9/3-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Tämän tästä, jo noin 15 vuoden aikana, olen kertonut edellisestä(sistä) elämistäni, varsinkin sellaisista joita "muistan" parhaiten ja yksi sellainen on eloni ja loppuni 1600 luvulla Kurdina, ilmeisesti Turkin alueella. Olin silloin ja kuuluin Kurdisseihin (onko oikea sana?) ja tehtiin koko ajan kiusaa Turkin hallinnolle. Hyökättiin eri kyliin josta vohkittiin niin elintarvikkeita, aseita, sunmuita, myös parhaimmat flikat tottakait napattiin mennessämme ...juu.
Aina me saatiin Turkin armeijjan kintuillemme , mutta eihän meitä kiinni saatu, jo senaikaisen ympäristön/vuoriston takia, joissa piilopaikkoja riitti. Lisäksi meitä rosvoja oli monta sataa ja hyvin aseistettuja lisäksi. Toiseksi minäpoika siihen aikaan olin todellinen voimapesä , pituutta noin 2, 30 metriä, painoa 180 kiloa jossei eneekin ja hurjalla luonnolla varustettu. Kukaan ei minulle pärjännyt, ei edes hevoiset. Joskus taistelubn tuoskinnassa otin hevosen takakintuista kiinni ja sillä pyörittelin vastustajien joukoissa....muks..muks ja muks.... Olin voittamaton sekä meidän taisteluryhmämme.
Kunnes::
Turkin johto tuumasin että etsitään Kurdien joukoista kavaltajamies. Sellainen löydettiinkin jolle työnnettiin kultakolikoita niin paljon että tulostakin tuli........kunnes yhtenä päivänä luokseni hiippaili , voisi sanoa oikea käteni taistelujoukoistamme joka sanoi:
"Ekku"....tiedän salaisen piilopaikan jossa on vankkuri täynnä uudenaikaisia mustaruutiaseita, niitä on kymmenittäin, myös ruutinassakoita sekä lyijjykuulia....mennään kahdestaan sinne ensin katsomaan ja sitten kutsutaan muutkin..mitä sanot Ekku ".
Niin me teimme. Aikaisin aamulla ratsastimme kahdestaan kavaltajan osoittamaan asepiilopaikakkaan. Näkyviin tuli rakennusryhmä, edessä tallia, vastaava, sen kummallakin puolella samoin ja keskellä pihaa oli peitetty iso vankkuri kutsuvasti odottaen. Hevoset jätimme tallin nurkan taakse ja paikalle menimme.
Oi miten innossani olin. "katsohan xxka....täynnä aseita..uusia kaikki....näekkö miten paljon ruutinassakoitkin....voi voi....miten mahtavaa...näekkö xxka" ?? ja taakseni käännyin ja ihmettelin kovasti. ....xxka oli kovaa vauhtia juoksemassa rakennusryhmän keskeltä pois, pakoon ..pakoon..ja samassa ymmärsin..
Olin joutunut ansaa. Rakennusryhmän joka avonaisesta aukosta, myös niiden katoilta ja sivuilta alkoi jumalatoon pyssyn pauke.....pum,,pum....pum..pum....pum....jatkuva aseiden jyske...ja minäpoika otin sekä kuolin. Ruumiiseeni jysähteli kymmeniä lyijjykuulia. Niitä oli varmasti satoja ja tekivät pahaa jälkeä. Olin kuin pahainen reikäjuusto koko mies.aiaiaiaiaiai......Rippi iski.
¤¤¤
Nyt tulee paras kohta:
Heti kun vuonna 1991 täällä Kauhajoella opin tuntemaan ja tunnen edelleenkin miehen, niin "näin" tämän olevan sen kavaltajani Kurdin aikana. Tiedän että hänkin sen tietää, mutta emme ole asiasta koskaan punhuneet. Eiks olekin jännää?? vai mitä?
Ekku Mattila.
