keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Olin "sinisessä hetkessä".

22/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kitarasta vielä.....

Oli  lämmin kesä , Matinkylässä, kun kitaran otin  kainalooni ja tuumasin mennä  ulos luontoon  soittoa antamaan. Vuosi  1975.
Siinä  meren poukaman  lähellä oli  siihenaikaan  tiheä  metsänsaareke, jossa  puita  tiheässä, sekä isoja pyöreitä  kiviä.  Nyt  paikka  on täynnä kerrostaloja.
Sääli.
Mä kivelle istuin ja annoin  mennä. Useasti annan vain soiton itsekseen soljua ...näppäilen   hiljaa ..kuin kuunnellen , säveliä tapaillen ja jossakin vaiheessa kitara  alkaa elää  omaa  "säveltään". Kun se tilanne  alkaa, niin ajantajukin katoaa. Voit soittaa  tunnin/kaksikin  ja  heräät  kun ilma  viilenee .
Joskus tuntuu  ettei kitarasta  sinä   hetkenä  tulevat sävelet  ole  "tästä maailmasta" , niissä  on jotakin maagista , tuolta kaukaa jostakin  , tähtien takaa.
Kuten kävi silloinkin.
Noin  tunnin kenties soitin  ja heräsin. Ihmeekseni  huomasin  ympärilläni  kokoontuneen  luonnon  eläimiä.  Siinä oli jänistä pari , oravia , erilaisia lintuja  oksilla , sekä maassa. Aivan vieressäni  istui  ketun näköinenkin , mutta eri  rotua. Puiden oksien  lomasta  paistoi  kirkas ja lämmin aurinko , kukat  tuoksui , ampiaiset  pörräsi. Melkein paratiisi....Se  hetki  ei ollut  "tästä maailmasta".
Ei ollut.
Illalla  myöhemmin, kirjoitin  lenkkivihkooni....."olin sinisessä hetkessä".
Sinisessä hetkessä.


Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti