18/2-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Aamulla plarailin (taas) vanhoja lenkki/päiväkirjojani joita olen pitänyt vuodesta 1973 tähän päivään saakka ja sieltä löysin yhden merkinnän, jonka olin kirjoittanut muistiin 24/2-1971 vaikka itse tapahtuma sattui 18/2-1971. Siis tasan 50 vuotta sitten ja tänään.
Muistan yhä kun eilisen päivän miten korvissani kummastii uikutti ja kovaa.......uuuuiiii...uuuuuiiiii.uuuuuiiiiiiii........uuuuuuiiiiiii......uuuuuuuuiiiii......tunsin hämärästi miten se uikutus välillä kokonaan katosi ja vajosin jonnekin outoon ja pehmeään pilveen jossa olin hetken aikaa ja taas kuulin sen oudon uikutuksen......uuuuuuiiiiii......uuuuuuiiiiii.....uuuuuuiiiiii....näin ja koin itsessäni valoja ja varjoja ja uudelleen valoja , varjoja ja niiden välillä kuului se kova uuuuuuiiiii.....uuuuuuiiii......uuuuuuiiiii..
Mielestäni kului aikaa ainakin tuhannen vuotta kun havaitsin/tiesin/tunsin miten nenääni, sekä kurkkuuni työnnettiin jotakin , en tiennyt mitä, mutta jotakin tehtiin omalle keholleni ja välillä vajosin jonnekin pehmeään, välillä valoisaaan ja tummaan jonnekin ja tuntui taas kuluneen toiset tuhat vuotta.
En tiennyt missä olen ja mitä minulle tapahtui. Koetin nousta jotenkin ylös jostakin, mutta tunsin painavani satoja kiloja enkä saanut kehoani millään nousemaan. Minä vain olin jossakin. Ja taas tuntui kuluvan tuhat vuotta. Yhä edelleenkin muistan hämärästi ne hetket 50 vuotta sitten . Ne oudot varjot/välähdykset mielessäni. Valtavan kehoni painon , letkut kurkussani sekä jostakin kuuluvat ihmisten äänet. Jossakin vaiheessa tunsin miten joku läiski poskilleni, ensin hellästi mutta sitten yhä kovempaa ja lopuksi se läiskiminen muuttui melkein pahoinpitelyksi......"heiiii heräääähän nyt.....heerääääää.....heiiiii....herääääääää." kuulin korvissani jota kovasti ihmettelin.
Ja sitten se selvisi. Makasin sairaalan teho-osastolla , maannut siellä kuulemma jo 3 päivää , puolikuolleena sinne tuotuna ja vain 5 minuuttia erotti minut kuolemastani. Kului kaksi päivää kun sain kerrottua missä mennään/minkä takia. Ne kurkkuuni työnnetyt letkut ym hoitotoimenpiteet kehossani aiheuttivat sen etten kahteen päivään saanut kunnolla puhutuksi. Myös silmäni hiusverisuonet olivat katkeilleet kovasta verenpaineestani kehossani ja ne olivat todella karmean näköiset. Kirkkaan punaiset.Joukossa tummempia kuin varjoja ja verisuonet sikinsokin. Kului 3 kuukautta ennenkuin silmäni olivat jälleen normaalit ja sen aikana jouduin käyttämään tummia aurinkolaseja.
Sitten syy:
Siihen aikaan tein Helsingissä kolmea eri työtä. Päivisin Nokian Salmisaaren tehtaalla . Kolmena päivänä viikossa yövartijana STV:llä ja viikonloppuisin töissä YTV: ..yleinen insinööritoimisto.......Tätä ruljanssia tein yli vuoden ja kun siihen lisätään perheeseen syntyneen ensimmäisen muksun, niin "olalaa".Lapsi syntyi 6/11-1970 , ns imukuppisynnytyksellä Helsingin Kätilöopistolla ja synnytys kesti 26 tuntia kaikkineen. Olin synnytyksessä mukana. Kun lapsi tuotiin kotiin Porvoonkatu 5-7 B 63 niin heti alkoi tavatoon yövalvominen. Muksu huusi koko ajan. Koko ajan eikä mikään tuntunut auttavan. Vain lastenvaunussa eestakaasin lykkiminen asunnossa auttoi hetken aikaa, muutaman minuutin ja taas huutaminen alkoi. Tätä kesti monta kuukautta . Siinä välillä minä tein sitä "kolmivuorotyötä" ja olin niin väsyksissä että nukahdin jopa liikkuvaan ratikka T -3 seenkin, kauppojen penkeille, elokuvateatteriin, kerran jopa puiston penkille vaikka oli Tammikuu ja pakkasta muutama aste.
Olin niin totaalisen väsynyt että jouduin menemään lääkärille unilääkereseptin hakemaan, sainkin sen ja apteekin kautta paketin ostin. Siihen aikaan pilleripurkeissa oli 100 kpl todella vahvoja unipillereitä.....lääkärikin sanoi " muista ottaa vain yksi ennen nukkumaanmenoa...vain yksi ".....vain yksi.......ja niin teinkin muutaman viikon, muttei yksi pilleri paljoakaan auttanut. Tunsin olevani pahasti tokkurassa , puoliunessa koko ajan , öisinkin ja paskat yksi päivä tuumasin.....onhan kumma jos en unta saa...
Siinä purkissa oli jäljellä tasan 80 kappaletta 100 milligramman unipillereitä. Oli iltapäivä kello noin 15,00 . Keitin vettä kuumaksi kattilassa, puolisen litraa ja sinne murskasin ne 80 pilleriä että vaalea pöly vain huoneessa leijjaili. Hetken odottelin ja nappasin radiomankan ns päälle jossa kasetilla soi Erkki Junkkarinen ...ruusuja hooopeeaamaljassa....menin keittiöön jossa join sen "kuoleman" maljan pohjaan saakka. "pahaksi"(ko?) onneksi eräs henkilö, jonka piti tulla asuntoon vasta 18,00 jälkeen tulikin sattumalta ennen sinne , tapasi minut huoneen lattialla kouristelevan ja nopiaa soitti hätänumeroon ja ambulanssi paikalle. Lääkärit sanoivat myös minulle ,että oli kyse enää 5:destä minuutista jolloin ei olisi ollut enää mitään tehtävissä.
Joten......se uuuuuuiiiiii.......uuuuuiiiiiiiii......uuuuuiiiiiii....jonka hämärästä välillä korvissani silloin 18/2-1971 kuulin johtui ambulanssin sireeneistä.........uuuuuuuiiiiiiii.......uuuuuiiiiiiii.....
Ekku Mattila.
