Siinä se mennä koikkelehti edelläni että pukunsa liepeet vain heilahteli.
Tuumasin että äijän täytyy olla joku olympiatason entinen mestari,mutta sitä ihmettelin että miksi ihmeessä lenkkipolulla tumma puku päällään....ja kun pururadan pienehkössä nousussa katosi edestäni niinkuin maan nielemänä..tajusinkin heti ettei pukumies ollut lainkaan tästä maailmasta.
Tutkin katomiskohtaa kuin Irokeesi-inkkari,mutta ei siinä ollut sellaista kohtaakaan jonne olisi voinut livahtaa...matalaa 20 senttistä saniaista,,pieninä kiviä siellä täällä ja nuorta koivupuustoa.
Pukumieskummitus katosi kuin ilmaan...puff...
Sinne meni.....jonnekin...
kertoi;
29/4-2012.
Ekku Mattila
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Ennustus Afganistanista.
27/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Laitan välillä "Suomeksi".....
Afganistanilaisella kaivosministerillä .. Ahmad Nasid Nukkadilla on valtava surun harso ympärillään.
Ei mitään toivoa enää ja on kyse kenties muutamasta päivästä...korkeintaan muutamasta kuukaudesta .
ja pommi hänet hajottaa atomeiksi...
Kannattaako hänen muuttaa vaikka maata,,,jonnekin autiolle saarelle...vuoren huipulle kenties...luolaan
ehkäpä...ei kannata...
Kerronpa vanhan tarinan;
Eräässä maassa oli hyvin rikas, sekä pidetty kuningas...Eräänä yönä hän havahtui outoon rapinaan ja järkytyksekseen huomasi makuuhuoneessaan kuoleman kiiltävä sirppi kädessään...
Kuningas oli hyväkuntoinen ja notkea,,,ja pääsi kuin pääsikin ikkunasta kuolemaa pakoon..pomppasi alapuolella olevan kamelinsa selkään sekä jumalatoonta laukkaa pakoon,että turbaani väpätti.
Katsoessaan taakseen kuningas huomasi ettei kuolemaa näjy....(Härmälääsittäin..näjy)..siis näy,niin
kuningas huokasi syvään sekä luikkasi kamelillaan avonaiseen luolaan..sinne vaan hiekkapöly hampaissaan ratisten....ja kohta sytyttämään taskussaan olevan kynttelin...
Mutta.....mitäs pers....Kuningas ehti ajatella...joku naputtaa hänen olkapäätään ja kääntyessään näki suoraan takanaan seisovan kuoleman,joka virkkoi...."kah...juuri täällähän meidän piti kohdatakin"" sekä samassa heilautti viikatettansa....
Viuuuuuh....
ja töms.
Ahmad Nasid Nukkadin ei kannata ratsastaa...on turhan väsynyt kuoleman hetkellä.
Ilmoitti;
27/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Laitan välillä "Suomeksi".....
Afganistanilaisella kaivosministerillä .. Ahmad Nasid Nukkadilla on valtava surun harso ympärillään.
Ei mitään toivoa enää ja on kyse kenties muutamasta päivästä...korkeintaan muutamasta kuukaudesta .
ja pommi hänet hajottaa atomeiksi...
Kannattaako hänen muuttaa vaikka maata,,,jonnekin autiolle saarelle...vuoren huipulle kenties...luolaan
ehkäpä...ei kannata...
Kerronpa vanhan tarinan;
Eräässä maassa oli hyvin rikas, sekä pidetty kuningas...Eräänä yönä hän havahtui outoon rapinaan ja järkytyksekseen huomasi makuuhuoneessaan kuoleman kiiltävä sirppi kädessään...
Kuningas oli hyväkuntoinen ja notkea,,,ja pääsi kuin pääsikin ikkunasta kuolemaa pakoon..pomppasi alapuolella olevan kamelinsa selkään sekä jumalatoonta laukkaa pakoon,että turbaani väpätti.
Katsoessaan taakseen kuningas huomasi ettei kuolemaa näjy....(Härmälääsittäin..näjy)..siis näy,niin
kuningas huokasi syvään sekä luikkasi kamelillaan avonaiseen luolaan..sinne vaan hiekkapöly hampaissaan ratisten....ja kohta sytyttämään taskussaan olevan kynttelin...
Mutta.....mitäs pers....Kuningas ehti ajatella...joku naputtaa hänen olkapäätään ja kääntyessään näki suoraan takanaan seisovan kuoleman,joka virkkoi...."kah...juuri täällähän meidän piti kohdatakin"" sekä samassa heilautti viikatettansa....
Viuuuuuh....
ja töms.
Ahmad Nasid Nukkadin ei kannata ratsastaa...on turhan väsynyt kuoleman hetkellä.
Ilmoitti;
27/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Katoamistapaus 1984.
27/4-2012
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Asuin Härmässä silloin,Knuuttilanraitilla,kun puhelimeni soi.
Kajaanista päivää sanoi mies,isäni on ollut kateissa monta päivää,voitko auttaa mitenkään
hänen löytämisekseen...
Sanoin,että kyllä ja kehoitin häntä lähettämään minulle kadonneen valokuvia,senhetkisen osoitteensa
jossa oli asunut, sekä suunnistuksessa käytetyn kartan johon on merkitty kadonneen viimeisin näköhavainto.
Meni parisen päivää ja kirje tuli.
Samana iltana soitinkin kadonneen pojalle ja kerroin ensinnä ettei hänen isä ole enää elossa ja toiseksi
annoin koordinaatit mistä hänen ruumiinsa löydetään.
Ilkka sanoi puhelimessa että juuri se kohta siitä mainitsemastani puron kohdasta on jo koluttu tarkasti
ja turhaan,mutta minä sanoin,että menkää uudelleen,koska kadonnut on siellä,niin että vain hänen saappaansa näkyvät.
Ilkka sanoi että kiitosta vaan ja meni tunnin verran kun taas puhelin soi.."Ilkka täällä iltaa...oot sä ihme mies kuule...isäni löytyi juuri sanomastasi paikasta ja kumisaappaansa vain näkyivät" ..."mistä ihmeestä
sen näit"......ihmetteli Ilkka ja vasta sitten kertoi olevansa Salossa toimittajana ja kun kuuli että olen hyvä selvänäkijä,niin otti minuun yhteyttä isänsä asiassa.
Ilkka Äyräväinen on edelleenkin toimittaja mm Ultra-lehdessä ja tehnyt useita radio,sekä televisio-ohjelmia.
Hänen kauttaan olen ollut ratkaisemassa aikaisemmin kirjoittamaani Kyllikki Saaren trageriaa,sekä useita muitakin juttuja.
Soittakaa llkka Äyräväiselle ja tarkistakaa onko puheissani perää.
Sanoi;
27/4-2012
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Asuin Härmässä silloin,Knuuttilanraitilla,kun puhelimeni soi.
Kajaanista päivää sanoi mies,isäni on ollut kateissa monta päivää,voitko auttaa mitenkään
hänen löytämisekseen...
Sanoin,että kyllä ja kehoitin häntä lähettämään minulle kadonneen valokuvia,senhetkisen osoitteensa
jossa oli asunut, sekä suunnistuksessa käytetyn kartan johon on merkitty kadonneen viimeisin näköhavainto.
Meni parisen päivää ja kirje tuli.
Samana iltana soitinkin kadonneen pojalle ja kerroin ensinnä ettei hänen isä ole enää elossa ja toiseksi
annoin koordinaatit mistä hänen ruumiinsa löydetään.
Ilkka sanoi puhelimessa että juuri se kohta siitä mainitsemastani puron kohdasta on jo koluttu tarkasti
ja turhaan,mutta minä sanoin,että menkää uudelleen,koska kadonnut on siellä,niin että vain hänen saappaansa näkyvät.
Ilkka sanoi että kiitosta vaan ja meni tunnin verran kun taas puhelin soi.."Ilkka täällä iltaa...oot sä ihme mies kuule...isäni löytyi juuri sanomastasi paikasta ja kumisaappaansa vain näkyivät" ..."mistä ihmeestä
sen näit"......ihmetteli Ilkka ja vasta sitten kertoi olevansa Salossa toimittajana ja kun kuuli että olen hyvä selvänäkijä,niin otti minuun yhteyttä isänsä asiassa.
Ilkka Äyräväinen on edelleenkin toimittaja mm Ultra-lehdessä ja tehnyt useita radio,sekä televisio-ohjelmia.
Hänen kauttaan olen ollut ratkaisemassa aikaisemmin kirjoittamaani Kyllikki Saaren trageriaa,sekä useita muitakin juttuja.
Soittakaa llkka Äyräväiselle ja tarkistakaa onko puheissani perää.
Sanoi;
27/4-2012
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Suuri Ennustus Famadihana......
27/4-2012.
Ekku Mattilla
selvänäkijä.
Luuleeko maailma rauhan saavan,
helpotuksen huokauksen,
kohta soivat kuolinkellot.
Se ääni kaikuu pohjoisesta,
vuorilta ja laaksoista,
aivopesty on kansa sen.
He meluavat suureen ääneen,
kumartavat kuningasta,
hän paholaisen apu on.
Näkyy mahaa,
takakenos,
katseleepi ylös päin.
se kansa liikkuu nykien,
he robottien lailla,
hynoosihin laitettu.
0n nälkää,janoo,ei asumusta,
on rotat syöty,sammakot,
mut aseissa on ruuti kuiva.
on turhaa luulla,
et järki voittaa,
pian koittaa puna,veren ääni.
Ei hullulle saa naureskella,
jos tällä suuri miekka on,
me näemme päiden putoavan.
Pjongingista käsky kuuluu,
etelään nyt hyökätkää,
surmatkaa ylenmäärin.
Jo näkyy savut ohjusten,
suhisevan taivahilla,
jokaisella tuhat nimeä.
Ne he löytää,
erehtymättä,
kohtalot on täytetty.
Näkyy verta,kuolemaa,
irronneita jäseniä,
Etelässä huudot kaikuu.
tuol joet järvet punaisina,
tuol rakennukset sulavat,
ja ihot valuu sihisten.
Vaik Kimillä,
on virnistystä,
pian ohjus löytää naaman sen.
taas kaksi maata kättä vääntää,
nyt tulee se toisen toisinto,
mut 50 0n hyvin pieni.
Jos uhrimäärä lasketaan,
se ennen,
nyt kerrottuna tuhannella,
on lihaa verta suolenpäitä,
auringossa haisevaa,
kukaan ei hautaa heitä,
Pohjoisesta etelään,
etelästä pohjoiseen,
kuolema se rientää joutuin.
Kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.
Ei koskaan ihmiskuntaa,
koettele tälläinen,
nää sodat jäävät viimeiseksi.
Mut katsokaa,
tuol rättipäät,
latailevat ohjuksiaan.
he huomasivat tilanteen,
antavan nyt muutokseen,
ja uusinnan seitsemästä.
se sota kuusi ja seitsemän,
viel häpeätä tuntevat,
nyt tuhotaanpa kansa sen.
kas ohjukset,
joil osoitteet,
ne rientää kohti pientä maata.
kahdeksasta suunnasta,
kuolema katsoo,
hieroo kättään kalisevaa.
367 on salamoita,
niitä lähti 900,
mut tuho on liian suuri.
Pian pieni maa,
on kynnettynä,
ja taivahalla pätsin savu.
Loppu saapui ammuksina,
jysähtäen vierees sun,
silmäs auki,revähtäneet.
nyt katsokaa,
te rättipäitä,
ei hekään pääse pälkähästä.
Näen taivaal monta ammusta,
ne pian on kotona,
lähteneet Israelista
seuratkaapa syyllisiä,
jotka kaiken aloitti,
heil veri lakkaa liikkumasta.
Sekunnissa hymys loppuu,
kirahtaen äänes kaikuu,
aavikolla veripilkku.
Sodan teitte kauhunlailla,
nyt repien se teitä raapii,
raastaa henget ruumiistanne.
Vaik Israel,
on paloina,
ei se lakkaa olemasta.
Se syntyy lailla Feniksen,
Jumalanko avulla,
tuhkasta kuuluu ääni.
Nyt rakentakaa,
taas uudelleen,
pian uusi maa,uusi taivas.
tuol toinen maa,
on Helmikuu,
ja pakkasta 40 astetta.
Joku vuosi,
samaa sotaa,
vihasta nousee pää.
Hän meitä katsoo,
rotan lailla,
hamuaapi temmppeleitä.
On tyytyväinen kuolemista,
jotka syntyy kauempana,
nyt Raatteen kostan kerralla.
sen muistan häpeänä,
sen musiikin,
joka jäätyi pakkasessa.
Tuolla makaa trumpetti,
rumpukin haljenneena,
kaatuneita ylenmäärin.
Nämä mieles kanuukilla,
ja napin painaa hymyillen,
sammuttaapi virran maan.
hah mitäs teette tolpilla,
mitä langoilla taivahan,
sähkön teiltä sammutan.
hah mitäs teette koneillanne,
mitä laivoilla lainehien,
teillänne ei mikään liiku.
Ampukaa nyt ohjuksenne,
panssarinne käskekää,
kaikki seisoo paikallansa.
Vastaan pankaa,
seipäillänne,
joilla hutkitte pakkasessa.
Meil on Iitis,
Kausalassa,
pommisuoja joka lämmin.
Teil taas on Helmikuu,
lunta metrin,
ja ulkona 40 astetta.
Mikäs tuolla,
kas Raatteen tie,
jatkakaamme nyt siitä.
Mein vanhat urhot,
herätkää,
irrottakaa kuolinkääreet.
Katsokaa ja seuratkaa,
kun etenemme kohteeseen,
mitaleita ylenmäärin.
Hei tuolla näkyy Oulun suu,
pian Kokkolakin kajastaa,
kas pakkasta 40 astetta.
Nyt tehkää työnne kapustiinit,
ottakaa ja vallatkaa,
vaik on 40 astetta pakkasta.
Sota tuli kauhun lailla,
repien se meitä raapii,
ulkona 40 astetta pakkasta.
27/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Ekku Mattilla
selvänäkijä.
Luuleeko maailma rauhan saavan,
helpotuksen huokauksen,
kohta soivat kuolinkellot.
Se ääni kaikuu pohjoisesta,
vuorilta ja laaksoista,
aivopesty on kansa sen.
He meluavat suureen ääneen,
kumartavat kuningasta,
hän paholaisen apu on.
Näkyy mahaa,
takakenos,
katseleepi ylös päin.
se kansa liikkuu nykien,
he robottien lailla,
hynoosihin laitettu.
0n nälkää,janoo,ei asumusta,
on rotat syöty,sammakot,
mut aseissa on ruuti kuiva.
on turhaa luulla,
et järki voittaa,
pian koittaa puna,veren ääni.
Ei hullulle saa naureskella,
jos tällä suuri miekka on,
me näemme päiden putoavan.
Pjongingista käsky kuuluu,
etelään nyt hyökätkää,
surmatkaa ylenmäärin.
Jo näkyy savut ohjusten,
suhisevan taivahilla,
jokaisella tuhat nimeä.
Ne he löytää,
erehtymättä,
kohtalot on täytetty.
Näkyy verta,kuolemaa,
irronneita jäseniä,
Etelässä huudot kaikuu.
tuol joet järvet punaisina,
tuol rakennukset sulavat,
ja ihot valuu sihisten.
Vaik Kimillä,
on virnistystä,
pian ohjus löytää naaman sen.
taas kaksi maata kättä vääntää,
nyt tulee se toisen toisinto,
mut 50 0n hyvin pieni.
Jos uhrimäärä lasketaan,
se ennen,
nyt kerrottuna tuhannella,
on lihaa verta suolenpäitä,
auringossa haisevaa,
kukaan ei hautaa heitä,
Pohjoisesta etelään,
etelästä pohjoiseen,
kuolema se rientää joutuin.
Kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.
Ei koskaan ihmiskuntaa,
koettele tälläinen,
nää sodat jäävät viimeiseksi.
Mut katsokaa,
tuol rättipäät,
latailevat ohjuksiaan.
he huomasivat tilanteen,
antavan nyt muutokseen,
ja uusinnan seitsemästä.
se sota kuusi ja seitsemän,
viel häpeätä tuntevat,
nyt tuhotaanpa kansa sen.
kas ohjukset,
joil osoitteet,
ne rientää kohti pientä maata.
kahdeksasta suunnasta,
kuolema katsoo,
hieroo kättään kalisevaa.
367 on salamoita,
niitä lähti 900,
mut tuho on liian suuri.
Pian pieni maa,
on kynnettynä,
ja taivahalla pätsin savu.
Loppu saapui ammuksina,
jysähtäen vierees sun,
silmäs auki,revähtäneet.
nyt katsokaa,
te rättipäitä,
ei hekään pääse pälkähästä.
Näen taivaal monta ammusta,
ne pian on kotona,
lähteneet Israelista
seuratkaapa syyllisiä,
jotka kaiken aloitti,
heil veri lakkaa liikkumasta.
Sekunnissa hymys loppuu,
kirahtaen äänes kaikuu,
aavikolla veripilkku.
Sodan teitte kauhunlailla,
nyt repien se teitä raapii,
raastaa henget ruumiistanne.
Vaik Israel,
on paloina,
ei se lakkaa olemasta.
Se syntyy lailla Feniksen,
Jumalanko avulla,
tuhkasta kuuluu ääni.
Nyt rakentakaa,
taas uudelleen,
pian uusi maa,uusi taivas.
tuol toinen maa,
on Helmikuu,
ja pakkasta 40 astetta.
Joku vuosi,
samaa sotaa,
vihasta nousee pää.
Hän meitä katsoo,
rotan lailla,
hamuaapi temmppeleitä.
On tyytyväinen kuolemista,
jotka syntyy kauempana,
nyt Raatteen kostan kerralla.
sen muistan häpeänä,
sen musiikin,
joka jäätyi pakkasessa.
Tuolla makaa trumpetti,
rumpukin haljenneena,
kaatuneita ylenmäärin.
Nämä mieles kanuukilla,
ja napin painaa hymyillen,
sammuttaapi virran maan.
hah mitäs teette tolpilla,
mitä langoilla taivahan,
sähkön teiltä sammutan.
hah mitäs teette koneillanne,
mitä laivoilla lainehien,
teillänne ei mikään liiku.
Ampukaa nyt ohjuksenne,
panssarinne käskekää,
kaikki seisoo paikallansa.
Vastaan pankaa,
seipäillänne,
joilla hutkitte pakkasessa.
Meil on Iitis,
Kausalassa,
pommisuoja joka lämmin.
Teil taas on Helmikuu,
lunta metrin,
ja ulkona 40 astetta.
Mikäs tuolla,
kas Raatteen tie,
jatkakaamme nyt siitä.
Mein vanhat urhot,
herätkää,
irrottakaa kuolinkääreet.
Katsokaa ja seuratkaa,
kun etenemme kohteeseen,
mitaleita ylenmäärin.
Hei tuolla näkyy Oulun suu,
pian Kokkolakin kajastaa,
kas pakkasta 40 astetta.
Nyt tehkää työnne kapustiinit,
ottakaa ja vallatkaa,
vaik on 40 astetta pakkasta.
Sota tuli kauhun lailla,
repien se meitä raapii,
ulkona 40 astetta pakkasta.
27/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Uhkakuvia lisää 2012...
26/4-2012.
Ekku Mattila
Selvänäkijä.
Näkyy eräs maa,pohjoinen, joku vuosi ja Eteläkorean kansallispäivä.
Taivaalta iskee satoja pitkänmatkan ohjuksia,jotka osuvat ennalta määrättyihin kohteisiin valtavaa tuhoa
tuoden. Kymmenen minuutin aikana kuolleita sekä haavoittuneita tulee satojatuhansia ja sekasorto on sanoinkuvaamatonta.
Koko taivas vaikuttaa palavan.
Vuosi 1950 saa pahan jatkumon,,,ja koko muu maailma seuraa tapahtumia henkeään pidätellen.
Tunnin kuluessa meri antaa pohjoiselle opetuksen,kun Pjongngin alue katoaa historiaan, ohjusten muodossa,eikä Kimille enää koskaan päivä paista,
Sekasorto on täydellinen.
Yöllä..toisaalla..entinen seitsemän päivän sota alkaa jälleen toteutua ja luvattu maa vapisee ammusten voimasta,niitäkin on satoja ja maa on kauhun lamauttama...kuolleitten tähden.., sodan ja pauhun.
iskuissa on mukana 8 maata,,, kahdeksan kavalaa maata,,pahuuden maata.
Sekasorto on täydellinen..
Koko taivas vaikuttaa palavan.
Noin kuukausi äsken mainituista tapahtumista ..eräässä maassa on Helmikuu ja pakkasta 40 astetta...
Pakkasta 40 astetta...
Ja Kausalassa....Iitissä eräässä pommisuojassa riemuitaan...vieraalla kielellä...
ja ulkona on 40 astetta pakkasta..
pahuus paukkuu pakkasen mukana..
oudolla kielellä..
Koko taivas vaikuttaa palavan.
koko taivas.
26/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Ekku Mattila
Selvänäkijä.
Näkyy eräs maa,pohjoinen, joku vuosi ja Eteläkorean kansallispäivä.
Taivaalta iskee satoja pitkänmatkan ohjuksia,jotka osuvat ennalta määrättyihin kohteisiin valtavaa tuhoa
tuoden. Kymmenen minuutin aikana kuolleita sekä haavoittuneita tulee satojatuhansia ja sekasorto on sanoinkuvaamatonta.
Koko taivas vaikuttaa palavan.
Vuosi 1950 saa pahan jatkumon,,,ja koko muu maailma seuraa tapahtumia henkeään pidätellen.
Tunnin kuluessa meri antaa pohjoiselle opetuksen,kun Pjongngin alue katoaa historiaan, ohjusten muodossa,eikä Kimille enää koskaan päivä paista,
Sekasorto on täydellinen.
Yöllä..toisaalla..entinen seitsemän päivän sota alkaa jälleen toteutua ja luvattu maa vapisee ammusten voimasta,niitäkin on satoja ja maa on kauhun lamauttama...kuolleitten tähden.., sodan ja pauhun.
iskuissa on mukana 8 maata,,, kahdeksan kavalaa maata,,pahuuden maata.
Sekasorto on täydellinen..
Koko taivas vaikuttaa palavan.
Noin kuukausi äsken mainituista tapahtumista ..eräässä maassa on Helmikuu ja pakkasta 40 astetta...
Pakkasta 40 astetta...
Ja Kausalassa....Iitissä eräässä pommisuojassa riemuitaan...vieraalla kielellä...
ja ulkona on 40 astetta pakkasta..
pahuus paukkuu pakkasen mukana..
oudolla kielellä..
Koko taivas vaikuttaa palavan.
koko taivas.
26/4-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Krimin sota 1885. (jälleensyntyminen)
26/4-2012.
Ekku Mattila.
Paikka syntymäkotini Alahärmässä,Hakokylä,nykyinen Knuuttilanraitti 203.
On vuosi 1950, paikalla äitini ja minä ja minulla ottaa päähän....
Muistan tämän kuin eilisen....jossakin lehdessä luin...juu-uu...opin jollakin lailla lukemaan jo 4 vuotiaana
Krimin sodasta,siitä suuresta,sekä katselemaan lehdessä olevia tykkejä ja muita sotaan liittyvää.
Kesken lukemiseni sanoin äidilleni,,että minä olen ollu juuri tuas klimin solas ja lataamas noita piippuja..
ja että muistan miten oli tolella lapaa ja meteliä ja että mua osui kuula tuahon,,reiren sivuun ja että sitten
voi että kun haavasta vuati palio verta ja sotlkua...ja että sitten mä kualin...
Koettakaapas arvata kuka tai mikä tarttui mun hiuksiini kiinni? Joo-o...oma äiteenihän se ja kyllä sain
kyytiä...muistan miten olin kuin maailmanpyörässä ....pienet jalat vain suihkivat ilmassa..
Äitihän tottakait koetti mun päästäni saada pois tuollaiset hullut ajatukset ja retuutti ja retuutti ja taas retuutti...jos nyt tällä aikaa oltaisiin,niin eikun sossurouvat olis mut turvaan hakenu...ja äitee punastellen oikeuren ethen...
Niin...jo pienestä saakka olen muistanut noi vanhat aikani,,silloin ennen tätä nykyistä syntymääni.
Muistan elävästä ne kovat taistelut Krimillä,,sen metelin,voihkeen ja ruudin ja veren hajut.Muistan miten
luodit vinkuivat ilmassa ja sekoittuivat kivien ja mullan sekasotkuksi...haavoittaen ja tappaen..meitä nuoria,
meitä nuoria...
Yhä muistan sen kummallisen ja oudon pehmeän tunteen,kun vereni liejuun katosi,,olin kuin pumpulissa ja vailla minkäänlaista painovoimaa.Myös Taistelun äänet katosivat,oli vain lämmintä hiljaisuutta ilman kipua ja tuskaa...vain minä...15 vuotias nuorukainen,,vain minä ja tuleva kuolemani....kuolemani...
Silloin jo....huomatkaa...silloin jo...näin kirkaan valon tulevan...avaran valotunnelin lailla,,jostakin kuin tyhjästä ja tuntemattomuudesta...minulle tehdyn..ja sinne minä nousin,painottoman perhosen lailla,,valoa
kohden...valoa kohden...ilmassa leijuen...valoa kohti.
Kirjoitin "silloin jo" koska näkemästäni kirkkaasta valotunnelista alettiin puhua vasta 1960 luvun jälkeen ja vasta nyt sen saman ovat kokeneet tuhannet muut ihmiset...etupäässä nukutetut leikkauspotilaat.
Onneksi aika nopeasti opin läksyni...sillä äitini välillä tiedusteltuaan minulta Klimin solasta...pidin naamani ummessa...mukamas leikin kuusenkävyilläni..enkä kuullut...
oli se hiuksista repiminen niin kovaa kyytiä...
kipiää otti.
26/4-2012
Ekku Mattila
Ekku Mattila.
Paikka syntymäkotini Alahärmässä,Hakokylä,nykyinen Knuuttilanraitti 203.
On vuosi 1950, paikalla äitini ja minä ja minulla ottaa päähän....
Muistan tämän kuin eilisen....jossakin lehdessä luin...juu-uu...opin jollakin lailla lukemaan jo 4 vuotiaana
Krimin sodasta,siitä suuresta,sekä katselemaan lehdessä olevia tykkejä ja muita sotaan liittyvää.
Kesken lukemiseni sanoin äidilleni,,että minä olen ollu juuri tuas klimin solas ja lataamas noita piippuja..
ja että muistan miten oli tolella lapaa ja meteliä ja että mua osui kuula tuahon,,reiren sivuun ja että sitten
voi että kun haavasta vuati palio verta ja sotlkua...ja että sitten mä kualin...
Koettakaapas arvata kuka tai mikä tarttui mun hiuksiini kiinni? Joo-o...oma äiteenihän se ja kyllä sain
kyytiä...muistan miten olin kuin maailmanpyörässä ....pienet jalat vain suihkivat ilmassa..
Äitihän tottakait koetti mun päästäni saada pois tuollaiset hullut ajatukset ja retuutti ja retuutti ja taas retuutti...jos nyt tällä aikaa oltaisiin,niin eikun sossurouvat olis mut turvaan hakenu...ja äitee punastellen oikeuren ethen...
Niin...jo pienestä saakka olen muistanut noi vanhat aikani,,silloin ennen tätä nykyistä syntymääni.
Muistan elävästä ne kovat taistelut Krimillä,,sen metelin,voihkeen ja ruudin ja veren hajut.Muistan miten
luodit vinkuivat ilmassa ja sekoittuivat kivien ja mullan sekasotkuksi...haavoittaen ja tappaen..meitä nuoria,
meitä nuoria...
Yhä muistan sen kummallisen ja oudon pehmeän tunteen,kun vereni liejuun katosi,,olin kuin pumpulissa ja vailla minkäänlaista painovoimaa.Myös Taistelun äänet katosivat,oli vain lämmintä hiljaisuutta ilman kipua ja tuskaa...vain minä...15 vuotias nuorukainen,,vain minä ja tuleva kuolemani....kuolemani...
Silloin jo....huomatkaa...silloin jo...näin kirkaan valon tulevan...avaran valotunnelin lailla,,jostakin kuin tyhjästä ja tuntemattomuudesta...minulle tehdyn..ja sinne minä nousin,painottoman perhosen lailla,,valoa
kohden...valoa kohden...ilmassa leijuen...valoa kohti.
Kirjoitin "silloin jo" koska näkemästäni kirkkaasta valotunnelista alettiin puhua vasta 1960 luvun jälkeen ja vasta nyt sen saman ovat kokeneet tuhannet muut ihmiset...etupäässä nukutetut leikkauspotilaat.
Onneksi aika nopeasti opin läksyni...sillä äitini välillä tiedusteltuaan minulta Klimin solasta...pidin naamani ummessa...mukamas leikin kuusenkävyilläni..enkä kuullut...
oli se hiuksista repiminen niin kovaa kyytiä...
kipiää otti.
26/4-2012
Ekku Mattila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)