tiistai 13. maaliskuuta 2018

Moottorisaha on vaarallinen vekotin.

13/3-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1982 isäni  soitti että tuukko  Härmään ja näytän sulle  mitkä puut  voidaan kaataa pois  ja niistä tehdään halkoja.
Ja mä tein niin. Ajoin  syntymäkotipitäjääni Alahärmään, jossa isäni   jo odotteli.Hän oli  merkannu kaadettavat kymmenkunta  koivua ja  sanoi että soitappa  Sepposen Jaakolle, sillä  hän on vanha tekijä ja osaa kaataa  puut johon minä sanoin että  kyllä minäkin  sen homman  osaan.Turhaa Jaakkoa   tähän hommaan tarvii vaivata...mutta isäni edelleen väitti että sahaat  vain omaan jalkaasi, usko ny...mutta en uskonut  ja  hain moottorisahan autoni  takaloosterista, siihen  pensaa  ja  pari nykäystä...pruumf...ja  siinä se oli. Husku  kävi kun kultakello.
Isä sanoi että menee pois sillä ei raaski kattoa kun jalkaani  sahaan  ja voi että kun  mua harmitti. Ja  eikun hommiin vaan.  Ensimmäiset  pari/kolme  koivua  meni nurin kivasti , niistä  katkaisin meeterin halkoja  vinon kasan ja  melkein  tyytyväinen itteeni olin.
Noin  tunnin päästä yksi  koivu meni ns konkeloon, tarttui  toiseen runkoon oksistaan kiinni  ja  sitä tottakait purkamaan aloitin. Puolittain  siinä jouduin aika  vaarallisestikin kurkottelemaan käynnissä olevalla  moottorisahalla , oksan sieltä katkaisin, toisen tuolta ja......kun kevätliukasta oli, niin jalkani  horjahti.  Siinä huskussa  oli ns  jarruvika, joka  tarkoitti ettei   terä heti lakannut  pyörimästä vaikka kaasun kiinni laitoin. Ainakin  2-3  sekunttia  terä jatkoi  liikkumista  ja  tottakait  mun vasemman jalkani löysi. Polven   yläpuolelle  terä  jyrsi  mukavasti ettäääh...mutta onneksi  mulla oli  kaksi vaatekertaa päälläni  ja niiden  ansiosta  terä lakkasi pyörimästä.
Fruuuufs.
Autsista....ja  heti tunsin miten lämmintä  "nestettä"= verta  alkoi   hitaasi valumaan mun vasempaan saappaani  sisälle , minä konkkasin  saunan  eteiseen, jossa  työtapaturmaa  tutkimaan  aloin. Verta  tihkuva  haava  oli  noin  10 senttiä pitkä ja repaleinen  tottakait  ja  taas konkkasin  tupaan josta löysin  desinfiontisuihkepurkin ja  siitä  suihkimaan  isältä salaa  haavan päälle. Vinttiin  kapusin  ja vanhan  ikkunaverhon  riivin  sopiviksi suikaleiksi ja  niistä  kiedoin  haavan päälle  muutaman  kerroksen.
Kaffille  menin isäni kanssa  ja sanoin että tuun uudelleen  muutaman päivän päästä, koska  sahani  prittailee  ja  se  meinaan korjata  välillä.Isäni ei huomannut mitään  ja en  juliennut  tunnustaa  että hän oli  oikeassa. Noin  parin viikon päästä  loput  koivut kaadoin eikä sillä kertaa  mitään haaveria  sattunut.  Ainiin....yhä edelleen  on arpi  kintussani muistona  vuoden  1982  tapaturmasta.

Ekku Mattila.

ja...enkä  tietystikään mihinkään lääkärin mennyt.