6/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin eilen mm Ylihärmässä, menin keskustan ohitse , näin erään kadun, sekä siellä olevan talon ja antakaas olla....muistoja pukkasi..
Vuosi oli Joulukuu 1970.
Olin rakennustyömaalla talossa, sanotaan sitä vaikka "Hahon" tuvaksi ja siinä asuvalla pariskunnalla oli kaksi mukulaa.
Molemmat pilalle lellittyjä , kauhukakaroita, melkein ns päässilimiä. Ei mitään kuria.
Kuria vailla molemmat.
Nuorempi oli noin 4 vuotias ja sanotaan kersaa vaikka Jariksi. Ruokapäydässä nakkeli ruokaa pitkin lattiaa, maidonkin kippasi karvalankamatolle , sinapilla sotki keittiön ikkunaverhot sekä kaikkea älytöntä. Joka kerta kun olimme syömässä, niin Jari kusi lattialle , lirinä vain kuului ja senjälkeen hyppi kusensa päällä.
Plits..plits..plits...
Television joka oli pienen korokkeen päällä Jari peitti punaisella ketsupilla ja saman tempun teki joka ikinen kerta....useita kertoja päivässä.
Ja talon isäntä/emäntä sanoivat suunnilleen näin... "Jaaariih....hyi sua...ei noinsaa teherä..Jariiih"..
Jariiiiiih,,,".
Mutta Jarin niin vaan teki. Kuukauden verran siinä talossa remonttia tein ja joka päivä sama juttu.......kuritoon kersa mellasti miten itseään huvitti.
Nooh...pitäkääs musta kiinni.....!!...Vuonna 1998 sain yllätyksekseni tietää Jarin ammatin. Hän toimi silloin Seinäjella "isoossa" talossa , mikä hyvin sopii, koska kouluaikoinaan hän oli paha koulukiusaaja ja sellaiset valitsevat itselleen sopivan ammatin. Juuri niin......
Karvalankamatolle kuseskelevasta kurittomasta kersasta tuli poliisi....yhä virassaan ja jos lukee tämän blogini. niin terveisiä hänelle.
Heh.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin eilen mm Ylihärmässä, menin keskustan ohitse , näin erään kadun, sekä siellä olevan talon ja antakaas olla....muistoja pukkasi..
Vuosi oli Joulukuu 1970.
Olin rakennustyömaalla talossa, sanotaan sitä vaikka "Hahon" tuvaksi ja siinä asuvalla pariskunnalla oli kaksi mukulaa.
Molemmat pilalle lellittyjä , kauhukakaroita, melkein ns päässilimiä. Ei mitään kuria.
Kuria vailla molemmat.
Nuorempi oli noin 4 vuotias ja sanotaan kersaa vaikka Jariksi. Ruokapäydässä nakkeli ruokaa pitkin lattiaa, maidonkin kippasi karvalankamatolle , sinapilla sotki keittiön ikkunaverhot sekä kaikkea älytöntä. Joka kerta kun olimme syömässä, niin Jari kusi lattialle , lirinä vain kuului ja senjälkeen hyppi kusensa päällä.
Plits..plits..plits...
Television joka oli pienen korokkeen päällä Jari peitti punaisella ketsupilla ja saman tempun teki joka ikinen kerta....useita kertoja päivässä.
Ja talon isäntä/emäntä sanoivat suunnilleen näin... "Jaaariih....hyi sua...ei noinsaa teherä..Jariiih"..
Jariiiiiih,,,".
Mutta Jarin niin vaan teki. Kuukauden verran siinä talossa remonttia tein ja joka päivä sama juttu.......kuritoon kersa mellasti miten itseään huvitti.
Nooh...pitäkääs musta kiinni.....!!...Vuonna 1998 sain yllätyksekseni tietää Jarin ammatin. Hän toimi silloin Seinäjella "isoossa" talossa , mikä hyvin sopii, koska kouluaikoinaan hän oli paha koulukiusaaja ja sellaiset valitsevat itselleen sopivan ammatin. Juuri niin......
Karvalankamatolle kuseskelevasta kurittomasta kersasta tuli poliisi....yhä virassaan ja jos lukee tämän blogini. niin terveisiä hänelle.
Heh.
Ekku Mattila.
