22/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
1971 kävelin Helsingin Kalliossa "kolmatta linjaa takaasin"...kerran....kun näin yhden musiikkiliikkeen ikkunassa kitaran ja mä sisälle menin.
Siellä oli...:
Hieno käytetty Landola joka maksoi 150 markkaa. Uutena se olisi ollut 600 markkaa.
Ja kaupat tein.
Ja eikun soittelemaan.....mutta pahus....Vaikka haitaria olinkin jo soittanut vuodesta 1960 , niin kitaralla soittaminen oli ihan erilaista.....voi..voi....sormeni eivät meinanneet oikein taipua kielille..ei millään....ja siinä koko kevään opettelin....Huhtikuun ja Toukokuuta...mutta ei...
Koska asuin kerrostalossa ja naapureita joka puolella ajattelin mennä rauhallisempaan paikkaan ja otin Järvenpään leirintä-alueen opaskirjasen ja sinne soitin.....Vanhankylänniemen numeroon ja kahdeksi viikoksi mökin varasin..
Heti seuraavana iltana jo kitarallani hirsimökissä opettelin. Vannoin etten ennen täältä mene pois ennenkuin osaan soittaa edes jonkun kipaleen....ja niinhän siinä kävi.....ensin opin oiii muuistaaatkoo emmaaan.....sitten kitaroi soi..kitara soi niin hiliaaaah....Eino Gröönin tumma kuin meri..vai oliko se Rahkosen Olavin...ja yhtäkkiä pystyin soittamaan muitakin mitkä olin ratiossa kuullut.
Oli se hieno tunne.
Niin se aika kului rattoisasti Tuusulan järven rannalla hirsimökissä , kaksi viikkoa meni ja mä takaisin Hesaan palajin sorrentoon...Annikki Tähteä mukaellen.
Kitara on paree kun haitari. Sillä saa tunnelmaisempaa musiikkia ...kuunnelkaapa vaikka Topi Sorsakosken "kitaraaaa soiiiiii...kitaraaa... soi...niin hiljaa..".
Vai mitä?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
1971 kävelin Helsingin Kalliossa "kolmatta linjaa takaasin"...kerran....kun näin yhden musiikkiliikkeen ikkunassa kitaran ja mä sisälle menin.
Siellä oli...:
Hieno käytetty Landola joka maksoi 150 markkaa. Uutena se olisi ollut 600 markkaa.
Ja kaupat tein.
Ja eikun soittelemaan.....mutta pahus....Vaikka haitaria olinkin jo soittanut vuodesta 1960 , niin kitaralla soittaminen oli ihan erilaista.....voi..voi....sormeni eivät meinanneet oikein taipua kielille..ei millään....ja siinä koko kevään opettelin....Huhtikuun ja Toukokuuta...mutta ei...
Koska asuin kerrostalossa ja naapureita joka puolella ajattelin mennä rauhallisempaan paikkaan ja otin Järvenpään leirintä-alueen opaskirjasen ja sinne soitin.....Vanhankylänniemen numeroon ja kahdeksi viikoksi mökin varasin..
Heti seuraavana iltana jo kitarallani hirsimökissä opettelin. Vannoin etten ennen täältä mene pois ennenkuin osaan soittaa edes jonkun kipaleen....ja niinhän siinä kävi.....ensin opin oiii muuistaaatkoo emmaaan.....sitten kitaroi soi..kitara soi niin hiliaaaah....Eino Gröönin tumma kuin meri..vai oliko se Rahkosen Olavin...ja yhtäkkiä pystyin soittamaan muitakin mitkä olin ratiossa kuullut.
Oli se hieno tunne.
Niin se aika kului rattoisasti Tuusulan järven rannalla hirsimökissä , kaksi viikkoa meni ja mä takaisin Hesaan palajin sorrentoon...Annikki Tähteä mukaellen.
Kitara on paree kun haitari. Sillä saa tunnelmaisempaa musiikkia ...kuunnelkaapa vaikka Topi Sorsakosken "kitaraaaa soiiiiii...kitaraaa... soi...niin hiljaa..".
Vai mitä?
Ekku Mattila.
