5/1-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jopa Tanilaiset tapahtumista suuresti hätääntyivät, kauhusta kiljuivat ja käsiään ilmassa pyörittelivät.Hengissä selvinneet riensivät kilvan karkuun , leirien taakse, puskien kätköihin, suurten kivien taakse lymyyn. Tukkansa takussa he kummastelivat ilonpitonsa muuttumista kauhun kenariooksi. Mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu he kysyivät, miksi on heimooomme karvas kuolo iskenyt , irrottaa hiukset ja hampaat, mädännyttää jänteemme sekä ihomme, kalvaannuttaa voimakkaimmatkin meistä. Soturimme ovat kuin eläviä ruumiita, näkyvine luineen, pölyävää irti ihomme meistä, silmät valuu , suolemme roikkuu esillä, leirissä liikkuu elävä sininen savu ja usva. Kuoleman usva.
Rohkeimmat ja edelleen elossa yhä olevat ymmärsivät syyn ja matalana hiipien luokse Argonin he hiippaili, se rattaissa edelleen oli, mutta kuolleita sen vetäjät elukat, maassa melkein sulaneet ja sen eteen uudet vetoelukat vaihdettiin. Neljä vetäjää, risulla persuuksiin ja jopa alkoi vankkurit liikkua. Kuolleiden ylitse se mateli, pomppi sekä kaarteli, leiristä poispäin , rehuutti, keikkui sekä natisi. Kyydissä ihmeellinen Argonlaite. X rodun keksintö, fuusiosähkövoimala.Viimeistä malllia. Avaruuden tuolta puolen.
Pois se Tanilaisten leiristä ajettiin. Menköön mokoma. Tuhoa tuottamasta. Jäähän meille kulta ja aarteet. Runsain mitoin. Niillä pärjäillään.
¤¤¤¤
Kaksi tuntia vankkurit eteni ja kun vetävät elukat kuoli niin siihen se pysähtyi, pienehkön metsikön reunaan. Ison kiven juureen. 20 km oli matka edennyt.
Jopa vakoilijat sen huomasi, siellä se kököttää, rattaamme, kyydissä Argonimme. Siitä Heemiläisille heti ilmoittamaan. Jonkinlainen ilo syntyi kun takaisin Argoninsa saivat . He paikalle riensi ja ymmärsivät miksi se takaisin heille työnnettiin. Laitteesta puuttui suojaava paksu puuvillakasukkapeitto, 50 senttinen paksuudeltaan, jossa mukana jalokiviä poistamassa Argonin säteilyä ,opetusten mukaan laitetut, virkatut peiton sisälle. Ja niin uusi suojapeitto nopeasti noudettiin, sillä laite tarkasti peitettiin ja sitä ennen se vedellä huuhdeltiin.Tehtävä kesti kokonaisen tunnin.
Kaikki oli nyt valmiina. Hyvä kun edes Argonin takaisin me saimme. Jumalamme laitteen, toisesta maailmasta, ajan tuolta puolen. Viisikymmentä Heemiiläistä sen hävitettyyn leiriinsä veti, rukouksia huudellen, merkkejä tehden ja onnellinen ilo täytti taas valitun kansan. Kenties me tästä selviämme. Huudetaan Jumalaa apuun. Jospa hän auttaa meitä. Pääsemme eteenpäin parempaa huomista kohden.
Ja illalla leirissä uhrattiin 500 juottovasikkaa.
Ekku Mattila.
Jatkuu...
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jopa Tanilaiset tapahtumista suuresti hätääntyivät, kauhusta kiljuivat ja käsiään ilmassa pyörittelivät.Hengissä selvinneet riensivät kilvan karkuun , leirien taakse, puskien kätköihin, suurten kivien taakse lymyyn. Tukkansa takussa he kummastelivat ilonpitonsa muuttumista kauhun kenariooksi. Mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu he kysyivät, miksi on heimooomme karvas kuolo iskenyt , irrottaa hiukset ja hampaat, mädännyttää jänteemme sekä ihomme, kalvaannuttaa voimakkaimmatkin meistä. Soturimme ovat kuin eläviä ruumiita, näkyvine luineen, pölyävää irti ihomme meistä, silmät valuu , suolemme roikkuu esillä, leirissä liikkuu elävä sininen savu ja usva. Kuoleman usva.
Rohkeimmat ja edelleen elossa yhä olevat ymmärsivät syyn ja matalana hiipien luokse Argonin he hiippaili, se rattaissa edelleen oli, mutta kuolleita sen vetäjät elukat, maassa melkein sulaneet ja sen eteen uudet vetoelukat vaihdettiin. Neljä vetäjää, risulla persuuksiin ja jopa alkoi vankkurit liikkua. Kuolleiden ylitse se mateli, pomppi sekä kaarteli, leiristä poispäin , rehuutti, keikkui sekä natisi. Kyydissä ihmeellinen Argonlaite. X rodun keksintö, fuusiosähkövoimala.Viimeistä malllia. Avaruuden tuolta puolen.
Pois se Tanilaisten leiristä ajettiin. Menköön mokoma. Tuhoa tuottamasta. Jäähän meille kulta ja aarteet. Runsain mitoin. Niillä pärjäillään.
¤¤¤¤
Kaksi tuntia vankkurit eteni ja kun vetävät elukat kuoli niin siihen se pysähtyi, pienehkön metsikön reunaan. Ison kiven juureen. 20 km oli matka edennyt.
Jopa vakoilijat sen huomasi, siellä se kököttää, rattaamme, kyydissä Argonimme. Siitä Heemiläisille heti ilmoittamaan. Jonkinlainen ilo syntyi kun takaisin Argoninsa saivat . He paikalle riensi ja ymmärsivät miksi se takaisin heille työnnettiin. Laitteesta puuttui suojaava paksu puuvillakasukkapeitto, 50 senttinen paksuudeltaan, jossa mukana jalokiviä poistamassa Argonin säteilyä ,opetusten mukaan laitetut, virkatut peiton sisälle. Ja niin uusi suojapeitto nopeasti noudettiin, sillä laite tarkasti peitettiin ja sitä ennen se vedellä huuhdeltiin.Tehtävä kesti kokonaisen tunnin.
Kaikki oli nyt valmiina. Hyvä kun edes Argonin takaisin me saimme. Jumalamme laitteen, toisesta maailmasta, ajan tuolta puolen. Viisikymmentä Heemiiläistä sen hävitettyyn leiriinsä veti, rukouksia huudellen, merkkejä tehden ja onnellinen ilo täytti taas valitun kansan. Kenties me tästä selviämme. Huudetaan Jumalaa apuun. Jospa hän auttaa meitä. Pääsemme eteenpäin parempaa huomista kohden.
Ja illalla leirissä uhrattiin 500 juottovasikkaa.
Ekku Mattila.
Jatkuu...
