26/1-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Alavudella asusteli viiskymmenluvulla vanhapoika ( Veikko )joka ajan tavan mukaan keitteli pontikkaa...ja kuulemma hyvääkin se oli.
Oli taitava piilottamaan ponupannunsa ,useasti paikkaakin vaihteli ja sekös paikkakunnan nimismiestä (kutsutaan häntä vaikka Ossiksi) harmitti. Kyllä minä Veikon joku päivä nappaan , Ossi kiroili ja sellainen päivä tuli vastaan keväällä 1956.
Pontikankeittäjä oli juuri tullut tehtaaltaan , pienessä sivumyötäisessä, polkupyörällään ajaen, kun mustamaijja häntä vastaan tuli ja kukas sen kyydissä oli....Ossipa se.
Veikko nakattiin mustanmaijjan takakopperoon , kolaus vain kävi ja pyörä viskattiin maantien ojaan.
Asemalla ja kuulustelu alkoi....."missäs sun tehdas on...??..kyseli Ossi ja Veikko siihen ettei mulla sellaista...ponupullon ostin tuntemattomalta mustalaiselta tottavieköön ".....tunnusta vaan...tunnusta...kyllä me sun tehdas löydetään...tunnusta vaan...Ossi karjui ja ajan tavan mukaan kumisella pampulla Veikko mahaan sekä jalkapohjiin....(ettei jälkiä jäisi)...mutta Veikko oli sisukas äijjä....ei tunnustanut eikä paljastanut pontikkapaikkaansa....mustalaiselta sen pullon ostin...ei mulla mitään tehrasta oo.."
Ja niin kului tunti/kaksi ja tuli ilta ja ehtoo sekä seuraava päivä. Veikon isoveljelle (sanotaan häntä vaikka Pertiksi) tuli puhelinsoitto...."Täältä poliisiasemalta päivää...veljesi Veikko kaatui aika pahasti aamuyöstä aseman kellarin portaissa, valitteli vattaansa ja jouduttiin viemään hänet sairaalaan.....se on aika pahassa kunnossa, joten mene sinne paikalle....se kaatui aseman kiviportaissa....vertakin suustaan tulee...sairaalassa se on.....sair....joten näkemiin".
Ja heti paikalla Pertti sairaalaan meni...jossa Veikko puolitajuissaan oli, mutta kerkesi tärkeän asian kertomaan..." emmä minnekään kiviportaisiin kaatunut....mua hakattiin illan ja yön aikana pampulla vattaan..monta tuntia....monta tuntia...kusikin oli verenpunaasta...nykkin mahaa kouristaa niin saatanasti...aiaiaiai....näekkö miten mustansininen se nykkin on.....aiaiaiai....hakattiin..hakattiin.....".
Niin kävi että muutaman tunnin päästä Veikko otti ja kuoli. Pontikan tähden.
Pontikan tähden.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Alavudella asusteli viiskymmenluvulla vanhapoika ( Veikko )joka ajan tavan mukaan keitteli pontikkaa...ja kuulemma hyvääkin se oli.
Oli taitava piilottamaan ponupannunsa ,useasti paikkaakin vaihteli ja sekös paikkakunnan nimismiestä (kutsutaan häntä vaikka Ossiksi) harmitti. Kyllä minä Veikon joku päivä nappaan , Ossi kiroili ja sellainen päivä tuli vastaan keväällä 1956.
Pontikankeittäjä oli juuri tullut tehtaaltaan , pienessä sivumyötäisessä, polkupyörällään ajaen, kun mustamaijja häntä vastaan tuli ja kukas sen kyydissä oli....Ossipa se.
Veikko nakattiin mustanmaijjan takakopperoon , kolaus vain kävi ja pyörä viskattiin maantien ojaan.
Asemalla ja kuulustelu alkoi....."missäs sun tehdas on...??..kyseli Ossi ja Veikko siihen ettei mulla sellaista...ponupullon ostin tuntemattomalta mustalaiselta tottavieköön ".....tunnusta vaan...tunnusta...kyllä me sun tehdas löydetään...tunnusta vaan...Ossi karjui ja ajan tavan mukaan kumisella pampulla Veikko mahaan sekä jalkapohjiin....(ettei jälkiä jäisi)...mutta Veikko oli sisukas äijjä....ei tunnustanut eikä paljastanut pontikkapaikkaansa....mustalaiselta sen pullon ostin...ei mulla mitään tehrasta oo.."
Ja niin kului tunti/kaksi ja tuli ilta ja ehtoo sekä seuraava päivä. Veikon isoveljelle (sanotaan häntä vaikka Pertiksi) tuli puhelinsoitto...."Täältä poliisiasemalta päivää...veljesi Veikko kaatui aika pahasti aamuyöstä aseman kellarin portaissa, valitteli vattaansa ja jouduttiin viemään hänet sairaalaan.....se on aika pahassa kunnossa, joten mene sinne paikalle....se kaatui aseman kiviportaissa....vertakin suustaan tulee...sairaalassa se on.....sair....joten näkemiin".
Ja heti paikalla Pertti sairaalaan meni...jossa Veikko puolitajuissaan oli, mutta kerkesi tärkeän asian kertomaan..." emmä minnekään kiviportaisiin kaatunut....mua hakattiin illan ja yön aikana pampulla vattaan..monta tuntia....monta tuntia...kusikin oli verenpunaasta...nykkin mahaa kouristaa niin saatanasti...aiaiaiai....näekkö miten mustansininen se nykkin on.....aiaiaiai....hakattiin..hakattiin.....".
Niin kävi että muutaman tunnin päästä Veikko otti ja kuoli. Pontikan tähden.
Pontikan tähden.
Ekku Mattila.
