17/2-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Aiettä moon innoissani.Kävin toissapäivänä Kurikan Wanhaintavarahallilla(taas) kuten ainakin 2 kertaa viikossa niin teen ja löysin kaks mahtavaa kirjaa. Itä-karjala/Akateeminen Karjala-Seura (1934) sekä Viimeistä piirtoa myöten jossa Vihtori Kosola kertoo (1935) muistelmiaan elämänsä varrelta. Eilen illalla jo niitä aloin lukemaan yöhön 02,00 ja tänäänkin kohta 3 tuntia. En ole, sen täytyy tunnustaa, kunnolla käsittänytkään Vihtori Kosolan elämää/toimintaa koskien Suomen itsenäisyystaisteluiden 1917-1918 aikana tapahtuneita asioita, ottamatta enempää kantaa itse punainen/valkoinen asioihin. Siinä vain niin kävi kun kävi ja olisi voinut käydä puoleen taikka toiseenkin ja saattaisi olla että nytkin, tätä blokiani kirjoittaisin Venäjäksi.
On/oli Vihtori Kosolalla mahtava tuo ,ensinnä kertomustyyli että erityisesti aito Härmälääneen huumori, myöskin se musta. Tämähän ei olekaan mikään ihme Kosolan asumispaikkaa Lapuaa huomioonottaen. Härmälääneen periaatteessa, taikka ainakin pohojalaaneen. Kirjassaan Viimeistä piirtoa myöten vilisee lukemattomia minullekin tuttuja paikkoja, niin nimineen ,kuin myös tarkkoine asuinpaikkoineen. Koska minulla on ollut aina ja edelleenkin vanha lapsuusajan muisti , niin melkein "kuulen" miten Isäni kertoili , kun ajelimme autollani eestakaasin Härmän teitä/tanhuvia. Varsinkin vuonna 1982. "Tuossa on se kivi jonka takana se (Samasta tapahtumasta kertoo myös Vihtori Kosolakin) punakavaltaja/ilmiantaja tapettiin yhdellä puukoniskulla sydämeensä......1918......olin silloin 11 ikäinen ja kävin paikalla kauppias Viitalan kanssa.....kaikkihan tiesi syyllisen jo sen takia koska hän oli naimatoon ja muutti kovaa haipakkaa Ameriikkaan pakoon esivaltaa....(Isäni kertoi tekijän nimenkin, mutta peijakas soikoon en nyt juuri millään sitä muista enää..köh )....vaikka opin hänet tuntemaan Alahärmässä (1982-1984) asuessani, sen entisen hyppyrimäen viereen rakennetuissa taloissa....hänen tullessaan Ameriikasta pois vanhoilla päivillään.....niin en miiilläään muista hänen nimeään enää...
On mahtavaa lukea Viimeistä piirtoa myöten kirjaa. Ikäänkuin olisin ollut itse niillä tapahtumapaikoilla, tuttujen teiden/asumusten/nimien/hetkillä. Historian vanhassa ajassa. Silloin ennenWanahaan.
Ehdottomasti suosittelen kirjaa luettavaksi.Samoin teosta Itä-Karjala /Akateeminen Kirjakauppa.
Ekku Mattila.
