22/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kitarasta vielä.....
Oli lämmin kesä , Matinkylässä, kun kitaran otin kainalooni ja tuumasin mennä ulos luontoon soittoa antamaan. Vuosi 1975.
Siinä meren poukaman lähellä oli siihenaikaan tiheä metsänsaareke, jossa puita tiheässä, sekä isoja pyöreitä kiviä. Nyt paikka on täynnä kerrostaloja.
Sääli.
Mä kivelle istuin ja annoin mennä. Useasti annan vain soiton itsekseen soljua ...näppäilen hiljaa ..kuin kuunnellen , säveliä tapaillen ja jossakin vaiheessa kitara alkaa elää omaa "säveltään". Kun se tilanne alkaa, niin ajantajukin katoaa. Voit soittaa tunnin/kaksikin ja heräät kun ilma viilenee .
Joskus tuntuu ettei kitarasta sinä hetkenä tulevat sävelet ole "tästä maailmasta" , niissä on jotakin maagista , tuolta kaukaa jostakin , tähtien takaa.
Kuten kävi silloinkin.
Noin tunnin kenties soitin ja heräsin. Ihmeekseni huomasin ympärilläni kokoontuneen luonnon eläimiä. Siinä oli jänistä pari , oravia , erilaisia lintuja oksilla , sekä maassa. Aivan vieressäni istui ketun näköinenkin , mutta eri rotua. Puiden oksien lomasta paistoi kirkas ja lämmin aurinko , kukat tuoksui , ampiaiset pörräsi. Melkein paratiisi....Se hetki ei ollut "tästä maailmasta".
Ei ollut.
Illalla myöhemmin, kirjoitin lenkkivihkooni....."olin sinisessä hetkessä".
Sinisessä hetkessä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kitarasta vielä.....
Oli lämmin kesä , Matinkylässä, kun kitaran otin kainalooni ja tuumasin mennä ulos luontoon soittoa antamaan. Vuosi 1975.
Siinä meren poukaman lähellä oli siihenaikaan tiheä metsänsaareke, jossa puita tiheässä, sekä isoja pyöreitä kiviä. Nyt paikka on täynnä kerrostaloja.
Sääli.
Mä kivelle istuin ja annoin mennä. Useasti annan vain soiton itsekseen soljua ...näppäilen hiljaa ..kuin kuunnellen , säveliä tapaillen ja jossakin vaiheessa kitara alkaa elää omaa "säveltään". Kun se tilanne alkaa, niin ajantajukin katoaa. Voit soittaa tunnin/kaksikin ja heräät kun ilma viilenee .
Joskus tuntuu ettei kitarasta sinä hetkenä tulevat sävelet ole "tästä maailmasta" , niissä on jotakin maagista , tuolta kaukaa jostakin , tähtien takaa.
Kuten kävi silloinkin.
Noin tunnin kenties soitin ja heräsin. Ihmeekseni huomasin ympärilläni kokoontuneen luonnon eläimiä. Siinä oli jänistä pari , oravia , erilaisia lintuja oksilla , sekä maassa. Aivan vieressäni istui ketun näköinenkin , mutta eri rotua. Puiden oksien lomasta paistoi kirkas ja lämmin aurinko , kukat tuoksui , ampiaiset pörräsi. Melkein paratiisi....Se hetki ei ollut "tästä maailmasta".
Ei ollut.
Illalla myöhemmin, kirjoitin lenkkivihkooni....."olin sinisessä hetkessä".
Sinisessä hetkessä.
Ekku Mattila.
